tiistai 8. kesäkuuta 2021

Ensimmäinen kesäni

Sipi kertoi minulle, että nyt on kesä. Olenkin huomannut, että en enää palele ulkona ja löydän nurmikolta aina jotain hyvää syötävää. Tykkään tosi paljon syödä ruohotukkoja ja heiniä. Myös voikukat maistuvat minulle. Isäntäväki sanoo, etten saisi syödä kaikkea maasta, tulee muka maha kipeäksi. 

Itse asiassa minulla oli hieman löysä vatsa viikko sitten ja sain sen takia ruuan kanssa kaikkea herkullista, kuten riisiä ja hyvää lääketahnaa. Vatsa parani niillä lääkkeillä, mutta nyt vuorostaan Sipillä on maha kipeä. Ilmeisesti mahakipukin kuuluu kesään. 

Minusta on ihanaa, kun ulkona on niin paljon kivoja tuoksuja. Nuuhkisin lenkillä vaikka jokaisen ruohonkorren, jos siihen olisi mahdollisuus. 

Maassa ja ilmassa on myös paljon mielenkiintoisia pörriäisiä. Yritän aina välillä ottaa kiinni lintuja ja perhosia, mutta Sipi sanoo ettei se kannata - ei niitä kuulemma millään saa kiinni. Maassa käveleviä hyönteisiä sen sijaan nappaan helposti ja jahtaankin niitä suurella innolla.

Olen myös käynyt kokeilemassa uimista. En ole vielä uskaltanut mennä niin syvälle, ettei tassut yletä pohjaan, mutta Sipin perässä olen kuitenkin kahlannut sen verran kauas rannasta, että vatsakarvat kastuivat. Uiminen vaikuttaa kivalle! Ehkä kokeilen sitä kunnolla tämän kesän aikana. 

tiistai 1. kesäkuuta 2021

Paimion luontopolulla kesäretkellä

Kävimme eilen Urpon ja Kärsän kanssa Paimion luontopolulla. Olen ollut siellä ennenkin, joten tiesin heti miten kivaa siellä on. 

Urpolla on ollut terveyshuolia viime aikoina, mutta hän oli onneksi ihan oma itsensä minun mielestäni. Tykkään Urposta kauheasti, kävin nytkin koko ajan nuolemassa Urpon suunpieliä ja mielistelemässä hänelle. Kärsä ei oikein tykkää minusta, joten hän enimmäkseen säästyi pusuiltani. 


Kävimme heti ensimmäisellä uimapaikalla pulahtamassa, jotta loppumatka menisi helpommin.


 Kärsälle heitettiin kapula veteen, ja Sipin mielestä se oli kauhea vääryys.


Kuljimme pitkospuilla sopuisasti. 


Sillalle saa mennä vain kaksi ihmistä kerralla, mutta varmaan se ei koske koiria? Menimme tästä Sipin ja Urpon kanssa kolmestaan, Kärsä tuli ihmisten perässä. 


Hyviä juomapaikkoja ei kannata koskaan jättää hyödyntämättä.

Lopussa meistä otettiin tutulla kivellä ryhmäkuva. Urpo ei meinannut mahtua kivelle ja putosi ensin maahan! Sitten hän meni tuonne perälle seisomaan. Minä tykkään tästä jengistä! 

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Tammisaaressa

Viime viikonloppuna kävimme päiväretkellä Tammisaaressa. Oli hieno kevätpäivä ja päädyimme kävelyretkelle kahteen saareen, jossa kasvoi tammia (kuinkas muuten, Tammisaaressa kun olimme). Saarien nimet olivat Ramsholmen ja Högholmen. Suomenkielisiä nimiä niillä ei taida ollakaan.

Saariin pääsi kuivin tassuin puisia kävelysiltoja pitkin.


Koska saarissa oli luonnonsuojelualue saimme kulkea koko matkan kytkettynä.

Saarien maa oli valkovuokkojen peitossa. Niiden seasta oli vaikea erottaa kahta valkoista koiraa!


