maanantai 28. lokakuuta 2019

Ensilumi!

Meille satoi tänään ensilumi! Kyllä me ihmettelimme kun maa oli valkoinen. Eilen illalla ei ollut vielä lumesta tietoakaan.


Meistä olisi ihanaa, jos lumi jäisi maahan koko talveksi, mutta luultavasti se sulaa kohta pois.

torstai 24. lokakuuta 2019

Paras ystäväni


Sipin kanssa olemme parhaat ystävät nyt ja aina. Kukaan ei tunne minua yhtä hyvin. Sipi tietää jokaisesta eleestäni, mitä ajattelen ja mitä meinaan seuraavaksi tehdä. Me ymmärrämme toistemme mielentiloja pelkästä katseesta.
Jokainen aamu alkaa sillä, että pesen Sipin silmät ja korvat. Se on tärkeää läheisyyttä meille molemmille.
Jos olen allapäin, Sipi ilahduttaa minua hyppäämällä kevyesti minua päin ja haukahtamalla.
Lenkillä annan Sipin kävellä edellä ja seuraan hänen liikkeitään ja eleitään tarkkaan. Tiedän heti Sipin hännän ja korvien asennosta, onko edessä jotain, mihin pitää reagoida. Ilman Sipiä moni asia jäisi huomaamatta. Sipi saa olla minun korvani ja silmäni nyt kun alan tulla vanhaksi.
Yhdessä olemme enemmän kuin osiemme summa. Kun toinen keksii jotain kiinnostavaa haisteltavaa, on toinen heti juonessa mukana. Tutkimme polkuja ja tätä elämää yhdessä.

tiistai 22. lokakuuta 2019

Syysloma Ahvenanmaalla

Meillä oli viime viikonloppuna syysloman aika. Lähdimme Ruotsinlaivalla Maarianhaminaan perjantaina aamulla. Laivat ovat meille jo tuttuja, olemme menneet niillä monta kertaa. Aina se reissaaminen silti vähän jännittää. Ahvenanmaalla olemme käyneet aiemminkin.
Tällä reissulla olivat mukana emäntä sekä kummitätini ja taapero.



Majoituimme meren rannassa olevaan mökkiin Eckerön saarella.



Ahvenanmaalla maisemat ovat merelliset.



Oli siellä metsääkin tietenkin. Tähän aikaan vuodesta on käynnissä metsästyskausi, joten emme voineet olla lainkaan vapaana metsässä. Rannassa onneksi saimme vähän käyskennellä ilman talutusremmejä.



Sipi kävi uimassa aina kun se oli mahdollista.



Kävin minäkin sitten kahlaamassa vähän. Tästä kahlailusta seurasi valtavat hepulit ja jahtasimme toisiamme rannalla niin että hiekka vaan lensi.



Raitis meri-ilmasto tekee hyvää myös meille koirille.



Kyllä näissä maisemissa kelpaa lomailla.



Iltaisin meitä nukutti kovasti. Onneksi saimme mennä mökin sohvalle  ̶  siihen oli levitetty meidän oma peitto suojaksi enimmiltä koirankarvoilta. Ilmeisesti kaikki ihmiset eivät pidä siitä, että sohvalla on koirankarvoja. Outoa.



Viimeisenä lomapäivänä kävimme vielä tutustumassa Maarianhaminaan. Siellä oli kaunis syysmaisema.

torstai 10. lokakuuta 2019

Härmälän rotkolla

Teimme jälleen uuden aluevaltauksen, kun kävimme tutustumassa Härmälän rotkoon. Se on tässä melko lyhyen automatkan päässä, mutta emme olleet aiemmin käyneet siellä, vaikka se onkin ollut suunnitelmissa jo pidemmän aikaa. Kannatti lähteä, sillä se oli erittäin hieno paikka.


Heti saavuttuamme lähdimme katsastamaan ison rakoluolan. Sinne oli melko vaikea kulkea, mutta selvisimme hienosti melkein loppuun asti. Meinasimme ensin kävellä luolan läpi, mutta sitten maasto osoittautui niin vaikeaksi, ettemme me koirat olisi siitä millään selvinneet.


Rotkon seinät olivat todella korkeat, jopa 20 metriä.


En tiennyt, mihin suuntaan olemme menossa. Päivänvalo valaisi rotkon pohjaa juuri ja juuri.


Ylhäällä kallion päällä oli myös hienot näkymät! Sipi esittää kansallisromanttista hahmoa tässä maisemassa.


Nipsu oli myös mukana retkellä. Hän on oppinut poseeraamaan.


Mekin olemme tietenkin erittäin hyviä valokuvamalleja.


Kun tulimme takaisin alas, olin helpottunut. Ei tarvinnut enää katsoa jokaista askelta niin tarkkaan.


Korkeat kalliot ja kiva retki!

maanantai 7. lokakuuta 2019

Lokakuinen päivälenkki

Kävimme tänään Maskun Rivieralla aurinkoisella päivälenkillä. Oli niin erikoinen valaistus, että kamera otti meistä monta hyvää kuvaa.


