sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Saaristossa taas!

Viime viikonloppuna päätimme taas lähteä saaristoon matkailemaan. Kokemuksesta voin sanoa, että saaristossa on mukavaa. Sipi ei vielä ollutkaan käynyt Kälössä, sillä edellisestä kerrasta on jo kaksi vuotta, ja silloin seuranani oli Rekku (jo edesmennyt "isoveljeni").

Tässä olemme yhteysaluksen kannella. Kuva taitaa olla tulomatkalta, jolloin oli aurinkoista ja kovin kuuma sää.

Ensimmäisenä päivänä oli sumuista. Kävimme tutustumassa saareen ja sitä ympäröivään viileään ja kirkkaaseen suolaveteen.

Isäntä heitti veteen kepin joka upposi. Sukeltaminen ei ole minun juttuni, joten jäin odottamaan parempaa keppiä.

Uimalahteemme tuli ranskalainen purjevene. Päätimme naapurisovun hengessä siirtyä vähän kauemmas uimaan, sillä Sipillä on tapana haukkua kovin äänekkäästi uimahommien yhteydessä.

Tältä kalliolta kelpasi mennä po(do)lskimaan. Sipi tyytyi aluksi katselemaan vierestä, kun minä hain keppiä isosta altaasta.

Viimein Sipikin uskaltautui kastautumaan.

Mutta minä olen kuitenkin meistä se rohkeampi, ja paljon, paljon parempi uimari.

Saaressa oli hirvittävän paljon punkkeja. Tässä punkkipariskunta on lähtenyt kävelylle poskeani pitkin. Onneksi isäntä nyppi ne pois.

Pihanurmikolla on tilaa painia.

Selkävoitto.

Oviverhon ansiosta saimme tulla ja mennä kuten lystäsimme. Ainakin melkein.

Jalkapallopelin jälkeen kävimme keskiyön uinnilla venevajan luona.

Varjossa on viileämpää poseerata.

Lähtöpäivänä yhteysvenettä odotellessa emme malttaneet pysytellä poissa vedestä. Karkasimme siis uimaan ilman lupaa kaulapannat kaulassa!

Lupa heltisi, kunhan nahkaiset kaulaimet oli poistettu. Olipa mukava loma.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Surullinen Villa

Olin tänään taas urheilun pääuutisissa (ja ihmekös tuo, onhan yksi lukuisista lempinimistäni "Sporttipumppu"). Myönnän auliisti - minulla on joskus taipumus sortua murhemielisyyteen. Mutta lausuntoni realistisuudesta toimittaja kyllä tulkitsi mielestäni väärin. Minä vain yritin tehdä ymmärrettäväksi suurta vastuutani laumanjohtajana ja siten selittää ajoittaista ärtyneisyyttäni Sipiä kohtaan.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Älypeli

Isäntäväki toi viikolla kotiin koiria varten tarkoitetun älypelin. Siinä on kääntyvällä alustalla palikoita, joiden alle voi laittaa herkkuja. Juju on siinä, että palikat pitää nostaa pois, ennen kuin herkkuihin pääsee käsiksi. Pelin toisella puolella on toinenkin älypeli. Siinä on kääntyvä levy, jossa on yksi reikä. Levyn alla on monta koloa, jonne herkut laitetaan. Herkut löytää, kun osaa tassulla kääntää levyä niin, että reikä osuu kolon kohdalle.

Minä en aluksi tajunnut ollenkaan, mistä pelissä on kyse. Istuin vain odottamaan, että isäntäväki antaisi ne herkut minulle sieltä palikoiden alta suoraan suuhun. Sitten aloin kaivaa palikoita sivuun - ensin tassulla ja sitten kuonolla - mutta palikat eivät helposti siirry paikoiltaan muuten kuin hampailla nostamalla. Lopulta minäkin oivalsin, miten peliä pelataan. Aika tylsä peli minun mielestäni.

Sipi sen sijaan oppi pelin melkein heti, ahne kun on. Muutaman erän jälkeen Sipi on tullut varsin vikkeläksi palikkapelissä. Tässä Sipin tyylinäyte siitä, miten palikat saavat kyytiä ja kalkkunaherkut korjataan parempiin suihin: Sipi pelaa!


torstai 19. kesäkuuta 2014

Örön reissu

Viime sunnuntaina lähdimme merelle koko päiväksi. Mehän olemme olleet merellä jo useasti, mutta emme koskaan ihan koko päivää.
Alkumatkasta meillä oli paljon virtaa ja halusimme vain kävellä kannella tutustumassa kaikkiin retkellä oleviin ihmisiin. Minne menimmekin, oli vastassa silityksiä ja taputuksia. Minusta todella tuntui siltä, että kaikki pitivät meistä.
Emäntä joi kahvia, mutta me saimme vain vettä.

Jossain vaiheessa alkoi väsyttää, ja otin torkut kannella.