Tammisaaressa oli mukavaa! Saatamme tulla toistekin käymään.
 

lauantai 22. toukokuuta 2021

Villan kaltainen

 Isäntäväki on nyt seuraillut minun touhujani jo kohta puoli vuotta. Hauskaa heillä on ainakin ollut, sillä minä olen pyrkinyt järjestämään vauhtia ja vaarallisia tilanteita jokaiseen päivään, ja joskus myös öiseen aikaan. Sen jälkeen kun Sipikin alkoi sietämään ja suvaitsemaan seuraani meistä on tullut oikein hyvät ystävät. Sipi on minulle hurjan kiltti ja sallii minun tehdä melkein mitä vain: hän murahtaa pelin poikki vain jos ylitän valtuuteni tosi rajusti leikin lomassa tai herkkuja jaettaessa. Useimpia toilailujani Sipi katsoo varpaiden läpi ja menee ilmoittamaan isäntäväelle ainoastaan kauheimmista kolttosistani. Minua sellainen kantelu ei haittaa ollenkaan, sillä saan myös isäntäväeltä anteeksi melkein kaiken, koska olen suloisista suloisin!

Lellikin asemani saattaa osin johtua myös siitä, että isäntäväellä on ikävä Villaa. Sipi tuntuu onneksi jo päässeen pahimmasta yli, mutta minä kuulemma muistutan isäntäväestä Villaa monessa suhteessa. Olen kuulemma luonteeltani paljon enemmän Villan kuin Sipin kaltainen. Olen vähän rauhallisempi ja pohtivampi, en aivan niin äänekäs, enkä ehkä aivan niin fiksu kuin Sipi. Lisäksi minulla on hassuja villamaisia tapoja, kuten märän ihon perusteellinen nuoleminen kuivaksi.

Liian aikaistahan se on vielä sanoa aivan varman päälle, millainen koira minusta vielä tulee, mutta minua ei haittaisi laisinkaan jos tulisin yhtä reippaaksi ja viisaaksi kuin Villa. Eikö jos nimeni Nukka vähän viittaa siihen suuntaan?

perjantai 7. toukokuuta 2021

Urpolassa juhlimassa taas

Onko koko ajan joku juhla? Siltä minusta tuntuu. Taas olimme Urpon ja Kärsän luona juhlimassa, tällä kertaa heidän emäntänsä synttäreitä. Olimme enimmäkseen sisällä, sillä ulkona oli sadesää. 



Lopulta ihmiset olivat syöneet kakkunsa ja avanneet lahjat, joten päästiin ulkoilemaankin. Kävimme vähän kävelyllä maaseudulla, jossa en ollutkaan aiemmin käynyt. Ihan kivoja maisemia ja tuoksuja siellä oli. 

Sitten menimme takaisin pihalle. Aloitimme kauheat matsit! Minä jäin alakynteen, koska olen porukan juniori ja pienin. Kärsä tuntuu vihdoin lämmenneen minulle ja varmasti hän myös nautti siitä, että hän ei olekaan enää se, jota isommat kurmoottaa. Minä nautin Kärsän huomiosta.

Lopulta lähdimme kuitenkin kotiin ja nukuin kuin tukki jo autossa.

maanantai 3. toukokuuta 2021

Eka kerta Koivuluodossa

Eilen pääsin käymään Koivuluodossa ensimmäistä kertaa. Olen kuullut juttuja, että siellä on rauhallista ja kivaa. Villa-täti ja Sipi ovat käyneet siellä monta kertaa. 

Heti kun pääsimme perille ja auton takaluukku aukesi, Sipi säntäsi kohti rantaa ja yritti lähteä jahtaamaan peuraa. Yritykseksi se jäi, sillä Sipi oli niin tohkeissaan, että hän ei huomannut edessään olevaa isoa ojaa. Sipi hyppäsi suoraan haisevaan ojaan! Siihen tyssäsi peurajahti. 

