torstai 24. helmikuuta 2022

Talvikuvia

Tässä vielä muutama talvinen kuva meistä. 

On ollut kivojakin kelejä, vaikka usein onkin joko liukasta tai loskaista. 


Lähistöllä on kiva metsäreitti, joka menee sähkölinjan alapuolella. Aurinko paistaa sinne aina viimeiseksi illalla. 


Tämä on toisen sähkölinjan alapuolella, sielläkin on hienot maisemat. Tässä oli kiva hankikanto ja pystyimme kävelemään koppurahangen päällä.


Yhtenä päivänä kävimme Dagmarin lähteellä Källvikissä. Siellä oli jo melkein keväistä, kun jäät olivat lähteneet liikkelle ja aurinko oli sulattanut lunta kalliolta. 


Tykkään kyllä lumesta ja talvesta!

Sipikin tykkää, kun turkki pysyy puhtaana eikä tarvitse mennä suihkuun. 


keskiviikko 23. helmikuuta 2022

Koirakoulussa

Olen aloittanut tottelevaisuusopinnot. Pikkuisena kävin pentukoulussa, mutta nyt olen aloittanut tokon alkeiskurssin. 
Keskiviikkoisin hyppäämme emännän kanssa autoon ja viemme ensin Sipin isännän työpaikalle, josta Sipi ja isäntä kävelevät kahdestaan kotiin. Sipi nauttii niin siitä, kun saa olla kahdenkesken isännän kanssa. 
Minä matkaan autolla emännän kanssa Lohjalle isoon halliin, jossa opettelemme tottelevaisuutta. 


Tähän mennessä olemme opetelleet perusasentoa eli sivulla olemista, maahanmenoa, vähän seuraamista, luoksetuloa ja paikallaanoloa. 
Tärkeää on tietenkin myös osata rauhoittua uudessa paikassa, eikä vaan touhottaa koko ajan. 

Minulle kävi hassu juttu viimeksi, kun harjoittelimme luoksetuloa. 
Emäntä jätti minut istumaan paikalle ja meni itse hallin toiseen päähän ja kutsui minua. Minä olin aivan varma, että koska minut on käsketty paikkaan, en saa liikahtaakaan. Joten en liikahtanut! En liikkunut mihinkään, vaikka emäntä koitti monta kertaa kutsua minua luokse. 
Lopulta emäntä otti lelun esiin ja heilutti sitä, joten lähdin kauhealla vauhdilla liikkeelle. 
Ensi kerralla pitää heti muistaa se lelu. 


Koirakoulun jälkeen olen aina aivan rätti, joten loppuilta menee uusia asioita prosessoidessa. 

tiistai 8. helmikuuta 2022

Talvikelit jatkuu

Täällä on talvikelit jatkuneet. Lunta tulee koko ajan ja metsässä sitä on niin paljon, että me joudumme välillä kahlaamaan mahaa myöten. Sipille se on aika rankkaa, koska hän ei ole enää niin nuori kuten minä. Minusta on vain ihanaa jumpata hangessa. Otan isoja loikkia ja spurtteja, eikä tunnu missään.

Meidän lähimetsässä on näin hienot maisemat. Käymme siellä melkein joka päivä. Tässä Sipi kahlaa syvässä pehmeässä pakkaslumessa. 

Minä menen aina edellä, koska olen lauman tiedustelija. Teen usein myös Sipille polkua, jotta hän pääsee paremmin etenemään hangessa. 


Välillä kyllä joudun tunnustamaan, etten ole ihan tilanteen tasalla. Silloin joudun kysymään Sipiltä tiedusteluapua. Yhdessä yleensä bongaamme kaiken epäilyttävän.

sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Paimion koirametsässä

Isäntäväki on tehnyt kauheasti tylsiä kotihommia melkein joka ilta, joten he eivät ole ehtineet viettää aikaa meidän kanssa niin paljon kuin olisimme toivoneet.

Onneksi perjantaina vihdoin emäntä lähti meidän kanssa Paimioon koirametsään! Sinne tulivat myös Urpo ja Kärsä! 

Emme olleet aiemmin olleet koirametsässä, mutta se oli tosi kiva kokemus. Koirametsä on aidattu metsäalue, jonka voi vuokrata itselleen. Siellä koirat voivat olla vapaina ja nauttia metsästä ilman pelkoa karkaamisesta tai siitä, että joku tulee vastaan. 

