sunnuntai 14. helmikuuta 2016
Hurjaa menoa viikonloppuna
maanantai 8. helmikuuta 2016
Jäälenkit
Taas on takana vauhtiviikonloppu. Kävimme Lahdessa, ja siellä pääsemme talviaikaan usein jäälle kävelemään. Tänäkin viikonloppuna pääsimme molempina päivinä tekemään pitkät jäälenkit. Se on niin kivaa, kun on tilaa juosta vapaana.
Sipi ei kyllä tykännyt, kun isäntä meni luistimilla kovaa vauhtia meidän ohi. Se veti taluttajan kumoon pari kertaa ja lähti sitten pinkomaan kauheaa vauhtia silmänkantamattomiin, ja sai lopulta isännän kiinni. Oli siinä kaikilla ihmettelemistä.

Toisena päivänä teimme vähän rauhallisemman lenkin. Meistä oli kiva juosta lumikasalta toiselle ja välillä painia oikein kunnolla.
Se huono puoli jäällä kävelemisessä on, että siellä ei juurikaan ole kiinnostavia hajuja. Mitä nyt pilkkireikien vieressä on joskus ihanaa kalanhajua tai lintujen höyheniä. Niille on tainnut tulla tappelu kalanrippeistä.
Sipi ei kyllä tykännyt, kun isäntä meni luistimilla kovaa vauhtia meidän ohi. Se veti taluttajan kumoon pari kertaa ja lähti sitten pinkomaan kauheaa vauhtia silmänkantamattomiin, ja sai lopulta isännän kiinni. Oli siinä kaikilla ihmettelemistä.

Toisena päivänä teimme vähän rauhallisemman lenkin. Meistä oli kiva juosta lumikasalta toiselle ja välillä painia oikein kunnolla.
Se huono puoli jäällä kävelemisessä on, että siellä ei juurikaan ole kiinnostavia hajuja. Mitä nyt pilkkireikien vieressä on joskus ihanaa kalanhajua tai lintujen höyheniä. Niille on tainnut tulla tappelu kalanrippeistä.
![]() |
| Täällä kotona tuli tänään kova lumisade. Kävimme tietenkin sitä ihmettelemässä. |
lauantai 30. tammikuuta 2016
Villa chillaa
Viime aikoina olemme Sipin kanssa viihtyneet tosi paljon ulkona, kun on ollut niin upea talvi: kova pakkanen ja paljon lunta! Ulkona vietetty aika ei menekään koskaan hukkaan, emmekä me koskaan kieltäydy happihyppelystä. Ei pidä kuitenkaan unohtaa sitä tosiasiaa, että suurin osa minun ja Sipin ajasta kuluu sisällä, ja siitäkin ajasta suurin osa hyvin lähellä lattiapintaa pötköttäen. Liikunta on tärkeä osa koiran elämää, mutta se on kuitenkin vain yksi pieni osa. Muita tärkeitä osia ovat riittävä ja laadukas ravinto (tietenkin), nuuhkiminen ja muu sosiaalinen elämä, sekä tietysti lepo.
Tällä viikolla olen keskittynyt erityisesti lepoon, sillä parhaat talvikelit menivät tauolle. Tällä viikolla on satanut niin paljon vettä, että meitä mahaan asti ulottunut hanki on paikoitellen sulanut kokonaan pois - alle viikossa! Sellaisessa kelissä ulkoilu jää kuin luonnostaan vähemmälle. Ulkoilua on lisäksi vähentänyt se, että isäntä sairastui flunssaan, eikä ole kyennyt viemään meitä päivisin ja iltapäivisin ulos normaalin tapaan. Kipeytynyt tassuni on muuten jo kokonaan parantunut, joten sen puolesta ei ole enää tarvinnut chillailla. Eikä lisääntynyt sisäily minua oikeastaan haittaa, sillä tiedän sen olevan vain tilapäistä. Talvihan on tunnetusti se vuodenaika, jolloin kerätään voimia pitkää valoisaa kautta varten. Valo lisääntyy nyt jo yli minuutilla joka päivä, ja vauhti vain kiihtyy. Meillä koirillahan ei muuten ole hirvittävän tarkkaa käsitystä ajankulusta, mutta päivännousun ja -laskun myötä myös meidän kellomme siirtyy, mikä ei sitten voi jäädä myöskään isäntäväeltä huomaamatta.
sunnuntai 17. tammikuuta 2016
Tapaturmakoira
Tapaturmakoira Villa ilmoittautuu. Olen taas elänyt liikanimeni mukaisesti, sillä olen loukannut jalkani. En oikein tiedä, mitä on tapahtunut, mutta aloin ontua noin viikko sitten. Jalassa ei näkynyt mitään, enkä aristellut kun sitä paineli. Mutta kävellessä onnuin, eikä minun tehnyt mieli kävellä pitkiä lenkkejä.
Olenkin ollut nyt levossa, eli teen vain pakolliset pienet lenkit. Ja kyllä se lepo on auttanut; jalka on parempi kuin viikko sitten. Ontuminen on selvästi vähentynyt. Tänään pääsin pitkästä aikaa Sipin kanssa vähän pidemmälle lenkille.
Aamulla kävimme ihailemassa auringonnousua. Tämä laituri on tosi pelottava, enkä minä halunnut nyt tulla ollenkaan poseeraamaan, Sipi sai hoitaa sen ihan yksin.

