Kesäretki Ramsholmeniin poikien kanssa

Ilo oli ylimmillään tänään, kun pihaan ajoivat autolla Urpo ja Kärsä! En ollut uskoa silmiäni ja korviani, kun tajusin mitä tapahtuu. Sipi oli aivan hermona ja haukkui vain, mutta minä juoksin ympäri ja vuorotellen nuolin Urpon ja Kärsän huulia ja välillä hypin heidän emäntää vasten. 

Lopulta rauhoituimme, Sipi keräsi kaikki lelut itselleen ja viimein meni sisälle viilentämään tunteitaan. Ihmiset söivät lounasta takapihalla ja minä otin nokosia varjossa poikien kanssa. 

Sitten lähdimme Ramsholmeniin luontokävelylle. Siellä oli vehreää ja linnut lauloivat. Ilmassa oli vähän ukkosta ja minä aina höristin korviani kun jostain kuului jyrinää. Kävelimme vakiouimapaikalle ja menimme uimaan. Ainoastaan Urpo ei oikein innostunut kuin kahlailemaan vähän, me muut uimme ihan kunnolla. Minä tein pitkiä lenkkejä ihan itsekseni. Jopa emäntä laittoi uikkarit päälle ja kävi pulikoimassa. 

Uinnin jälkeen meistä otettiin valokuvia, mutta Urpo vain koitti nuolla Kärsän märkää turkkia kuivaksi. 

Minäkin keksin, että se on muuten hyvä idea, ja aloin kuivata omia jalkojani. Sipiä ärsytti ja hän katsoi eri suuntaan.

Sitten alkoi näyttää uhkaavan sateiselle ja lähdimme kävelemään takaisin. Sillalla meistä otettiin vielä lisää kuvia ja ne onnistuivat vähän paremmin. 

Lopulta ehdimme autolle hyvissä ajoin ennen sadetta. 

Olipa mukava päivä ja kiva kun kävimme yhdessä uimassa!

Kesä on tullut!

Vihdoin on kesä! Pitkä luminen talvi on jäänyt taakse ja olemme nauttineet lämpimistä ja aurinkoisista päivistä.

Illat ovat valoisia, vaikka menisimme miten myöhään iltakävelylle. 

Sipikin jaksaa paremmin kävellä illalla, kun ei ole yhtä kuuma kuin päivällä. 

Minä poseerasin kesäisen voikukkapellon keskellä. 

Talviturkkikin tuli jo heitettyä Västerbyssä. 

Sipiä hymyilyttää, kun ei tarvitse varoa liukkaita kävelykatuja eikä pukea toppatakkia. 

Treffeillä Nuuksiossa

Olin tänään uudella seikkailulla. Emännän kanssa ajoimme autolla Espoon Nuuksioon tapaamaan Villa-tädin edesmenneen veljen "pikkuveljiä" Armania ja Jasperia. Olen tavannut molemmat aiemminkin, mutta siitä on hirvittävän kauan, enkä muistanut heitä enää oikein kovin hyvin. 

Me menimme treffeille Nuuksion koirametsään, joten saimme olla vapaina koko ajan. Se oli aika pelottavaa. Minä olin kauhean ujo, en uskaltanut aluksi ollenkaan lähestyä poikia ja heti kun he tulivat minun lähelleni, aloin kiljua paniikissa.

Lepyttelimme toisiamme.

Minä näytin Armanille, että olen vain pieni ja täysin viaton tyttö.

Sitten vähän rentouduin ja meillä alkoi sujua paremmin. Oli ihana lämmin sää ja oikeastaan jo vähän kuuma. 

Paluumatkalla autossa minä olin aivan hiljaista tyttöä takakontissa. Oli sen verran rankka reissu.

Matildanjärven lenkki

Eilen oli aurinkoinen päivä ja isäntäväki pakkasi minut autoon ja ajoimme Matildaan. Ensin menimme ravintolaan syömään. Olen ollut siellä ennenkin pari kertaa ja tälläkin kerralla käyttäydyin oikein hienosti.

Sitten kävimme hakemassa mukaan Urpon ja Kärsän ja menimme vielä läheiseen kahvilaan. Minä meinasin seota kun näin pojat. He ovat niin ihania! En osaa päättää kumpi on ihanampi, tykkään molemmista niin paljon.

