Paimion luontopolulla

Olin eilen ensimmäistä kertaa Paimion luontopolulla. Sipi on käynyt siellä monta kertaa Villan kanssa, ja edellinen kerta oli syyskuussa, kun he viettivät Villan 12-vuotispäiviä. Nyt oli ensimmäinen kerta minun kanssani. 

Minä olen tosi reipas ja jaksan kulkea vaikka miten kauan, mutta kuulemma en saa vielä tehdä kauhean pitkiä lenkkejä. Metsässä maasto on monipuolista ja menimme lenkin rauhalliseen tahtiin. Mukana retkellä olivat Urpo ja Kärsä sekä Nipsu. Minä yritin vähän Nipsun kanssa leikkiä, mutta hän pistikin minut matalaksi. Ilmeisesti en saakaan enää kaikkea anteeksi, vaikka olenkin vielä pentu. Oikeasti se on hyvä, että joku pitää rajoja, sillä Sipi on aika lepsu. Kärsä ei vieläkään ole lämmennyt minulle, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa.

Sipi juoksenteli ympäriinsä, koska hän tuntee paikat niin hyvin. Minä koitin vaan seurata Sipiä, enkä eksynyt kertaakaan. 

Laavulla pidimme tauon. Ihmisillä oli eväitä, mutta me koirat emme saaneet mitään. Ei se haitannut, koska olimme jo syöneet päiväruuat ennen lähtöä. 

Nipsu näytti minulle monta kivaa kiveä, joista me pienet voimme tähystellä kauemmas. Olen kyllä jo isompi kuin Nipsu, mutta se oli silti hyödyllistä. 

Olen oppinut Sipiltä, mitä temppukivet ovat. Kun hyppäämme temppukivelle, saamme lähes aina palkinnon. Usein joudumme kyllä ensin valokuvaan. 

Retkiseurue koitettiin saada samaan kuvaan, mutta se oli aika haastavaa.