Ihan hieno kuva tulikin, vaikka siinä en olekaan minä.

Iltapäivällä kävimme katsomassa auringonlaskua. Minä jouduin näyttämään Sipille, kuka määrää, kun se vaan kukkoili ja yritti saada minut leikkimään. Ehkä ensi viikolla saan jo painia Sipin kanssa kunnolla.
Olenkin ollut nyt levossa, eli teen vain pakolliset pienet lenkit. Ja kyllä se lepo on auttanut; jalka on parempi kuin viikko sitten. Ontuminen on selvästi vähentynyt. Tänään pääsin pitkästä aikaa Sipin kanssa vähän pidemmälle lenkille.
Aamulla kävimme ihailemassa auringonnousua. Tämä laituri on tosi pelottava, enkä minä halunnut nyt tulla ollenkaan poseeraamaan, Sipi sai hoitaa sen ihan yksin.

Ihan hieno kuva tulikin, vaikka siinä en olekaan minä.

Iltapäivällä kävimme katsomassa auringonlaskua. Minä jouduin näyttämään Sipille, kuka määrää, kun se vaan kukkoili ja yritti saada minut leikkimään. Ehkä ensi viikolla saan jo painia Sipin kanssa kunnolla.
lauantai 9. tammikuuta 2016
Uudenvuodenjuhlissa
Kävimme ottamassa uuden vuoden vastaan saksanseisojaystäviemme Urpon ja Kärsän luona Paimiossa. Tässä muutama kuva sieltä.
Urpon ja Kärsän luona saa olla sohvalla! Aluksi meitä hieman kainostutti kiivetä sohvalle, sillä se on kotona kiellettyä, mutta lopulta turha vieraskoreus sai jäädä. Urpo ja minä näytimme jo mallia sohvalla loikoilusta, kun Sipi vielä harkitsi.
Sipi kuitenkin valtasi paikkani heti silmän välttäessä, joten minä oikaisin lattialle. Se on oikeastaan ihan yhtä mukavaa.
Uudenvuodenpäivän päivälenkillä kuljimme laavun ohi, ja tietysti meidät laitettiin poseeraamaan. Me hyppäsimme kokonaan pölkkyjen päälle, mutta pojat pitivät takajalat maassa.
Reitin varrella oli myös satumetsä, joka oli vielä aivan vihreä, vaikka kaikki olikin jo jäässä. Sipi ja Kärsä laukkasivat sammaleella niin kovaa, että eivät ehtineet edes kuvaan.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogini lukijoille!!!
Toivottaa Villa.
lauantai 26. joulukuuta 2015
Sipin kolme jouluateriaa
Kerronpa teille nyt tarinan siitä, miten Sipi antoi itselleen lahjaksi kolmannen jouluaterian. Joulupäivänä menimme Lahdessa käymään. Siellähän on aina mukava käydä: kivoja ulkoilulenkkejä ja ennen kaikkea hyvää ruokaa. Siellä oli käymässä myös koirakaverimme Miska. Tulemme Miskan kanssa hyvin toimeen, siis jos emme päädy liian lähekkäin (käytännössä kaikki sujuu hyvin, koska me väistelemme Miskaa ja