Kahvittelun jälkeen menimme kiertämään Matildanjärven. Sää oli tosi aurinkoinen joten ihan alkajaisiksi ihmiset koittivat saada meitä koiria uimaan. Minä en kauheasti innostunut, eikä oikein pojatkaan. 

Kyllä minä lopulta sitten kastoin tassut. 

Reitti oli yhtä kiva kuin muistelinkin. Hienoja maisemia ja pitkospuita.

Taukopaikalla meistä otettiin valokuva. 

Kuvauksen jälkeen tapahtui kauheita: menin tökkäämään kuonolla käärmettä! Onneksi se oli vain rantakäärme, mutta kaikki säikähtivät kauheasti. Minä itsekin pelästyin. Se lähti luikertelemaan kauemmas meistä, ja se hyvä niin. 

Sipi ei valitettavasti päässyt mukaan tälle reissulle, koska hän loukkasi tassun lauantaina. Siinä kävi vähän hassusti niin, että yllytin hänet mukaan ja lähdimme jahtaamaan naapurin kissaa. Jotenkin siinä hötäkässä päädyimme naapurin pihalle aidan taakse, eikä Sipi päässyt sieltä enää pois. Hänet piti käydä hakemassa ja nostamassa aidan yli. Minä olin toisen naapurin pihalla ihmettelemässä, mihin se kissa hävisi. En oikeastaan ollut edes pahoillani, koska se oli ihan hauska karkureissu.

Harmi vaan, että Sipin jalka jotenkin venähti ja hän rupesi ontumaan. Sen takia hän ei päässyt mukaan Matildanjärvellekään. Siitä olin kyllä pahoillani.

Vappuaaton hulinat

Vappuaattona oli aivan upea aurinkoinen ja lämmin sää. Me päätimme ettemme lähde pitkälle lenkille, koska se voisi olla liian rankkaa Sipille. Sen sijaan menimme autolla Västerbyhyn ja ajoimme aika lähelle erästä laavua, jolla emme olleet ennen olleet. Sinne paistoi koko illan aurinko ja paikka oli todella rauhallinen.

Isäntä teki nuotiopaikalle tulet, ja sillä aikaa kun odottelimme sopivaa hiillosta, otimme pienet nokoset laavussa. Oli lämmin ja mukava levätä vähän. 

Painotan sanaa "vähän", sillä en minä kauhean kauaa malttanut olla aloillani. Maailmassa on niin paljon tutkittavaa!

Isäntäväki söi makkaraa ja me odottelimme kiltisti. Koitimme näyttää erityisen söpöille, jotta saisimme jämät. Se onnistui! Emäntä teki meille makkaranpaloista etsintäradan kalliolle, se oli tosi hauskaa. 

Harmi vaan, että makkara oli jotain todella suolaista laatua ja sekä Sipillä että minulla meni maha aivan löysälle. Onneksi metsään ei ollut pitkä matka. Kävelimme vaan hiukan syrjään ja kävimme vaivihkaa tarpeillamme. 

Jossain vaiheessa minua alkoi kyllästyttää ja koitin ehdotella, että jatkaisimme reittiä eteenpäin. Minä näin ne punaiset reittimerkit puissa, meidän polku olisi jatkunut niin mielenkiintoisen näköisesti eteenpäin. Mutta isäntäväki vaan sanoi, että meidän pitää olla laavulla. 

Onneksi maisemat sentään olivat ihan ok. 

Illan tullen järvi tyyntyi ja valo muuttui pehmeämmäksi. Minuakin alkoi jo vähän väsyttää; meidän retki oli kestänyt jo neljä tuntia. 

Sipi levähti mättäällä eikä suostunut lähtemään liikkeelle, ennen kuin oli ihan varmaa, että menemme takaisin autolle. Sipin mielestä ei kannata ottaa yhtään turhia askeleita siinä vaiheessa kun on riittävän väsynyt.

Kevät tulee keikkuen

Minun mielestäni tämä talvi on kestänyt todella pitkään.

Olimme jo avanneet uintikauden Ramsholmenissa ja kahlanneet innoissamme merivedessä.

Tässä todisteena märät tassut ja vatsanaluset. 

Sipi Ramsholmenin sillalla.