Alkulenkki mentiin metsäreittiä pitkin. Täällä on paljon kivoja reittejä, eikä juuri koskaan tule ketään vastaan.


Näissä maisemissa silmä lepää. Polku oikein houkuttelee meitä.


Mentiin pieniä siltoja pitkin ojien yli.


Lenkin puolivälin jälkeen mennään Karevansuon yli pitkospuita pitkin. Minä en pidä pitkospuista, mutta tässä ne vielä menettelevät, kun voin tarpeen tullen kävellä pitkospuiden vieressä polulla. Se ei ole vielä niin märkä tähän aikaan vuodesta.


Rivieralla on paljon tällaisia kivoja hiekkakuoppia, joissa voi uida. Tänään en mennyt uimaan, koska oli sen verran kylmä ilma. Hörppäsin vain vettä janoon.


Tummat pilvet lähestyivät, mutta me emme onneksi kastuneet.


Ehdin tutkia metsää tarkkaan ja vähän maistella maata. Syön joskus multaa ja sellaista. Näin kun Rekku teki sitä vanhana ja nyt ymmärrän miksi. Se on vaan niin hyvää.


Sipi päätti käydä kahlaamassa kunnolla.


Minä ajattelin että pysykööt siellä vedessä! Jäin törmälle tuijottamaan, enkä antanut Sipin nousta rantaan.


Lopulta tietenkin päästin sen, ja sitten me leikimme. Leikin jälkeen Sipi roikotti taas kieltään.

Näin hauskoja lenkkejä me teemme täällä. Joka viikko on jotain vähän erikoista ja jännittävää, kun menemme lenkille sellaisiin paikkoihin, joissa emme käy niin usein. Koskaan ei voi tietää, missä olemme kun auton takaluukku aukeaa.

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Vartsalassa syyspäivän vietossa

Eilen oli mukava päivä, koska pääsimme isäntäväen kanssa puuhailemaan kaikkea kivaa koko päivän. Heti aamusta lähdimme autolla Vartsalaan. Siellä oli myös Urpo ja Kärsä sekä paljon ihmisiä. Ensimmäisenä kun menimme sisälle, Urpo kävi syömässä keittiöstä kolme isoa karjalanpiirakkaa. Hän sai kauhean kurinpalautuksen, mutta oikeasti meitä kaikkia nauratti se.

Ihmiset söivät brunssia aika pitkään ja Sipi ja minä makoilimme pöydän alla. Urpo ja Kärsä olivat olohuoneen matolla.
Ruuan jälkeen pääsimme ulkoilemaan. Kävimme venerannassa ja luontopolulla. Oli tosi kiva ulkoilla ja nauttia hyvästä seurasta.


Rannassa poseerasimme kameralla, mutta kuvasta voisi saada sen oletuksen, että meitä ei poikien seura kiinnostanut. Oikeasti meillä oli hauskaa yhdessä.

Laiturilla Sipi ja seisojat kävivät tutkimassa paikkoja. Minua ei kiinnostanut kävellä sinne, koska kuten tiedätte, inhoan laitureita.

Loppupäivästä olimme kotona. Pihakastanjasta oli pudonnut kaikki lehdet aamupäivällä, joten siinä riitti haravoimista. Isäntäväki teki muitakin pihahommia, joissa avustimme parhaamme mukaan.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Paimion luontopolulla

Kävimme tänään kävelemässä Paimion luontopolun. Mukana olivat emäntä sekä kummitätini ja taapero. Urpo ja Kärsä eivät olleet mukana, koska he ovat metsästysreissussa.



Ilma oli vähän sateinen, mutta ei se meitä haitannut. Maisemat olivat huikeat joka tapauksessa.

Laavulla pidimme taukoa ja siellä oli myös noin parikymmentä pikkupoikaa, joku jalkapallojoukkue kuulemma. Ne olivat kovin kiinnostuneita meistä ja muutama tuli rapsuttelemaan ja juttelemaan meille. Minä en kauheasti välitä sellaisesta, mutta koitin kestää silti.



Tauon jälkeen jatkoimme matkaa. Polku oli vaikeakulkuinen, mutta selvisimme hyvin.
Loppumatka meni nopeasti ja pian olimme jo autolla. Kävimme vielä Urpon ja Kärsän kotona, vaikkeivät he itse olleekaan paikalla. Takapihan metsästä löytyi paljon hyviä sieniä.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Villa 11 vuotta!

Tänään on taas minun syntymäpäiväni! Vuodet vaan vierii kauheaa vauhtia ja tänään minä täytän 11 vuotta.


Sain aamupalaksi isännältä yllätyksen! Hän oli valmistellut minulle eräänlaisen kakun jauhelihasta ja kermaviilistä. Koko komeus koristeltiin vielä muutamalla kuivamuonanappulalla sekä lääkkeelläni.


Tämä oli ehdottomasti paras aamupala, mitä olen koskaan syönyt.

