Kolin huiputus

Matka jatkui Öölannista kodin ja Lahden kautta Kolille. Täällä meillä on ihana rauhallinen mökki, jossa on oma uimaranta Pielisellä. Olemme uineet monta kertaa ja isäntäväkikin on uinut rantasaunasta. 

Eilen teimme taas uuden hienon valloituksen, kun kävelimme Kolin huipulle. Lähdimme mökin pihasta suoraan vaellusreitille ja kiipesimme ensin Mäkrävaaralle ja sitten Paha-Kolille, Akka-Kolille ja viimeisenä Ukko-Kolille. Maisemat olivat aivan uskomattoman upeat. Minua ensin vähän väsytti tämä vaeltaminen, mutta oikeastaan on kiva ulkoilla ja retkeillä, kunhan ei tarvitse istua autossa. Selkänikin on vetreytynyt. 

Olimme aivan iloisina Ukko-Kolilla. Reitillä oli aika paljon ihmisiä ja muita koiria, mutta ei nyt ihan ruuhkaksi asti. Me kuljimme aivan kiltisti.

Tässä pidimme taukoa isännän kanssa. Tauot ovat tärkeitä, niin energiatasot palautuu ja jaksaa taas jatkaa matkaa.

Borgholmin linnan raunioilla

Tänään me lähdimme tutkimaan Öölannin nähtävyyksiä.
Kävimme ihailemassa Borgholmin linnan raunioita ja kuninkaallisten kesäpaikkaa Sollidenia. Emme tosin käyneet kummassakaan linnassa sisällä, mutta kävelimme ulkopuolella ja Sollidenissa pidimme kahvitauon.
Ennen sitä kävimme kuitenkin kävelyllä hienossa isossa tammimetsässä prinsessa Leonoren polulla. Polku kulki aivan rannan tuntumassa ja tietenkin halusimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja pulahtaa suolaiseen mereen.

Metsälenkin jälkeen tutustuimme Borgholmin linnaan, mutta olimme jo niin poikki, ettemme jaksaneet kauheasti innostua siitä. Emme edes nähneet lehmiä, vaikka oikaisimme niiden laitumen poikki.

Päivä oli melko lämmin, joten meitä ei haitannut jäädä majapaikkaamme lepäilemään siksi aikaa kun isäntäväki kävi Kalmarissa hoitamassa asioita.
Illalla Sipi pääsi vielä emännän kanssa iltahölkälle Öölannin poluille, ja minä pienelle yksityiskävelylle iltahämärään.

Öölannissa

Tänään olemme taas matkustaneet Ruotsiin. Eilen illalla hyppäsimme laivaan ja aamulla heräsimme Ruotsissa. En olekaan ollut täällä pitkään aikaan.
Aamulla ensimmäiseksi pidimme ulkoilu- ja aamupalatauon, koska pitkän laivamatkan jälkeen se oli tarpeen. Aamukävelyn jälkeen minun turkistani löytyi kolme punkkia! Onneksi meillä on punkkipannat.
Tukholmasta jatkoimme matkaa etelää kohti. Pidimme pari lyhyempää jaloittelu- ja juomataukoa ja lisäksi yhden kunnon lenkkitauon Gamlebyssä. Gamlebyn Folkparkissa oli hauska trollipolku, jonka varressa oli kymmeniä erilaisia betonista tehtyjä trolliveistoksia. Ne oli aika hauskoja ja me tutkimme niitä iloisina.

Ulkoilun jälkeen matka jatkui Kalmariin. Kävimme tutustumassa Ironmanin kisapaikkaan ja tietenkin ottamassa muutaman kuvan.

Kalmarista ajoimme vielä Öölannin puolelle ja aiomme olla täällä muutaman yön. Majapaikkamme vaikuttaa ihan kivalle. Olen kyllä niin poikki matkustuspäivästä, että olen enimmäkseen nukkunut täällä tänäiltana. Huomenna uudet kujeet sitten.

Koirakisoissa turistina

Eilen minulla oli hauska päivä. Olin emännän kanssa Paimiossa seuraamassa tottelevaisuuden SM-kisoja. Minä olin tietenkin ihan turistina paikalla ja vain katselin muiden suorituksia. Se oli kyllä vaikuttavan näköistä, kun koirat tekivät kaiken, mitä käskettiin. Minä olin aivan äimänkäkenä, kun näin minkälaiset suoritukset ovat mahdollisia.
Käyttäydyin todella hyvin: olin rauhallinen enkä haukkunut tai häirinnyt ketään. Minusta oli mukava loikoilla nurmikolla ja seurata ihmisiä ja koiria.

