lauantai 26. elokuuta 2017

Kesäpäivän ulkoiluja

Yhteiselo on mennyt hyvin myös Sipin paluun jälkeen.
Olemme ulkoilleet paljon, käyneet uimassa, piehtaroineet ruohikossa ja nauttineet lämpimistä kesäpäivistä.

Tänään kävimme Jenischparkissa kävelyllä.


Isäntäväki teki meille etsintäradan kaatuneen puun rungolle. He piilottivat rungon päälle ja koloihin nameja, joita me etsimme hyvin intensiivisesti.


Etsintä on aika rankkaa, koska herkut ovat pieniä ja ulkona on paljon muitakin hajuja, jotka vaikeuttavat etsintätyötä. Herkkuja voi olla vaikeissakin paikoissa, kuten tällaisissa koloissa.


Minä pistin pääni tietenkin koloon. Enkä turhaan: sieltä löytyi yksi herkku!


Sipi on minua nopeampi etsimään, mutta minä olen huolellisempi. Yleensä Sipi menee edellä keräten helpoimmat namit ja minä tulen perässä ja etsin ne, joita Sipi ei ole kiireessään löytänyt.


Etsintäradan jälkeen menimme isolle kentälle vähän huilaamaan, koska oli niin kuuma ja se on aika väsyttävää.


Halusin jo jatkaa matkaa, mutta isäntä vaan istui penkillä eikä tehnyt elettäkään.


Sipi roikotti kieltä tuttuun tapaansa.


Meillä oli hyvin hauska lenkki!

lauantai 19. elokuuta 2017

Flensburgin-reissu

Palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Ennen kuin Sipi tuli kotiin, teimme pienen reissun Tanskan rajalle Flensburgiin ja Glücksburgiin.
Isännällä oli siellä jotain urheiluhommia, mutta kyllä minäkin urheilin! Kävin emännän kanssa hölkkäilemässä puistossa, jonka nimi oli Volkspark (vähän kuin meidän paras ulkoilupaikka Hampurissa). Menin ensin vapaana, mutta yhtäkkiä äkkäsin pusikossa peuran! Kyttäsin sitä aika paljon ja emäntä totesi, että minun on paras kulkea remmissä, ettei vain tapahdu mitään odottamatonta.


Kävin myös uimassa Itämeressä. Vesi oli suolaista ja raikasta! Uiminen on alkanut kiinnostaa minua näin seniorina entistä enemmän, varsinkin kuumina päivinä. Minä suorastaan vaadin päästä uimaan, jos haistan meren tai järven. Tai oikeastaan minkä tahansa veden, jossa voi uida tai kahlata. Kiskon ihan vimmatusti ja alan uikuttaa, jos ei viesti muuten mene perille remmin toiseen päähän.


Glücksburgissa on kaunis vanha kuninkaallinen linna, jota ihmiset ihastelivat. Minua kiinnostivat enemmän linnan edustalla uivat linnut.


Sillä aikaa kun isäntä hikoili ja tuskaili urheilukilpailussa, minä ja emäntä menimme hotellihuoneeseen ottamaan pienet päivänokoset. Hotellissa menen tuttuun tapaan sänkyyn, mielellään peiton alle.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Lauma kasassa!

Sipi saapui isännän kanssa Suomesta kotiin eilen! Kyllä minä olin ihmeissäni, kun emännän kanssa mentiin pihalle ja sinne tulikin autotallista isäntä ja Sipi! En meinannut uskoa silmiäni. Jouduin tietenkin ensin muistuttamaan Sipille, kuka määrää ja kenen pillin mukaan tanssitaan, mutta oikeastaan minusta oli todella kiva, että Sipi tuli takaisin kotiin.
Se kyllä haisi aivan oudolle! Sen ympärillä leijuu pentujen haju ja kaikkien vieraiden koirien ja kasvattajan kodin haju. Ja Sipin mahan alla roikkuu kauheat tissit. En ymmärtänyt aluksi ollenkaan, mistä tässä on kyse.
Onneksi Sipi käyttäytyy aivan kuten ennen ja meillä oli aamulenkillä oikein hyvät painit.
Kauhean laihalta se näyttää ja ruokahalu on (jos mahdollista) vaan kasvanut entisestä!
Minä olen ollut niin huono syömään Sipin poissaollessa, mutta ehkäpä tilanne paranee nyt kun sain ruokaseuraa taas. Ainakin tänään iltaruoka meni jo ihan mukisematta myös minulta.
Ihan kiva kun lauma on taas kasassa! Ja huomenna isännänkin loma loppuu ja arki alkaa.

torstai 3. elokuuta 2017

Terveisiä Suomesta!