Tältä se enimmäkseen näytti, kun me neljä olimme vapaina! Me vaan riehuimme ja painimme koko ajan. Välillä pojat pistivät minut matalaksi ja välillä me pistimme Kärsän matalaksi. 
Senioreja Urpoa ja Sipiä ei kukaan uskaltanut rökittää. 


Ihmiset tekivät tulet nuotiopaikalle ja paistoivat eväitä. Minä tulin vähän pitämään taukoa ja lämmittelemään. En kauaa ehtinyt tässä makoilla, kun piti taas lähteä juoksemaan. 



Saimme tietysti maistaa eväitä. Tässä odotamme maistiaisia. Kärsä ei jaksanut olla kärsivällinen. 

Kuva: M.N.

Jouduimme odottamaan tässä vaikka kuinka kauan, kun ihmiset ottivat meistä kuvia. 

Kuva: M.N.
Tässä Sipi tutkii Kärsän hampaita. 

Oli hauska päivä metsässä! Kotimatkalla olimme aivan naatteja ja nukuimme loppupäivän makeasti. 



maanantai 17. tammikuuta 2022

Uusi aluevaltaus Suomen eteläisimmässä kolkassa

Täällä uuden kodin ympäristössä on vielä paljon tutkimattomia seutuja. Eilen menimme Hankoon, Suomen eteläisimpään kärkeen Tulliniemeen. 

Sää oli kurja ja sateinen, mutta oli silti hienoa olla meren ääressä. Kalliot olivat jäisiä ja liukkaita, joten emme menneet polkua ihan kokonaan. 



Sipin hymy ei hyydy, vaikka tihuttaa vaakasuoraan. 

Ehkä menemme sinne uudestaan joku kerta, kun on kivempi keli. 

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Painit auringonnousussa

Aamulenkki oli pitkästä aikaa vähän erilainen kuin yleensä. Ensin tapasimme uuden ystävän, jota olimme aiemmin moikkailleet välimatkan päästä. Nyt pääsimme juttelemaan hänen kanssaan ja tervehtimään kunnolla. Kaveri osoittautui kivaksi pojaksi nimeltä Hugo. Luulen, että tulemme leikkimään hänen kanssaan jatkossa enemmänkin. Kuulemma meidän isännät tuntevat toisensa jo ennestään. 

Hugon jälkeen jatkoimme matkaa läheiselle pellolle ja saimme riehua hetken aikaa vapaina. Se oli erittäin hyvä aamuverryttely! 


Sipikin intoutui painimaan. Välillä Sipi näytti minulle nyrpeää naamaa, mutta tiedän, ettei hän koskaan ole minulle oikeasti vihainen. 


Jahtasimme toisiamme ja välillä annoin Sipin ottaa minut kiinni. Täytyyhän mummolle antaa vähän tasoitusta. 


Jahtaaminen on aina hauskaa!


Välillä pysähdyimme pitämään tuumaustaukoa. 


Ja sitten taas intouduimme painimaan. Olisimme voineet jatkaa tätä vielä vaikka kuinka kauan, mutta lopulta meidät kytkettiin ja jouduimme lähtemään kotiin aamupalalle.

sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Pakkaspäiviä

Uusi vuosi on alkanut talvisena. Meillä on aika paljon lunta tällä hetkellä ja joinakin päivinä on ollut kovia pakkasia. Onneksi se ei meitä haittaa, koska olemme arktisia eläimiä.

Ulkoilemme säässä kuin säässä ja erityisesti aurinkoisina päivinä on kiva reippailla. Isäntäväki on vienyt meidät kivoille reiteille tähän lähimaastoon ja vähän kauemmaskin.

Täällä on kyllä paljon tutkittavaa vielä, mutta eiköhän ne reitit pikkuhiljaa tule tutuiksi. Ja aina on hauska mennä uuteen paikkaan tutkimaan uusia polkuja. 

maanantai 3. tammikuuta 2022

Vuodenvaihde

Vuosi vaihtui ja ihmiset pelkäsivät, miten me (ja varsinkin Sipi) selviämme rakettien paukuttelusta. 
Viime vuonna Sipi oli aika hermona ja stressaantunut paukkeesta. 


Päivällä kaikki oli vielä hyvin ja aurinko paistoi. 