Perillä pääsimme uimaan! Minä kahlasin pitkälle, enkä antanut Sipin hakea yhtään keppiä.

Sipi tyytyi juomaan merivettä janoonsa.

Menimme myös toiselle rannalle ja siellä Sipi nuuhki rantahiekkaa tärkeän näköisenä. 

Minä hain taas keppejä merestä. Ihmiset katsoivat haltioissaan, kun menin aallokkoon rohkeasti. Kaikki ottivat minusta kuvia.

Kävimme myös kävelyllä metsäpoluilla. Aurinko paistoi ja oli lämmin. 

Sipi odotti, että joku olisi avannut kasarmin oven. 

Kävimme myös kallioilla ihailemassa tykkiä. Minä asetuin saaristomaiseman eteen, jotta ihmiset voivat ihailla myös minua.

Paluumatkalla laivassa meitä väsytti todenteolla. Sipikin rauhoittui nukkumaan pöydän alle. 

Koko paluumatkan torkuimme kannella. Sipi välillä rapsutteli leukaansa takajalalla.

Meillä oli hieno reissu saaristossa. Ei löydetty yhtään kyykäärmettä. Punkkejakin oli vain kaksi Sipin turkissa, minussa ei yhtään. 

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Sipi tallilla

Sipi pääsi tänään emännän kanssa käymään tallilla heppoja katsomaan. Sattumalta paikalle osuivat myös tutut valkkaritytöt Ami ja Cera. Ensin kaikki olivat hieman epäluuloisia, mutta kun päätettiin lähteä yhdessä pienelle kävelylle niitylle, unohtuivat kaikki vihamielisyydet ja lenkistä tuli oikein hauska. Sipin jalkakaan ei enää vaivaa.
Hevosissakin riitti ihmettelemistä. Sipihän on kyllä nähnyt heppoja ennenkin, mutta aina ne vaan vaikuttavat yhtä isoilta ja kunnioitettavilta. Eihän niitä uskalla edes lähestyä. Ulkona tosin ei haitannut, vaikka hevoset laukkasivat aitauksessa ja Sipi katseli menoa aidan toiselta puolelta. Kaikki ihmettelivät, miten rauhallisena Sipi pysyi ja oli niin avoimin mielin.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Sipin sairaskertomus

Meillä oli taas hieman normaalista poikkeava viikonloppu. En enää oikeastaan tiedä millainen on normaali viikonloppu, kun tuntuu että koko ajan on jotain erikoista.
No ensinnäkin viime viikolla Sipi alkoi taas yskiä pahasti. Isäntäväki epäili kennelyskää ja laittoivat sekä Sipin että minut valkosipuli- ja vitamiinikuurille. Minua vähän inhotti se raaka valkosipuli ruuan joukossa, mutta Sipi ei tainnut edes huomata mitään. Yskä loppuikin ihan muutamassa päivässä, ilman sen kummempia troppeja.
Juuri kun yskästä päästiin, tuli Sipin jalka kipeäksi. Me hieman törmäsimme toisiimme, kun leikimme keppien kanssa Koivuluodossa. Alkuun Sipi roikotti häntäänsä toisella puolella surkean näköisenä, mutta seuraavana päivänä kipu alkoikin vasemmassa etujalassa.
Tämä huomattiin tietenkin vasta siinä vaiheessa, kun olimme hoidossa koko lauantaipäivän. Isäntäväki pukeutui mustaan ja jätti meidät hoitopaikkaan. Siellä huomattiin, että Sipin jalka on melko kipeä. Teimme ihan pieniä kävelylenkkejä vain.
Illalla kun meitä tultiin hakemaan, oli jalka jo siinä jamassa, että Sipi joutui osittain konkkaamaan kolmella jalalla. Tosin ei se kauaa sitä jaksanut, kun on tuollainen höösä. Lopulta se taas vaan painoi menemään kivusta huolimatta.
Nyt Sipi jatkaa sairaslomaansa. Minä pääsen yksin pitkille lenkeille ja Sipi käy vain välttämättömimmät pikkulenkit.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Saaristossa

Kävimme eilen juhlimassa isännän tulevia synttäreitä saaristossa. Mukana menossa olivat ystävämme Urpo ja Kärsä sekä sekalainen joukko ihmisiä.
Ensin matkustimme Urpon ja Kärsän kanssa neljästään Volvon takakontissa, jossa oli hieman ahdasta, kun Kärsä makasi pitkin pituuttaan ja me muut väistelimme häntä parhaamme mukaan. Onneksi automatka ei kestänyt kauaa.
Sen jälkeen hyppäsimme veneeseen. ("Hyppäsimme" kuulostaa sopivan keveältä - oikeasti minä olin aivan kauhistunut ja melkein paniikissa, kun piti hypätä veneen kaiteen yli kyytiin.)
Sipillä oli asiaankuuluvat veneilyliivit. Viimeksi ne oli minulla, mutta olen jo sen verran järkevä, ettei tulisi mieleenikään hypätä laidan yli veteen. Sipistä ei voi kukaan mennä takuuseen.
Perillä saaressa juoksentelimme lasten kanssa, keskenämme ja yksitellen koko päivän. Välillä kävimme kahlaamassa ja uimassa, sitten taas jatkoimme kallioilla kipittämistä. Minä ja Sipi tietysti kuritimme Kärsää, koska hänen nyt vaan on opittava paikkansa lauman vähiten tärkeänä. Tosin luulen, että hän salaa nautti meiltä saadusta huomiosta. Urpo sai olla rauhassa ja hän vahtikin tehokkaasti isäntäänsä.
Punkkeja saaressa oli paljon, ja Urpon kaulasta löytyi yksi jo kiinnityneenä. Onneksi se saatiin irti heti.