Miska meitä). Ennen kuin saavuimme, Miskan ruokakuppi ruokineen oli piilotettu makuuhuoneeseen, jonne emme Lahdessakaan saa mennä (ks. edellistä edeltävä blogimerkintä), ja varmuuden vuoksi makuuhuoneen ovi oli kiinni. Jossain vaiheessa iltaa makuuhuoneen ovi oli kuitenkin jäänyt auki, ja sieltä leijaileva nappuloiden tuoksu osui Sipin kirsuun. Niinpä Sipi päätti ottaa joulujuhlasta ilon irti: illan pimeydessä, isäntäväen silmän välttäessä hän hipsi muina koirina makuuhuoneeseen ja pisteli poskeensa Miskan ruokakupin koko sisällön! Rikos huomattiin välittömästi, mutta liian myöhään, joten Sipi vieläpä välttyi (suuremmilta) toruilta. Eipä Sipi sitä kai tahallaan tehnyt. Sillä on vaan niin valtava ruokahalu - ja aika kehno itsekuri. Ylimääräisen kulhollisen lisäksi Sipi oli jo saanut aamiais- ja päivällisnappulansa. Näin Sipi siis sai kolme joulupäivän ateriaa.
keskiviikko 23. joulukuuta 2015
Vieraita koirapuistossa
Meillä kävi viime viikonloppuna kivoja vieraita: Urpo ja Kärsä. Tällä kertaa he tulivat ihan yökylään, mikä oli meidän naapureiden mielestä varmaan aika kamalaa. Me neljä nimittäin ryntäsimme ovelle haukkuen ainakin viisi kertaa illan ja yön aikana. Kerrostalossa kuuluu kaikenlaisia ääniä rappukäytävästä, mutta eihän nuo maalaistollot Urpo ja Kärsä sitä ymmärrä. Tuli muutama väärä hälytys.
Kävimme myös lenkillä, kun kerrankin paistoi aurinko. Me emme halunneet mennä poikien viereen, paras pitää pieni hajurako.
Koirapuistoon jonotimme näin hienosti. Sipi ja Kärsä olivat innokkaimmat koirapuistoilijat, eivätkä meinanneet malttaa odottaa nätisti.

Koirapuistossa aloitimme sellaisen takaa-ajoleikin, että Kärsä juoksee edellä ja kaikki muut jahtaavat häntä. Se oli meidän muiden mielestä hauska leikki, mutta en kyllä tiedä nauttiko Kärsä siitä oikeasti. Ainakin hän tuntui kerjäävän huomiota meiltä koko ajan.

Meno näytti aika pahalta, minua alkoi jo melkein kaduttaa ja koitin jättää leikin kesken.

Oikeasti meillä oli hauskaa, saimme kerrankin kunnon juoksukavereita, joilta ei kunto lopu ihan heti. Ja pääsimme valoisalla koirapuistoilemaan. Ihan hyvä päivä siis.
Kävimme myös lenkillä, kun kerrankin paistoi aurinko. Me emme halunneet mennä poikien viereen, paras pitää pieni hajurako.
Koirapuistoon jonotimme näin hienosti. Sipi ja Kärsä olivat innokkaimmat koirapuistoilijat, eivätkä meinanneet malttaa odottaa nätisti.