Tapasin kisoissa myös veljeni Everin! Everillä oli mukana Justus, joka on myös vanha tuttuni. Ensimmäiseksi minä näytin pojille, kuka määrää. Justus oli kovin kiinnostunut minusta, joten jouduin ärähtämään sille vähän enemmän. Everi sen sijaan tietenkin kunnioitti minua, ja minä häntä.
Poseerasimme kameralla erään kiven päällä.

Kun lähdimme pois kisoista, menimme vielä käymään Urpon ja Kärsän luona. Pojat olivat olleet pihalla koko päivän, joten kun menimme sisälle juomaan kahvia, me koirat nukahdimme samantien reporankoina. Rauhallinen vierailu siis tällä kertaa!

Kovassa kunnossa

Minä olen jo tulossa vähän vanhaksi. En jaksa enää yhtä pitkiä lenkkejä kuin joskus aikaisemmin. Kaikkein parhaiten viihdyn oikeastaan oman pihalla, jossa voin vain istua ja fundeerata, tietenkin aina välillä torkkuen. Omalla pihalla aika ei koskaan käy pitkäksi: voin heitellä itselleni palloa, jahdata perhosia tai nuuhkia nurmikosta aina uusia jälkiä. Vaihtelua tuo myös se, että välillä siirryn auringosta varjoon ja sitten taas takaisin aurinkoon.

Toisinaan Sipi tulee seurakseni ulos ja silloin teemme usein jotain yhdessä. Useimmiten vain nuuhkimme, mutta melkein joka päivä innostumme myös painimaan. Minä en enää jaksa painia niin kauan tai rajusti kuin Sipi. Kivaa se painiminen silti vieläkin on, vaikka selkä on jäykkä eikä tassuissa ole voimaa entiseen malliin. Tänä aamuna sain taas kipulääkettä, koska olen ollut ajoittan vähän tavanomaista vaisumpi. Josko se sitten piristäisi.

Sipi sen sijaan on erinomaisessa kunnossa: toissapäivänä kun oli viileämpää hän kävi isännän kanssa 18 kilometrin juoksulenkillä. Matkan varrella Sipi kävi uimassa kolme kertaa ja näki sekä peuran että hirven! Loppupäivän ja seuraavankin hän ei kyllä unohtanut huilata, mutta myös palautui nopeasti tavanomaisia paniharjoituksiamme varten. Kyllä minäkin silloin joskus jaksoin hölkätä vaikka koko päivän, mutta nykyään nurmikko kutsuu polkua voimakkaammin.

Vahdolla uimassa

Huh mitä hellettä on ollut viime päivät! Olemme olleet aivan voipuneita kuumuudesta. Ulkona on voinut käydä vain pikaisilla tarpeidentekolenkeillä ja muuten olemme makoilleet sisällä viileässä. Takkahuoneessa on niin viileä, että helposti unohtuu miten tukalaa ulkona on. Olemme olleet todella ikävystyneitä tähän helteeseen, vaikka isäntäväki onkin yrittänyt viihdyttää meitä parhaansa mukaan.

Olemme käyneet viikon sisään noin neljä kertaa Haunisten altaalla. Se on mukava lenkki, koska koko ajan pääsee veteen vilvoittelemaan ja juomaan. Mutta muuten sama lenkki monena peräkkäisenä päivänä alkaa olla vähän tylsä.

Eilen illalla kävimme Vahdon hiekkamontuilla uimassa. Siellä on yksi iso hiekkakuoppa, jossa koirien ja hevosten uittaminen on sallittua. Siellä olikin kova kuhina illalla pahimman helteen helpotettua. Meidän lisäksi uimassa oli muutama koira sekä kolme hevosta. Me menimme isännän ja emännän kanssa uimaan ja minä villiinnyin niin että koitin monta kertaa hukuttaa Sipin. En tietenkään tahallaan, mutta en aluksi tajunnut että jos kiipeän Sipin selkään vedessä, se painuu pinnan alle. Sipi tietenkin suuttui siitä ja rähjäsi minulle. Meillä oli vähän tunteet kuumina!

Nyt on onneksi vähän viileämpi ilma. Olen aivan energinen monen päivän levon jälkeen ja ehdotan lenkillä koko ajan pidempiä reittejä.