Päivä oli pitkä mutta hirmu hauska! Olimme aivan poikki, kun paluumatka alkoi. Veneessä Kärsä simahti samantien isännän märän pyyhkeen alle, Urpo torkkui yhden pojan jalkapalloilutakin alla, ja minä nukuin veneen lattialla täydessä unessa. Vain Sipi koitti sinnitellä hereillä. Hän ei suostunut millään käymään nukkumaan ja ihmisillä olikin hauskaa katsellessaan, miten Sipi torkkui istualtaan, silmät kiinni ja simahdellen, välillä heiluen puolelta toiselle ja pää retkahdellen.

Vielä tänäänkin meitä väsyttää tavanomaista enemmän. Päivä saaristossa vaatii veronsa.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Everin kanssa iltalenkillä

Sipi lähti tänään iltapäivällä BH-treeneihin, niin kuin jo muutamana tiistaina peräkkäin. Treenit eivät oikein etene, sillä Sipillä on suuria vaikeuksia saada seuraaminen kuntoon. Heti kun emännän käsi (joka on tietenkin täynnä herkkuja) siirtyy Sipin kuonon edestä vähänkin kauemmas, lähtee Sipi huitelemaan. Tämä asia on saatava kuntoon ennen kuin voi ajatellakaan BH-koetta.
Onneksi itse olen mallioppilas, jolla ei tosiaankaan ole ollut tuollaisia vaikeuksia!

Tänään Sipin treenit kuitenkin loppuivat lyhyeen, sillä kentän laidalle ilmestyi veljeni Everi emäntineen. Päätettiin jättää tyhmät treenit ja lähteä kiertämään Haunisten allas. Se oli Sipistä paljon hauskempaa, sillä Everihän on todella hyvää seuraa. Everin teki monta kertaa mieli mennä altaaseen uimaan, mutta koska lämmintä oli vain 8 astetta, päättivät ihmiset, ettei tällä kertaa kukaan ui.
Lenkki meni hyvin ja emännillä oli hauskaa. Oi jospa oisin saanut olla mukana.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Hoitotäteinä

Olimme viikko sitten hoitamassa "serkkujamme" Urpoa ja Kärsää. Heidän isäntäväkensä oli reissussa, joten me pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme viikonlopuksi sinne. Oli aika lämmin keli, joten oli mukava olla pihalla ja vaan köllötellä. Kovin pitkään emme tosin malttaneet köllötellä, sillä hyvin usein meidän piti ryhtyä painimaan poikien kanssa. Minä painin Urpon kanssa ja Sipi Kärsän. Se oli mielestäni hyvä ja toimiva työnjako.



Välillä olimme sisällä, jottei meno olisi mennyt ihan päättömäksi. Silloin menimme kaikki neljä sohvalle, eikä ihmisille jäänyt yhtään tilaa.



Tottakai emäntä laittoi meidät myös poseeraamaan. Se tosin oli tuplasti hankalampaa, koska Kärsä ei meinannut pysyä paikallaan niin kauaa, että kamera olisi saanut tarkennettua. Tässä siis epätarkka, heilahtanut kuva meistä neljästä.


lauantai 17. toukokuuta 2014

Supikoira!

Eilen normaalilta päivälenkiltä palatessamme minä äkkäsin supikoiran! Se on melko epätavallista, sillä yleensä Sipillä on tarkempi supikoiratutka. Säntäsimme kuitenkin molemmat supikoiraa kohti, mutta se ei lähtenytkään karkuun, vaan vetäytyi pensaaseen ja alkoi sähisemään meille. Sähinä ja rähinä kuului selvästi Sipin haukunnan lomasta, ja taisin minäkin vähän äännähtää. Isäntä ehti kuitenkin nopeasti meidän luo ja saimme molemmat kuulla kunniamme: meidät käskettiin pois supikoiran luota ja maahan odottamaan. Supikoira ei pelännyt isäntääkään, se vain seistä tapitti pensaan juuressa kuin täytetty.

Jatkaessamme päivälenkkiä kotiin asti minä meinasin sännätä jokaiseen pensaaseen tarkistamaan, ettei siellä vaan ole enempää supikoiria.