Koirapuistossa aloitimme sellaisen takaa-ajoleikin, että Kärsä juoksee edellä ja kaikki muut jahtaavat häntä. Se oli meidän muiden mielestä hauska leikki, mutta en kyllä tiedä nauttiko Kärsä siitä oikeasti. Ainakin hän tuntui kerjäävän huomiota meiltä koko ajan.

Meno näytti aika pahalta, minua alkoi jo melkein kaduttaa ja koitin jättää leikin kesken.

Oikeasti meillä oli hauskaa, saimme kerrankin kunnon juoksukavereita, joilta ei kunto lopu ihan heti. Ja pääsimme valoisalla koirapuistoilemaan. Ihan hyvä päivä siis.
maanantai 21. joulukuuta 2015
Yöllinen tiedustelija
Meidän kotonahan koirat eivät saa mennä ollenkaan ihmisten makuuhuoneeseen. Siis tassukaan ei saa mennä makuuhuoneen kynnyksen yli, vaikka ovi olisi auki. Siispä useimmiten jäämme Sipin kanssa vain seisomaan makuuhuoneen kynnykselle kun meillä on jotain asiaa makuuhuoneeseen, esimerkiksi jos pallo on sattunut vierimään sinne. Jos isäntäväki on makuuhuoneessa sisällä, laitamme korvat luimuun ja huidomme hännällä villisti, niin että he näkevät että meillä on asiaa. Jos sekään ei auta, päästämme muutaman kimeän kurkkuäänen. Mutta missään tapauksessa emme siis itse saa tulla makuuhuoneeseen.
(Kerran Rekku rikkoi makuuhuonesääntöä hivuttautumalla selällään maaten makuuhuoneen kynnyksen yli! Rekku oli tosi hyvä kiertämään kaikkia sääntöjä. Meillä kyläilevät koirat eivät tietenkään tunne tätä meidän makuuhuonesääntöä, ja vierailujen ajaksi joudutaan laittamaan makuuhuoneen ovi kiinni, tai vaikkapa tuolin poikittain makuuhuoneen oviaukkoon. Niin, ja vastavuoroisesti makuuhuonesääntö ei koske meitä kylässä ollessamme: esimerkiksi hotellihuoneessa tai laivan tai junan hytissä pääsemme usein jopa sänkyyn!)
Viime yönä tein kuitenkin poikkeuksen sääntöön, ja hipsin herättämään emännän hänen sängystään. Emäntä tietenkin heräsi, ja taisi herätä isäntäkin. He luulivat, että minulla tai Sipillä on joku hätänä ja että meidän pitää päästä äkkiä ulos. Niin me pääsimmekin, mutta ei meillä mitään hätää ollut. Minä vain halusin käydä tervehtimässä emäntää makuuhuoneessa. En enää muista miksi, enkä kertoisi vaikka muistaisin. Ehkä parvekkeella oli orava tai kissa, ehkä minua ei vaan nukuttanut enää, tai ehkä minä vain halusin kokeilla onko makuuhuonesääntö enää voimassa.
(Kerran Rekku rikkoi makuuhuonesääntöä hivuttautumalla selällään maaten makuuhuoneen kynnyksen yli! Rekku oli tosi hyvä kiertämään kaikkia sääntöjä. Meillä kyläilevät koirat eivät tietenkään tunne tätä meidän makuuhuonesääntöä, ja vierailujen ajaksi joudutaan laittamaan makuuhuoneen ovi kiinni, tai vaikkapa tuolin poikittain makuuhuoneen oviaukkoon. Niin, ja vastavuoroisesti makuuhuonesääntö ei koske meitä kylässä ollessamme: esimerkiksi hotellihuoneessa tai laivan tai junan hytissä pääsemme usein jopa sänkyyn!)