Kesälomalla

Isännän kesäloma alkoi tänään. Aamu alkoi ihan normaalisti, kun isäntä jäi tekemään aamupalaa ja emäntä vei meidät aamukävelylle. Sen jälkeen kaikki menikin ihan eri tavalla kuin yleensä.

Isäntä ei lähtenytkään töihin, vaan jäi kotiin. Menimme takapihalle tekemään pihahommia, mikä olikin aika uuvuttavaa. Yleensä nukumme aamupäivät sikeästi, mutta nyt pitää koko ajan vahtia pihaa ja seurata mitä isäntä tekee. Auringossa on liian kuuma, joten joudun aina siirtymään varjoon makaamaan.

Kaikenlaista kiirettä siis pitää!

Sipi 7 vuotta!

Sipi täyttää tänään 7 vuotta ja on nyt ihan oikeasti aikuisen koiran iässä. Minä olen aina pitänyt Sipiä vähän pentuna, mutta kyllä nyt on myönnettävä, että ei se enää mikään pentu ole.
Onnea rakas Sipi-sipuli!

Kuvassa leikimme bileitä: meillä oli mukamas kokista ja sipsejä. Oikeasti isäntä söi sipsit ja joi kolan ja me vaan katsoimme vierestä.

Laavulla iltapalalla

Eilen illalla kävimme laavulla Nipsun kanssa. Retkellä oli mukana myös muutama ihminen. Teimme tulet nuotiopaikalla ja ihmiset paistoivat makkaraa ja lämmittivät voileipiä.
Minusta tällaiset retket ovat parhaita. On sopivasti seuraa, sekä ihmisiä että koirakavereita (mutta ei ketään ärsyttäviä), ei tarvitse kävellä kauhean pitkästi, ja laavulla saa levätä ja nauttia ulkoilmasta.

Näimme myös muutaman ohikulkevan koiran sekä läheiseltä tallilta kävelylle lähteneen hevosen ratsastajineen. Niille tietenkin haukuimme, mutta muuten käyttäydyimme hienosti.

Kun palasimme kotiin, meidän turkit haisi savulle. Se on hyvän retken merkki.

Vaskijärven luonnonpuistossa

Aloitimme heinäkuun retkeilyn merkeissä. Lähdimme tutkimaan Vaskijärven luonnonpuistoa - samassa paikassa kävimme talvella. Silloin lunta oli niin paljon, ettemme päässeet kiertämään koko lenkkiä, mutta nyt ei lunta ollut onneksi enää ollenkaan.

Lähdimme liikkelle hyvillä energiatasoilla. Päivä oli melko lämmin ja aurinkoisissa paikoissa pörräsi paarmoja. Minusta ne oli aika ärsyttäviä ja söin ainakin yhden elävältä.



Ensimmäisellä taukopaikalla ajattelin, että olipas rankka retki ja nyt varmaan kohta menemme takaisin autolle ja ajamme kotiin.



Mutta mitä vielä! Matka vaan jatkui ja jatkui. Kävelimme eteenpäin ja eteenpäin. Aina välillä pysähdyimme kahlaamaan ojissa tai katselemaan maisemia tai vaan pitämään taukoa.



Reitti oli tosi kaunis ja rauhallinen. Näimme koko päivänä vain yhden ihmisen sekä muutaman peuran ja joutsenen.



Lounasaikaan pidimme pidemmän tauon järven rannalla ja Sipi ja minä kävimme kunnolla uimassa. Sen jälkeen jaksoimme taas uudella tarmolla kävellä eteenpäin. Aina taukopaikoilla minä lepäsin, ja loppumatkasta Sipikin malttoi rauhoittua.



Olimme jo aivan poikki kun lopulta tulimme autolle. Uskokaa tai älkää, mutta kävelimme yli 21 km! Pelkkään kävelyyn meni noin 5 tuntia. Taukoineen koko retkeen meni noin 7 tuntia.
Teräsmummona jaksoin hyvin. Yhtään kertaa en pysähtynyt vaatimaan taukoa, vaan kuljin muiden mukana eteenpäin.

Tuolla varvikossa oli mukava pitää lepotaukoa.

Kyllä seuraavana päivänä lihaksiin koski ja nukuin oikeastaan koko päivän. Vielä sitä seuraavanakin päivänä nukuin melkein koko ajan, mutta kolmantena päivänä olin jo täysin palautunut ja jaksoin ihan normaalit lenkit. Kuntoni vaan kasvoi ja olin todella hyvässä vedossa!

Lisää vaan tällaisia äärisuorituksia!