Sitten seuraavana viikonloppuna lähdimme Västerbyn ulkoilualueelle ja olikin taas talvi! Maassa oli lunta ja pakkasta. Oikeastaan ihan kivaa, että pysyimme taas hetken aikaa puhtaina, mutta aika kummalliselta se tuntui että taas tuli niin kylmä.

Eikä mennyt kauaa, kun oli taas keväistä. Menimme Billnäsiin kävelylle ja siellä oli tosi lämmin. Niin lämmin että meidän piti käydä pulikoimassa pyörätien vieressä Mustionjoessa.

Jäykähkö tunnelma kotona

Minä pääsen nykyään usein yksityislenkille, koska Sipi ei enää jaksa hirveän pitkiä lenkkejä ja minä sen sijaan rakastan sellaisia. Tykkään siitä, että mennään reipasta vauhtia eteenpäin eikä pysähdellä koko ajan nuuhkimaan. Sipi taas tykkää juuri sellaisista rauhallisista lenkeistä, ja hän haluaa haistella jokaista hajua lenkin varrella vähintään 5 sekuntia.

Sen takia on hyvä, että me menemme erikseen lenkille. Yleensä Sipi on jo tehnyt oman lenkkinsä, kun minä tulen takaisin kotiin. Silloin meillä on yhteinen ruoka-aika. Paitsi jos Sipi on jo syönyt etukäteen. 

Tässä eräänä päivänä Sipi oli jo käynyt lenkillä ja syönytkin, kun minä tulin lenkiltä. Minä tietysti juoksin ruokakupille innoissani, mutta Sipi oli kauhean vihainen minulle siitä, että minulla oli vielä ruokaa ja hän oli jo syönyt omansa. 

Hän räyhäsi minulle kovaan ääneen ja tarttui minua niskakarvoista hampailla. Minä pissasin hätäpissan kuten pentuna. En ymmärtänyt ollenkaan, miten hän niin kovasti suuttui. 

Lohdutukseksi Sipi sai muutaman lisänappulan ruokaa, vaikka hän oli oikeastaan oman annoksensa jo saanut.

Tällaista tämä joskus on, kun on kyse ruuasta. Sittemmin isäntäväki on huolehtinut, että syömme samaan aikaan vaikka lenkkeilemmekin eri aikoihin.

Pääsiäislomalla Uudessakaupungissa

Tänä vuonna pääsiäinen oli jo maaliskuun lopulla ja me päätimme lähteä mökkeilylomalle Uuteenkaupunkiin. 

Menomatkalla pysähdyimme tutussa paikassa Myllyn ostoskeskuksen luona. Kävimme vähän jaloittelemassa ja tarpeillamme. Tervehdimme myös nopeasti ystäväämme Nipsua. Sitten matka jatkui, oli jo pimeää kun olimme perillä mökillä. 

Seuraavana aamuna oli pitkäperjantai ja me heräsimme aamulla aikaisin. Sipille oli otettu oma peti mukaan, joten hänellä oli siellä mukavaa ja pehmeää. Minä menin kielloista huolimatta mökin sohvalle, ja lopulta emäntä laittoi siihen peiton, niin että sain olla siinä ihan luvan kanssa. 

Lähdimme kiertämään Pamprinniemen luontopolkua merenrantaan. Ilma oli vähän suhmurainen, mutta oli silti upeaa olla meren äärellä luonnon keskellä. Sateisen sään hyvänä puolena koko luontopolulla ei ollut muita. 

Evääksi koitin syödä lunta. Sitä oli rannassa vielä paksu kerros, vaikka meri oli sula ja poluillakin oli melko hyvin jo lumet sulaneet. 

Kivet olivat liukkaita, joten koitimme pysytellä sohjoisella jäällä.

Retki oli oikein onnistunut! Meillä oli niin mukavaa. 

Niemen kärjessä isäntäväki piti evästaukoa ja Sipi otti suloisimman ilmeensä, jos sen auvulla saisi murusia.

Mietimme, että tästä olisi niin hyvä pulahtaa uimaan. Mutta oli se vesi sen verran kylmää, että emme tohtineet kastautua kokonaan. Kahlailimme vain.