Näin kauniina Sipi oli ojan jälkeen:


Kun olimme kävelleet vähän aikaa, Sipi sai mennä mereen uimaan ja peseytymään. Ei hän ihan kokonaan tullut puhtaaksi, vaikka hän haki keppiä kaukaa rannasta kaksi kertaa. 

Minä en kastanut edes tassuja. Hyi olkoon, uiminen näyttää todella kamalalle!



Kävimme Koivuluodon kärjessä ja pidimme hetken taukoa siellä. Minä tutkin rannan ja kalliot ja kaikki siellä olevat kepit. 


Koivuluodossa tuntui olevan lämpimämpi ja keväisempää kuin meidän kotiseudulla. Ikäväkseni minun  turkissani käveli joku ötökkä, kuulemma punkki. Sen takia menimme kotimatkalla käymään apteekissa ja meidän kaulaan laitettiin jotkut valkoiset pannat, joita emme ota pois koko kesänä. 

Myös Sipistä löytyi tänään pullea punkki, joka oli jo kiinnittynyt. Se näytti aika ällöttävälle. 

tiistai 27. huhtikuuta 2021

Rysän päältä kiinni

Viime yönä minä ajattelin, että koska olohuoneen sohva on vapaana ja kaikki muut nukkuu, käyn siihen sohvalle nukkumaan. Oikeastaan en kai saisi olla sohvalla, mutta ei näitä kaikkia sääntöjä ole niin helppo muistaa joka tilanteessa.

Nukuin oikein sikeästi pienellä kerällä ja nautin pehmeästä sohvasta, mutta en huomannut että isäntä olikin herännyt! Hän oli siinä vieressä yhtäkkiä ja otti minua niskasta kiinni ja heivasi minut lattialle. Sipikin tuli omasta pedistään katsomaan, mitä tuhmaa olen taas tehnyt. Onneksi isäntä ei ollut vihainen. Eihän minulle kukaan ole vihainen, kun käytän viaton koiranpentu -ilmettäni.

En voi luvata, etten enää koskaan mene sohvalle. Kyllä se oli sen verran mukavaa. 
Ja kaikenlisäksi Villa-täti kertoi minulle kaikkia hyviä jekkuja, joita kannattaa sopivan tilaisuuden tullen kokeilla. Tämä sohvajuttu on yksi niistä. 

maanantai 26. huhtikuuta 2021

Juhlaviikonloppu

Viikonloppu oli yhtä juhlaa. Lauantaina vietimme koiranpäivää. Me vietimme sitä kotona, koska ulkona oli aikamoinen koiranilma. Illalla emäntä lähti Sipin ja minun kanssa Kangenmiekan kierrokselle. Emme toki kiertäneet koko kierrosta, sillä 8 kilometrin reitti on liian pitkä minulle. Yhdessä mutkassa Sipi alkoi yhtäkkiä haukkumaan kovasti ja ryntäsi eteenpäin kauhealla vauhdilla. Minä pelästyin ja laitoin selän karvat pystyyn. Sitten kuulin tutun äänen ja tajusin, että siellä polulla olikin isäntä!
Kävelimme takaisin samaa reittiä ja isäntäkin tuli meidän mukaan. En ymmärrä, miksi isäntä oli siellä metsässä, mutta kiva yllätys se oli kuitenkin. 

Sunnuntaina oli varsinainen juhlapäivä, sillä minä täytin puoli vuotta! En saanut lahjoja, vaikka olin varautunut siihenkin. Aamupäivällä teimme Sipin kanssa yksinoloharjoituksen, kun isäntäväki lähti pyöräilemään. Harjoitus meni hyvin, en tehnyt mitään kolttosia. Näitä hyviä harjoituksia on ollut viime aikoina enemmänkin. Joskus heittelen sohvatyynyjä lattialle tai vien niitä toisiin huoneisiin, mutta yleensä olen nykyään aika rauhallisesti kotona. 
Sitten päivällä emäntä vei meidät pitkälle, rauhalliselle kävelylle Kullaavuorelle. Olen käynyt siellä jo monta kertaa Sipin kanssa, mutta aina sieltä vaan löytyy uusia kivoja reittejä. 
Päivän kohokohta oli tietenkin iltaruoka, kuten jokaisena päivänä. Minä olen tosi nälkäinen ja rakastan ruokaa. 