Viime yönä tein kuitenkin poikkeuksen sääntöön, ja hipsin herättämään emännän hänen sängystään. Emäntä tietenkin heräsi, ja taisi herätä isäntäkin. He luulivat, että minulla tai Sipillä on joku hätänä ja että meidän pitää päästä äkkiä ulos. Niin me pääsimmekin, mutta ei meillä mitään hätää ollut. Minä vain halusin käydä tervehtimässä emäntää makuuhuoneessa. En enää muista miksi, enkä kertoisi vaikka muistaisin. Ehkä parvekkeella oli orava tai kissa, ehkä minua ei vaan nukuttanut enää, tai ehkä minä vain halusin kokeilla onko makuuhuonesääntö enää voimassa.
perjantai 4. joulukuuta 2015
Pennusta Sennuksi seitsemässä vuodessa.
Kasvattaja sanoi tässä eräänä päivänä, että minusta on tullut seniori, eli sennu. Se taisi olla sama päivä, kun ruokani vaihdettiin seniorilaatuun, eli sennuruokaan. Minusta tämä kaikki on vähän outoa. Tuntuu kuin se olisi ollut vasta viime viikolla, kun olin vielä aivan Pennu. Ja nyt olen kuulemma Sennu, vaikka tunnen itseni joka päivä monta kertaa Pennuksi. Miten ihmeessä tähän on päädytty? Aika on kulunut niin nopeasti. Pitäisi oikeastaan kirjoittaa tämän blogin lisäksi romaani, jossa jaan minulle kertynyttä elämänviisautta muille koirille. Kirjan nimeksi voisi tulla "Pennusta Sennuksi seitsemässä vuodessa". Vaikka kirja ei vielä ole valmis, voi kai sitä jo hieman mainostaa. Oikeastaan valmiina on vain yksi ajatus: Tärkeintä on pitää mieli virkeänä ja pysytellä kunnossa. Siispä muistakaa pitää riittävästi hauskaa joka päivä ja välttää tapaturmia (tai jos ette pysty niitä välttämään, niin ainakin selviytyä niistä).
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
Lahden-vierailu
Viikonloppuna reissasimme taas. Hyppäsimme autoon lauantaina aamulla ja ajoimme Lahteen. Siellä meitä oli vastassa monta ihmistä ja muutama ihmislapsi. Meitä paijattiin ja juoksutettiin niin paljon, että olimme ihan läkähtyneitä.
Illalla paikalle saapui vielä ystävämme Miska, jonka kanssa meillä on asiallisen viileät välit. Emme oikein välitä toisistamme, mutta emme myöskään ole millään tavalla riidoissa. Sellaiset suhteet ovat mielestäni ihan kivoja; ei tarvitse miettiä välienselvittelyä, kun kaikki on ihan selvää.
Sunnuntaina kävimme aamulenkillä Miskan kanssa ja haistelimme samoja pusikoita ja ojanpenkkoja.
Iltapäivällä, kun oli kotiinlähdön aika, meitä väsytti aika paljon. Olimme aika iloisia, kun pääsimme omiin häkkeihimme nukkumaan.
Illalla paikalle saapui vielä ystävämme Miska, jonka kanssa meillä on asiallisen viileät välit. Emme oikein välitä toisistamme, mutta emme myöskään ole millään tavalla riidoissa. Sellaiset suhteet ovat mielestäni ihan kivoja; ei tarvitse miettiä välienselvittelyä, kun kaikki on ihan selvää.
Sunnuntaina kävimme aamulenkillä Miskan kanssa ja haistelimme samoja pusikoita ja ojanpenkkoja.
Iltapäivällä, kun oli kotiinlähdön aika, meitä väsytti aika paljon. Olimme aika iloisia, kun pääsimme omiin häkkeihimme nukkumaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








