torstai 28. lokakuuta 2021

Mörköikä

Illat ovat tosi pimeitä nykyään ja päivälläkin on monesti melkein hämärää, kun aurinko ei paista ollenkaan.

Minusta on vähän pelottavaa ulkoilla pimeässä. Jokainen tuulessa heiluva oksa tai maassa oleva roska on potentiaalinen uhka. Minä näen mörköjä joka puolella! Laitan silloin niskakarvat pystyyn ja kävelen oikein hitaasti päin uhkaavaa kohdetta. 

Jos mörkö on oikein pelottava, en uskalla lainkaan kävellä sitä kohti, vaan koitan liueta huomaamattomasti takavasemmalle. Näin kävi pari viikkoa sitten kun ohitimme erään talon, jonka pihassa oli kaksi isoa leijonapatsasta portinvartijoina. Pimeässä ne leijonat näyttivät aivan hirvittävän pelottavilta ja minä en meinannut uskaltaa ollenkaan kävellä niiden ohi. Onneksi Sipi oli mukana ja kävimme yhdessä toteamassa ne vaarattomiksi. 

maanantai 25. lokakuuta 2021

Yksivuotissynttärit!

Täytän tänään vuoden. En muista kun synnyin, mutta taisin olla aika pieni silloin. Nyt olen kasvanut tosi isoksi ja osaan jo tehdä kaikenlaista, mitä en pienenä osannut. 
Esimerkiksi olen jo sisäsiisti, osaan olla kotona yksin rikkomatta paikkoja, osaan odottaa ruokaa nätisti (useimmiten), osaan istua ja tulla sivulle käskystä. Osaan kaikenlaista, eikä edes koko tämä blogi riitä kertomaan mitä kaikkea olen oppinut vuodessa. 


Minun syntymäpäiväni on mennyt mukavasti. Emäntä tosin teki ikävän tempun ja lähti pois kotoa koko päiväksi, vaikka on minun juhlat. Onneksi isäntä sentään on ollut kotona ja pitänyt meistä huolta.



Kävimme pitkällä lenkillä metsässä. Meidän lenkkireittimme on nyt suljettu, koska sinne rakennetaan uusia taloja. Tylsää. 

Taloista puheenollen, emäntä kertoi että syntymäpäivälahjaksi saan uuden kodin! Se on jo ostettu ja pian me muutamme sinne asumaan. Minä en oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta Sipi on muuttanut jo monesti ja hän kertoi, että se on aika stressaavaa, mutta lopulta ihan mukavaa kun on uusia ympäristöjä ja lenkkireittejä. 


Isäntä teki minulle synttäriruuaksi nakkiasetelman! Tällainen ensimmäinen syntymäpäivä minulla on ollut. 


sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Syntymäpäivän aatto

Huomenna on tärkeä ja jännittävä päivä: minä täytän vuoden! Kuvitella, että olen jo niin vanha. 

Eilen juhlistimme hiukan jo tulevaa juhlaa, kun Urpo ja Kärsä kävivät täällä. En ollut nähnyt heitä tosi pitkään aikaan ja oli niin kiva nähdä varsinkin Urpoa. Minä roikuin taas koko ajan Urpon perässä ja nuolin hänen suunpieliään ja mielistelin hänelle. Urpo on niin ihana. 

Sipi oli aivan hermona, kun tuli vieraita, eikä meinannut lopettaa haukkumista millään! Isännän piti oikein suuttua Sipille, jotta hän vaikeni. 

Huomiselle juhlapäivälle minulla ei ole sen kummempia odotuksia. Sain kuulemma lahjan jo etukäteen aiemmin tällä viikolla: uudet valjaat! Sipi sai myös uudet. Minulla on neonkeltaiset ja Sipillä vaaleansiniset. Ja myös Sipi sai oman flexitaluttimen. Nyt me kuljemme lenkillä aika hienosti, eikä flexissä ole tarvetta vetää remmi tiukalla koko ajan. 