Alkuillasta lähdimme syvälle metsään, missä ei varmasti kuuluisi paukuttelua. Suuntasimme Peikkometsään tutulle retkeilyreitille. Siellä ei toden totta ollut ketään ja saimme poltella nuotiota ihan rauhassa. Aurinko oli juuri laskenut ja alkoi olla pimeää. Järvi oli jäässä, mutta emme uskaltaneet mennä kovin pitkälle jäätä pitkin. 


Ilta eteni mukavasti laavulla. Ei ollut liian kylmä ja muutenkin oli sopiva keli. Odotimme tietenkin saavamme palat makkaraa, kuten tapana on ollut. Sipi asettui lämpimien pehmusteiden päälle hyviin kerjäysasemiin. 


Minä sen sijaan seikkailin laavun ympäristössä ja nautin siitä, että sain olla vapaana. Palasin aina takaisin tarkistamaan, joko makkarat olisivat valmiit. 
Lopulta odottaminen palkittiin ja saimme monta pientä palaa herkullista makkaraa.

Loppuillaksi menimme kotiin, eikä meidän tarvinnut enää sinä päivänä lähteä ulos. Olimme aika väsyneitä monen tunnin retkeilystä. 

Sipiä vähän hermostutti kun keskiyö lähestyi ja alkoi paukkua kovemmin. Hän meni kylpyhuoneeseen turvaan. 
Minä sen sijaan katselin ikkunasta naapureita ja ohikulkijoita ja taivaalle lentäviä raketteja. Ihan viihdyttävä show minun mielestäni. 

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni! 

maanantai 27. joulukuuta 2021

Toinen jouluni

 Viime jouluna olin vielä tosi pieni, mutta tänä vuonna jo lähes aikuinen. 

Jouluaattona hyppäsimme autoon ja ajoimme tuttuun paikkaan Saloon joulunviettoon. Siellä ihmiset söivät jouluaterian ja Sipi ja minäkin saimme herkkutikut. Kävimme ulkoilemassa vähän, ja sen jälkeen meitä odottikin kiva yllätys! Nimittäin Urpo ja Kärsä tulivat! Sipi aloitti taas kauhean haukkukonsertin, joka ei meinannut loppua ollenkaan. Minä kiehnäsin Urpon kyljessä koko ajan ja nuolin hänen suunpieliään. 

Kävimme pikkuisen ulkona nelistään ja sen jälkeen saimme uuden yllätyksen. Tällä kertaa joulupukki tuli kylään! Saimme siltä paketteja, joiden sisällä oli herkkuja. Kärsä hotkaisi oman herkkutikkunsa kahdella haukkaisulla ja ihmiset ihmettelivät, miten se on mahdollista. 

Yöksi ajoimme takaisin omaan kotiin ja nukuimme sikeästi, kun oli koko päivä kohkattu.

Seuraavana päivänä lähdimme taas reissuun. Tällä kertaa matka oli pidempi ja suuntasimme Lahteen. Siellä olikin jo porukkaa paljon ja myös ystävämme Miska oli siellä jo valmiina. Miskan kanssa meillä on etäiset mutta asialliset välit. Minä kyllä yritin sen kanssa vähän leikkiä ulkona, mutta ei se oikein halunnut. 


Lahdessa oli kauhea lumimyräkkä ja meitä ei meinannut edes huomata lumen keskeltä. 

Taas ihmiset jakoivat lahjoja ja Sipin mielestä se oli tylsää. Hän asettui makaamaan keskelle kaikkia ja toivoi saavansa vähän rapsutuksia edes joltain. Onneksi paikalla oli monta kivaa rapsuttajaa ja meitä huomioitiin kyllä tosi paljon. 


keskiviikko 15. joulukuuta 2021

Peikonpolulla

Kävimme perjantaina tutustumassa uuteen retkeilypaikkaan nimeltä Peikonpolku. Se vaikutti tosi kivalle, vaikka olikin tosi pimeä eikä peikkojakaan näkynyt.
Reitti meni metsässä ja välillä oli pitkospuita ja ilmeisesti myös huikeita maisemia - niitä ei vaan näkynyt pilkkopimeässä.
Isäntäväki oli pakannut reppuun evääksi itselleen lämmintä glögiä ja pipareita. Onneksi mekin saimme maistaa piparia. Minä tykkäsin! 
Luulen, että menemme Peikonpolulle vielä monta kertaa. Se oli vähän kuin Kullaanvuoren ulkoilureitti vanhan kodin luona.