Isäntäväki kävi Suomessa Sipiä tervehtimässä. Jälleennäkeminen oli kuulemma olllut erityisen iloinen, mieleenpainuva ja - kuten tavallista Sipin ollessa kyseessä - äänekäs. Sipin rauhoituttua hän johdatti isäntäväen kasvattajan talon kellariin, jossa pentulaatikossa odotti kahdeksan pientä jääkarhunpentua: kaksi narttua ja kuusi urosta. Pentueesta puolet on pitkäkarvaisia eli ns. tukkapentuja ja (minun mielestäni parempi) puolikas lyhytkarvaisia.


Tässä yksi pitkäkarvaisista poikapennuista vetelee sikeitä. Melkoinen karvapallo, mitä vaikutelmaa lurppakorvat ja suhteettoman suuret tassut vain voimistavat.


Muutkin pennut olivat aluksi vähän uneliaita, mutta tulivat sitten innokkaina tekemään tuttavuutta uusiin ihmisiin. (Tietysti tehtyään ensin heräämispissat pentulaatikon matolle.) Tässä testataan, tulisiko sormestakin maitoa.

Sipi ei enää ollut kovinkaan halukas imettämään, sillä pennuille on alkanut puhjeta naskalihampaita, ja ne raapivat ikävästi. Tämän kerran Sipi ei kuitenkaan viitsinut hätistellä pentuja pois maitobaarista.

Pennut pääsivät jo pihanurmikolle tutustumaan laatikon ulkopuoliseen maailmaan. Siellä on paljon jännittävää koettavaa. Pienen pennun ei kuitenkaan kannata lähestyä luuta silloin, kun se on aikuisen koiran suussa.

Pennuille on nyt annettu kennelnimet, ja kaikkien nimet alkavat tietenkin T:llä. Pentujen uudet omistajat saavat tietenkin itse päättää, millä nimellä pentuaan haluavat kutsua. Isäntäväki sai ehdottaa pennuille kennelnimiä, ja jotkut ehdotuksista hyväksyttiinkin. Pentueen kennelnimiin voi tutustua kasvattajan kotisivuilla: http://www.kennelsafeguardians.com/bredbyus_t.htm

Kasvattajan luota isäntäväen matka jatkui Saloon, Turkuun, Ruskolle ja Raisioon. Raisiossa he kävivät myös Rekun haudalla.

Rekun hautapaikalla kaikki oli ennallaan. Minulle olit ensimmäinen pentulaatikon ulkopuolinen koira, jonka opin tuntemaan, enkä koskaan unohda sinua.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Kesälomareissu

Tämän kesän autoreissu oli pieni Saksan-kiertue. Matkustimme autolla Pohjois-Saksasta Ruhrin alueelle ja sieltä itäiseen Saksaan.
Nukuimme muutaman yön teltassa ja pari yötä hotellissa Leipzigissä. Minusta teltassa oli ihan mukava nukkua. Pääsin isäntäväen kanssa samalle patjalle ja yhtenä yönä myös makuupussiin. Muina öinä oli aika lämmin, enkä kaivannut peittoa.

Ederseellä pääsin uimaan. Vesi oli todella vähissä eikä ihmiset voineet uida ollenkaan tässä matalassa kohdassa leirintäalueen vieressä, mutta minulle onneksi riitti vettä.

Kuuman päivän jälkeen mikään ei ole mukavampaa kuin päästä kastelemaan turkki ja vetreyttämään lihaksia vedessä.

Koko tämän laakson pitäisi olla veden alla, mutta nyt näkyy vain pieni puro.

Minua se ei haitannut. Poseerasin iloisena uinnin jälkeen Süd-Aser-nimisessä kylässä, jossa nukuimme yhden yön leirintäalueella.

Jatkoimme matkaa Ederseen padolle, jossa pidimme pienen lounastauon varjoisalla näköalapaikalla. Minusta oli tylsää olla ihmistungoksessa, mutta oli niin kuuma päivä (noin 30 astetta), että en minä olisi autoonkaan voinut jäädä. 

Onneksi olimme pian perillä Leipzigissa! Nukuimme hotellissa ja nautin viileämmästä illasta. Seuraavana päivänä jäin hotelliin nukkumaan, kun isäntäväki kävi katsomassa paikallisia nähtävyyksiä. Illalla menimme kaikki uimaan Cospudener Seelle. Vesi oli ihanan virkistävää, mutta ei liian kylmää. Juuri sopivaa meille kaikille.

Yksi matkan nähtävyyksistä oli Salzwedelin pikkukaupunki. Kävelimme pitkin vanhoja katuja ja isäntäväki joi kahviloissa kahvia ja söi Baumkuchenia. Minä sain vettä ja kävin kahlaamassa pienessä purossa. 
Heti tämän reissun jälkeen lähdin hoitoon tutulle hoitajalle täällä Hampurissa ja isäntäväki lähti Suomeen muutaman päivän lomalle. He kävivät myös katsomassa Sipiä ja pentuja, mutta siitä lisää myöhemmin.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Itämeren rannassa

Viikonloppuna kävin Itämeren rannassa viettämässä rantalomaa. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, joten kävin monta kertaa uimassa. Vesi oli ihanan kirkasta ja virkistävän viileää.