Toivottavasti saan huomenna vielä jonkun lahjan. Tai edes jonkun hyvän herkkuaterian. 

lauantai 9. lokakuuta 2021

Paras lenkkireitti Kullaanvuorella

Meidän parhaat lenkkipolut ovat Kullaanvuorella. Siellä on eri pituisia reittejä ja paljon eri reittivaihtoehtoja. 

Joskus käymme Kullaanvuorella monta kertaa viikossa, mutta välillä käy niin, ettemme ehdi sinne moneen viikkoon. Nyt oli taas sellainen vaihe, että edellisestä Kulliksen käynnistä oli mennyt tosi pitkä aika. Voi että me olimme iloisia, kun pääsimme sinne! Sipi oli silminnähden hyvällä tuulella ja minustakin oli ihanaa riekkua tuttuja reittejä. 

Tutkimme kaikki normaalit jutut, kuten tuttujen koirien ja muiden eläinten hajut, hyppäämme temppukivien päälle, odotamme emäntää kun hän tietyissä paikoissa aina poimii sieniä ja sitten tietyissä paikoissa meidät aina kytketään, koska lähistöllä on peurojen ruokintapaikka ja paljon peurojen hajuja. 

Kyllä minusta on ihanaa päästä Kullaanvuorelle ulkoilemaan niin usein kuin mahdollista. 

Huomasitte ehkä, että olen kuvassa ilman flexiä. Se johtuu siitä, että kuvaa varten minut vapautettiin. Muuten olen aika paljon edelleen flexissä valitettavasti. 

perjantai 1. lokakuuta 2021

Uusi ystäväni Kumu

Meidän jengiin on liittynyt uusi kaveri nimeltä Kumu. Hän on vasta pentu, joten en saa kurmoottaa häntä vielä liikaa, mutta olemme lenkkeilleet yhdessä ja tulemme hyvin juttuun. Kumu käy meidän ja Nipsun kanssa joskus ulkoilemassa, jos emme mene liian pitkälle. Pennuthan eivät voi tehdä niin pitkiä lenkkejä kuin me aikuiset ja melkein aikuiset. Minäkin olen jo kohta aikuinen, kun täytän pian vuoden. 


Olimme jengikävelyllä Haunisten altaalla yhtenä päivänä ja Sipi ja minä meinasimme myös käydä uimassa. Vesi oli kyllä jo aika kylmää. 

Kumu ei halunnut tulla kahlaamaan, mutta sai kyllä hepuleita eikä hänestä saanut yhtään hyvää valokuvaa. 

keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Maarian altaan lenkki

Eilen oli kaunis aurinkoinen syyspäivä ja emäntä keksi, että minun on aika päästä käymään Maarian altaalla. Sipi on tietysti käynyt siellä monta kertaa, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Nyt olen jo niin iso, että saan lähteä pidemmillekin lenkeille mukaan. Maarian altaan lenkki on noin 6 km ja jaksoin sen aivan hienosti.


Olen jo melkein Sipin kokoinen! Sipi on minua voimakkaampi ja vahvempi, mutta koko ajan minä saan lisää massaa ja pian olemme yhtä vahvoja.


Päivät ovat nykyään paljon lyhyempiä kuin ennen ja pimeä kestää kauemmin kuin valoisa aika.


Emäntä on ostanut minulle typerän flexi-taluttimen, koska en muka muuten pysy lähellä. Sipi saa olla usein vapaana, koska hän tottelee eikä lähde kauas, mutta minä saatan tehdä pidempiäkin itsenäisiä lenkkejä jos olen kokonaan vapaa. Siksi olen nykyään usein flexissä. Saan mennä hiukan vapaammin, mutta en kuitenkaan pääse karkuun. Minusta se on ihan typerää. 