Seuraavana mökkilomapäivänä oli aurinkoista ja lämmintä. Me päätimme lähteä Pyhärannan Reilaan tarkistamaan uuden ulkoilureitin Hierkonpolun. Sipi oli eilisestä niin väsynyt, että hän jäi mökille lepäilemään. 

Kun tulimme perille Reilaan, huomasi isäntäväki että minun juoksut olivat alkaneet. 

Hierkonpolulla oli tosi paljon ulkoilijoita. Varmasti siksi, kun sää oli niin upea. 

Kyhkärännokassa oli paljon joutsenia, joita en saanut jahdata. Katselin niitä vain uteliaana rannalta. 

Kun olimme retkeilleet tarpeeksi, palasimme mökille viettämään mökkielämää. Eli isäntäväki saunoi ja grillasi, ja me koirat lepäilimme terassilla ja vahdimme metsän eläimiä.

Sunnuntaina oli kotiinlähdön aika. Menimme ensin käymään Vartsalassa . Siellä oli paljon porukkaa ja myös uusi ystävä Sixten. Emme voineet kuitenkaan tavata Sixteniä muuten kuin lasioven läpi, koska minulla on ne juoksut. Sipi ja minä vietimme siis iltapäivän terassilla. Ei sekään huono vaihtoehto ollut. 

Illalla tulimme kotiin ja pääsin omalle patjalle nukkumaan. Minua aina väsyttää niin paljon, kun on juoksut. 

Maanantai oli vielä isäntäväen vapaapäivä ja sää sattui olemaan todella lämmin. Me olimme melkein koko päivän takapihalla ja seurasimme luonnon heräämistä. 

Hyvät ulkoilusäät

Viime viikkoina ulkoilusäät ovat olleet vaihtelevia. Välillä on paistanut aurinko, mikä on tietysti tosi kivaa, mutta sen seurauksena kaikki lumet ovat sulaneet kävelyteiltä. Kaduilla on vaan paksu kerros hiekoitussoraa.

 

Minä voin kävellä missä vaan, en välitä liukkaista jäätiköistä enkä hiekoituksesta.

Mutta Sipi ei tykkää sorasta ollenkaan. Hänen tassuihinsa koskee, kun pitää kävellä terävällä hiekoituksella. 

Sen takia olemme koittaneet käydä ulkoilemassa paikoissa, joissa ei ole hiekoitettu.

 

Esimerkiksi Dagmarin puistossa, jossa olikin vielä ranta ihan jäässä. Sää oli aivan upea, aurinko lämmitti jo ja tuntui aivan keväälle.

Minäkin kokeilin hetken aikaa olla ilman remmiä ja se meni ihan hyvin (ainakin omasta mielestäni).

Tänään koimme suuren yllätyksen, kun yön aikana maahan oli satanut uudet lumet! Menimme heti pitkälle lenkille ja Sipikin käveli aivan reippasti. Niin ihanaa kun tassujen alla on pehmeää. 

Löysimme tällaisen hanskan, josta tuli Sipin aarre.

Hän heitteli sitä ilmaan ja "tappoi" sen monta kertaa. 

Hanskasta riitti iloa pitkäksi ajaksi, mutta lopulta se oli pakko jättää tienposkeen, jotta voimme jatkaa lenkkiä.

Ihanaa kun on taas talvi! Meille sopisi että olisi talvi koko ajan. 

Reissupäivä

Lauantaina oli taas reissupäivä. Hyppäsimme autoon aamulla ja teimme aamupäiväkävelyn Lohjalla Muijalan ulkoilualueella. Siellä emme olleet ennen käyneetkään, mutta maisemat olivat hienot.

Lohjalta matka jatkui vielä Lahteen. Perillä meitä odottikin aikamoinen yllätys, kun kaikki ihmiset häipyivät ja me jäimme Sipin kanssa kahdestaan kotiin. Olihan meidän siellä ihan hyvä olla, kun oli lämmin talo ja pehmeät sohvat ja juomavettäkin tarjolla. 

Onneksi ihmiset tulivat pian takaisin ja pääsimme ulkoilemaan. Ulkoilun jälkeen söimme nopeasti (kuten aina) ja sitten ajoimmekin takaisin kotiin.

En oikein tajua mikä tämän reissun pointti oli, mutta oli ihan kivaa nähdä erilaisia maisemia kuitenkin.