Isäntä heitteli minulle keppiä veteen ja noudin innokkaasti.

Kirkkaassa vedessä oli mukava kahlata.

Maisemissa ei ollut valittamista. 

Isännän urheilukilpailun aikana kävin torkkumassa peltoparkkipaikalla autojen välissä.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Pennut 4 viikkoa

Pennut ovat jo neliviikkoisia ja ne kasvavat hurjaa vauhtia.
Tässä muutama kasvattajan ottama kuva.

Sipi huolehtii, että kaikki saavat riittävästi ruokaa, lepoa ja lämpöä.

Pennuilla on palaveri kesken. Tai ehkä tässä selvitetään kuka on kaikkein vahvin ja suurin.  

Pennut söpöilevät. 
Nyt näyttää sille, että kahdeksasta pennusta vain kolme on lyhytturkkista ja loput viisi (!!) pitkätukkaisia. Kasvattaja aina toivoo lyhyttukkaisia pentuja, mutta eihän pennut sille mitään voi millaisen turkin he saavat. Se otetaan mikä sattuu tulemaan. Ja onhan se pitkä turkki monien mielestä aika komea kyllä!
Itse olen tyytyväinen omaan lyhyeen turkkiin. Helppo kuin mikä, ja kauniskin.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Vieraita Suomesta

Aiemmin tällä viikolla minulla kävi täällä Hampurissa vieraita Suomesta asti. Pitkästä aikaa sain koirakaverin kotiin, kun collie Tinka kävi tervehtimässä meitä ohikulkumatkallaan. Tinkalla on pitkä liuta titteleitä ja lista oli kasvanut reissun aikana, kun eräästä matkan varrella olevasta koiranäyttelystä tuli kotiinviemisiksi uusi muotovalion titteli.
Minä en titteleistä välitä enkä katso koiraa karvoihin.

Tinkan kanssa tulimme hyvin juttuun. Tinka oli aika rauhallinen ja ystävällinen tapaus, eikä minun tarvinnut kovistella sille yhtään.



Pitkästä aikaa minäkin söin hyvällä ruokahalulla ruokani, kun asunnossa oli toinenkin koira. Sipin lähdön jälkeen olen ollut tosi huono syömään... Minusta ei vain ole mukavaa syödä yksin.

Kävimme Tinkan kanssa iltalenkit ja aamulla vielä yhdessä aamukävelyllä, mutta sitten se jo jatkoikin matkaa kohti Suomea.

Koskakohan se Sipi tulee takaisin? Minusta tuntuu, että olen jo ollut ihan tarpeeksi kauan yksin.

torstai 29. kesäkuuta 2017

Pentujen silmät avautuvat

Tänään pentujen silmät ovat alkaneet avautumaan, ja kohta ne näkevät miten ihana äiti niillä on!


lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kuulumisia pentulaatikosta

Sipille ja pennuille kuuluu kuulemma pelkkää hyvää. Sipi on alusta asti osannut hoitaa ja ruokkia kahdeksaa pentua kuin vanha tekijä. Mistä lieneekään oppinsa ammentanut. Pennut kasvavat kovaa vauhtia ja ovat nyt lähes viikon ikäisinä selvästi suurempia kuin syntyessään. Niiden silmät eivät vielä oikein tahdo pysyä auki eikä kävelemisestä tietenkään tule mitään...

...mutta ruokailupaikalle maitobaariin ne kyllä osaavat ryömiä ja löytävät katsomattakin. Onneksi juottopisteitä on yhtä monta kuin nälkäisiä kuonojakin.

Tässä kuvassa yhden pennun kieli on näköjään unohtunut imemisasentoon kun uni yllätti kesken iltapalan. Korvat ovat vielä pienet kuin hiirellä ja kuono muistuttaa kissan tylppää naamataulua. Kynnet loistavat valkoisina ja kirsusta näyttäisi tulevan musta - vaikka liian aikaistahan sitä on vielä ennustaa.

Pentujen turkissa näkyy jo pieniä sävyeroja, jotkut ovat valkoisempia kuin toiset. Silti pennut on tehty tunnistettavaksi pentupannoilla, jotta ne eivät varmasti menisi sekaisin kun kasvattaja seuraa niiden kehitystä. Vaikka pentujen isä Torec onkin melko tuuhea, kaikista pennuista pitäisi tulla lyhytkarvaisia (ja se on hyvä asia se - kuka nyt tukkapennuista tykkäisi).

Emän massua vasten on mukava lämmitellä pieniä tassuja.

Sipi ei kuulemma halua ollenkaan ulkoilla, vaan käy vain nopeasti tarpeillaan ja menee takaisin pentulaatikkoon hoitamaan jälkeläisiään. Pentulaatikossa on turvallista kasvaa isoksi koiraksi seitsemän sisaruksen ja Sipin hellässä hoivassa.