Tässä vielä muutama talvinen kuva meistä.
On ollut kivojakin kelejä, vaikka usein onkin joko liukasta tai loskaista.
Tässä vielä muutama talvinen kuva meistä.
On ollut kivojakin kelejä, vaikka usein onkin joko liukasta tai loskaista.
Täällä on talvikelit jatkuneet. Lunta tulee koko ajan ja metsässä sitä on niin paljon, että me joudumme välillä kahlaamaan mahaa myöten. Sipille se on aika rankkaa, koska hän ei ole enää niin nuori kuten minä. Minusta on vain ihanaa jumpata hangessa. Otan isoja loikkia ja spurtteja, eikä tunnu missään.
Meidän lähimetsässä on näin hienot maisemat. Käymme siellä melkein joka päivä. Tässä Sipi kahlaa syvässä pehmeässä pakkaslumessa.
Minä menen aina edellä, koska olen lauman tiedustelija. Teen usein myös Sipille polkua, jotta hän pääsee paremmin etenemään hangessa.
Isäntäväki on tehnyt kauheasti tylsiä kotihommia melkein joka ilta, joten he eivät ole ehtineet viettää aikaa meidän kanssa niin paljon kuin olisimme toivoneet.
Onneksi perjantaina vihdoin emäntä lähti meidän kanssa Paimioon koirametsään! Sinne tulivat myös Urpo ja Kärsä!
Emme olleet aiemmin olleet koirametsässä, mutta se oli tosi kiva kokemus. Koirametsä on aidattu metsäalue, jonka voi vuokrata itselleen. Siellä koirat voivat olla vapaina ja nauttia metsästä ilman pelkoa karkaamisesta tai siitä, että joku tulee vastaan.
Ihmiset tekivät tulet nuotiopaikalle ja paistoivat eväitä. Minä tulin vähän pitämään taukoa ja lämmittelemään. En kauaa ehtinyt tässä makoilla, kun piti taas lähteä juoksemaan.
Uusi vuosi on alkanut talvisena. Meillä on aika paljon lunta tällä hetkellä ja joinakin päivinä on ollut kovia pakkasia. Onneksi se ei meitä haittaa, koska olemme arktisia eläimiä.
Ulkoilemme säässä kuin säässä ja erityisesti aurinkoisina päivinä on kiva reippailla. Isäntäväki on vienyt meidät kivoille reiteille tähän lähimaastoon ja vähän kauemmaskin.
Täällä on kyllä paljon tutkittavaa vielä, mutta eiköhän ne reitit pikkuhiljaa tule tutuiksi. Ja aina on hauska mennä uuteen paikkaan tutkimaan uusia polkuja.
Vuosi vaihtui ja ihmiset pelkäsivät, miten me (ja varsinkin Sipi) selviämme rakettien paukuttelusta.
Viime vuonna Sipi oli aika hermona ja stressaantunut paukkeesta.
Loppuillaksi menimme kotiin, eikä meidän tarvinnut enää sinä päivänä lähteä ulos. Olimme aika väsyneitä monen tunnin retkeilystä.
Sipiä vähän hermostutti kun keskiyö lähestyi ja alkoi paukkua kovemmin. Hän meni kylpyhuoneeseen turvaan.
Minä sen sijaan katselin ikkunasta naapureita ja ohikulkijoita ja taivaalle lentäviä raketteja. Ihan viihdyttävä show minun mielestäni.
Viime jouluna olin vielä tosi pieni, mutta tänä vuonna jo lähes aikuinen.
Jouluaattona hyppäsimme autoon ja ajoimme tuttuun paikkaan Saloon joulunviettoon. Siellä ihmiset söivät jouluaterian ja Sipi ja minäkin saimme herkkutikut. Kävimme ulkoilemassa vähän, ja sen jälkeen meitä odottikin kiva yllätys! Nimittäin Urpo ja Kärsä tulivat! Sipi aloitti taas kauhean haukkukonsertin, joka ei meinannut loppua ollenkaan. Minä kiehnäsin Urpon kyljessä koko ajan ja nuolin hänen suunpieliään.
Kävimme pikkuisen ulkona nelistään ja sen jälkeen saimme uuden yllätyksen. Tällä kertaa joulupukki tuli kylään! Saimme siltä paketteja, joiden sisällä oli herkkuja. Kärsä hotkaisi oman herkkutikkunsa kahdella haukkaisulla ja ihmiset ihmettelivät, miten se on mahdollista.
Yöksi ajoimme takaisin omaan kotiin ja nukuimme sikeästi, kun oli koko päivä kohkattu.
Seuraavana päivänä lähdimme taas reissuun. Tällä kertaa matka oli pidempi ja suuntasimme Lahteen. Siellä olikin jo porukkaa paljon ja myös ystävämme Miska oli siellä jo valmiina. Miskan kanssa meillä on etäiset mutta asialliset välit. Minä kyllä yritin sen kanssa vähän leikkiä ulkona, mutta ei se oikein halunnut.
Lahdessa oli kauhea lumimyräkkä ja meitä ei meinannut edes huomata lumen keskeltä.
Taas ihmiset jakoivat lahjoja ja Sipin mielestä se oli tylsää. Hän asettui makaamaan keskelle kaikkia ja toivoi saavansa vähän rapsutuksia edes joltain. Onneksi paikalla oli monta kivaa rapsuttajaa ja meitä huomioitiin kyllä tosi paljon.