Tämä kuva on otettu Haunisten altaalla pari iltaa sitten, kun aurinko paistoi ja olin Nipsun kanssa iltakävelyllä. Olen jo aika iso.


perjantai 23. huhtikuuta 2021

Sipin eläinlääkärintarkastus

Emäntä vei Sipin eläinlääkärille tarkastukseen, koska Sipi on ollut niin vaisu aika pitkään. Eläinlääkäri kyseli ensin Sipin voinnista, ruuansulatuksesta, liikkumisesta, syömisestä ja mielialasta. Sitten hän kuunteli Sipin keuhkot ja sydämen, katsoi suuhun, silmiin ja korviin, tutki peräaukon ja tunnusteli vatsaa ja selkää. Lopuksi otettiin vielä verikokeet ja virtsanäyte. 
Kaikki vaikutti hyvälle. Näytteissä ei ollut mitään erikoista, eikä muutakaan vikaa löytynyt. Selässä oli pieni kipukohta, voi siis olla että Sipille tulee samanlaisia selkävaivoja kuin Villalla oli. Mutta vielä tilanne ei ole paha. 
Näyttää siis siltä, että Sipillä on fyysisesti kaikki kunnossa, mutta hän varmaan vaan suree parhaan ystävänsä Villan poismenoa. 
Meidän pitää nyt koittaa piristää Sipiä. Minä ainakin yritän tehdä sinä parhaani joka päivä. Riehun ja rähisen Sipin edessä ja koitan saada häntä leikkiin. Usein se onnistuukin, varsinkin takapihalla. 
Toivon, että Sipi piristyy pian, niin voidaan leikkiä koko ajan.

perjantai 9. huhtikuuta 2021

Paimion luontopolulla

Olin eilen ensimmäistä kertaa Paimion luontopolulla. Sipi on käynyt siellä monta kertaa Villan kanssa, ja edellinen kerta oli syyskuussa, kun he viettivät Villan 12-vuotispäiviä. Nyt oli ensimmäinen kerta minun kanssani. 

Minä olen tosi reipas ja jaksan kulkea vaikka miten kauan, mutta kuulemma en saa vielä tehdä kauhean pitkiä lenkkejä. Metsässä maasto on monipuolista ja menimme lenkin rauhalliseen tahtiin. Mukana retkellä olivat Urpo ja Kärsä sekä Nipsu. Minä yritin vähän Nipsun kanssa leikkiä, mutta hän pistikin minut matalaksi. Ilmeisesti en saakaan enää kaikkea anteeksi, vaikka olenkin vielä pentu. Oikeasti se on hyvä, että joku pitää rajoja, sillä Sipi on aika lepsu. Kärsä ei vieläkään ole lämmennyt minulle, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa.


Sipi juoksenteli ympäriinsä, koska hän tuntee paikat niin hyvin. Minä koitin vaan seurata Sipiä, enkä eksynyt kertaakaan. 


Laavulla pidimme tauon. Ihmisillä oli eväitä, mutta me koirat emme saaneet mitään. Ei se haitannut, koska olimme jo syöneet päiväruuat ennen lähtöä. 


Nipsu näytti minulle monta kivaa kiveä, joista me pienet voimme tähystellä kauemmas. Olen kyllä jo isompi kuin Nipsu, mutta se oli silti hyödyllistä. 


Olen oppinut Sipiltä, mitä temppukivet ovat. Kun hyppäämme temppukivelle, saamme lähes aina palkinnon. Usein joudumme kyllä ensin valokuvaan. 


Retkiseurue koitettiin saada samaan kuvaan, mutta se oli aika haastavaa.