Iltapäivällä pidän pienen vastaanoton metsässä. Olen kutsunut sinne erään kivan ihmispojan ja tietenkin isäntäväen.


Minusta tuntuu, että tästä tulee kiva päivä! Ja taas uusi kiva vuosi on edessä. Emäntä sanoi, että kymmenen vuoden jälkeen jokainen vuosi on lahja. Tänään on ensimmäisen lahjavuoden vuosipäivä.

Teijon kansallispuistossa

On ollut ihanaa olla monta viikkoa vain kotona, eikä missään matkoilla. Arki on rauhallista ja rutiinit on hyvin hallussa. Minusta on niin kivaa olla omassa kodissa ja nauttia rauhasta. Metsä on muuttunut syksyiseksi ja illat on jo tosi pimeät.

Viikonloppuna kävimme jälleen uudessa kansallispuistossa, tällä kertaa Teijon kansallispuistossa kiertämässä Matildanjärven lenkin. Mukana oli Nipsu emäntineen sekä toinenkin ihmiskaveri.
Ilma oli oikein kiva ja sen takia reitin varrella oli paljon kulkijoita. Me saimme kehuja siitä, että olemme kauniita ja hyväkäytöksisiä koiria.


Kävelimme rauhassa ja pidimme muutaman tauonkin. Emme sentään menneet uimaan, vaikka järvi oli ihan vieressä. Kahlasimme vain ja joimme järvivettä pahimpaan janoon. Sipillä oli aiemmin päivällä mennyt maha aivan kuralle, joten hän kykki pusikoissa tämän tästä. Onneksi se on nyt jo parempi.


Reitti oli enimmäkseen metsäpolkua, mutta muutamalla pätkällä oli myös pitkospuita. Minä inhoan pitkospuita. Se on kamalaa, kun jalka ei osukaan lankulle vaan askel menee ohi.


Onneksi enimmäkseen maisemat ja polut olivat näin hienoja.


Lopuksi meidän piti poseerata kameralle, mutta kukaan meistä ei oikein jaksanut asettua hienosti kuvaan. Tuli tällainen erilainen kuva tällä kertaa.

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Kasvattajan leirillä

Tänä viikonloppuna pääsimme pitkästä aikaa kasvattajan leirille! Edellisestä kerrasta olikin ehtinyt kulua jo neljä vuotta.
Tällä kertaa leiri järjestettiin uudessa paikassa Lappeenrannan kupeessa. Paikka oli oikein kiva.



Ensimmäisenä kävimme katsastamassa lammen ja laiturin, mutta emme käyneet uimassa. Emäntä kävi sitten myöhemmin illalla saunassa ja uimassa.

Perjantaina illalla ei tapahtunut mitään kovin erikoista. Tutustuimme mökkiimme ja kävimme myös katsomassa paikkoja muuten, esimerkiksi grillikota on aina hyvä tutkia tarkkaan.



Leirillä oli paljon tuttuja koiria, mutta myös muutamia ihan uusia tuttavuuksia. Sipi tapasi poikansa Urhon, mutta mitään kovin syvällistä suhdetta heidän välilleen ei kehkeytynyt. Kumpikin taisi olla vähän ihmeissään kohtaamisesta.

Lauantaina oli vuorossa leikkimieliset tottelevaisuuskilpailut, joihin sekä minä että Sipi osallistuimme. Kisa meni ihan hyvin. Minä selvisin kaikesta muuten kunnialla, mutta esteen yli hyppäämisestä kieltäydyin. Mitä vikaa on siinä, että kiertää esteen? Minusta se on paljon järkevämpää.
Sipin kisat menivät paremmin kuin minun, mutta emme kumpikaan sijoittuneet pisteille. Hauska kokemus se oli kuitenkin!

Tottelevaisuuden jälkeen oli leirimätsärit. Sipi meni ensin kehään ja sai punaisen nauhan. Sipin jälkeen oli minun vuoroni ja sain myös punaisen nauhan! Kun oli punaisten vuoro mennä yhdessä, emäntä ei voinut viedä meitä molempia yhtä aikaa eikä apukäsiä löytynyt siihen hätään, niin päätettiin että vain minä osallistun ja Sipi luopuu paikastaan. Se oli hyvä päätös! Minun esiintyminen meni hyvin, siitä huolimatta että Sipi kiljui kentän laidalla kateellisena.
Tulin punaisten kolmanneksi ja sain kutsun BIS-kehään! BIS-kehässä olin jo tosi väsynyt esiintymään ja minulla oli kauhean kuumakin. Kuitenkin selvisin koko kilpailun toiseksi! Sain palkinnoksi hienon pokaalin ja repullisen herkkuja.


Näiden kisojen jälkeen meidän leiriviikonloppu päättyi ja lähdimme ajamaan kotiin. Kotona olimme vasta pimeällä, mutta ei se haitannut kun me muutenkin vain nukuimme autossa. Leiriviikonloput on aina niin väsyttäviä.