Maarian altaalla on kuulemma melkein aina kuraista ja niin oli tälläkin kertaa. Onneksi parkkipaikalle mennään joen yli, ja siinä joessa voi myös uida jos on oikein kurainen. Sipi tietenkin kävi pulahtamassa, jotta tassut ja massu puhdistuivat. Minäkin vähän kahlasin, vaikken ollutkaan niin likainen kuin Sipi. 

perjantai 24. syyskuuta 2021

Kotona loman jälkeen

Kylläpä on ollut mukava olla kotona loman jälkeen. Olemme nauttineet oleskelusta omalla pihalla ilman mitään suunnitelmia. Painimme ja riehumme, tutkimme nurmikkoa ja nuuhkimme ilmaa. Mitään muuta emme oikeastaan tarvitse ollaksemme rentoutuneita ja hyväntuulisia. 

Meidän takapihan on kiva paikka. Isäntäväen mielestä tosin pihan pitäisi olla aidattu, jotta se olisi meille turvallisempi. 

Olemme myös ulkoilleet ja retkeilleet. Tuttuja reittejä on kiva mennä, mutta aina silloin tällöin isäntäväki vie meidät jonnekin uuteen paikkaan, jossa emme ole ennen käyneet. Sekin on kivaa, mutta joskus sellaiset lenkit saattaa kestää todella kauan, kun meidän täytyy nuuhkia joka ikinen ruohonkorsi. 

tiistai 21. syyskuuta 2021

Syyslomalla Ristiinassa

Viime viikolla vietimme syyslomaa mökkeillen Etelä-Savossa. Meillä oli siellä kiva huvila. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Urpon ja Kärsän piti lähteä mukaan, mutta koska minulla harmillisesti alkoivat juoksut juuri ennen lomaa, he joutuivat jäämään kotiin. 


Mökiltä lähdimme käymään Astuvansalmella katsomassa jotain vanhoja kalliomaalauksia. Sinne oli yli kahden kilometrin kävely parkkipaikalta, joten se oli juuri sopiva lenkki meille. Melkein koko matka meni rantaa pitkin, joten pääsimme uimaan monta kertaa. 


Perillä en oikein jaksanut keskittyä mihinkään maalauksiin, vaan halusin koko ajan mennä uimaan. 


Taisimme Sipin kanssa katsoa maisemiakin ihan väärään suuntaan. 


Lopuksi kiipesimme kallion päälle ihastelemaan kauniita näköaloja. Meidät kytkettiin puuhun, jottemme vahingossa horjahtaisi reunan yli.


Eräänä toisena päivänä lähdimme käymään Repoveden kansallispuistossa. Meillä oli kova kiire riippusillan yli. En tiedä oikein miksi kiirehdimme. Ehkä sen takia, että tässä kohdassa sijaitsi vanha silta, joka romahti. Tai sitten me vaan todella paljon halusimme nähdä kauniin kansallispuiston. 


Emäntä talutti meidät sillan yli.


Yhdessä kohdassa oli näin korkeat portaat, jotka meidän piti kavuta ylös. Kyllä siinä meinasi usko loppua, mutta onneksi ylhäällä uurastus palkittiin upeilla näköaloilla.


Maisemista tosin saivat nauttia vain ihmiset, sillä meidät kytkettiin taas puuhun turvallisen matkan päähän.


Onneksi tälläkin reissulla pääsimme uimaan monta kertaa. 


Taukopaikallakin olisi ollut mainiot olosuhteet uida. Tuuli oli sen verran kylmä, ettemme sittenkään tarenneet kastautua. 


Nuotio lämmitti meitä, ja varsinkin nuotiolla paistetut makkarat.


Sipi on jo sen verran kokenut retkeilijä, että hän voi opettaa minullekin tärkeimmät asiat. Esimerkiksi sen, että aina kun ihmiset paistavat makkaraa, kuuluu osa koirille. Tässä odottelemme, että meidän palaset jäähtyvät.


Teimme vielä toisenkin kivan retken Repoveden kansallispuiston toisella puolella. Siellä oli myös upeat maisemat, hyvät makkaraeväät sekä pitkät patikointireitit. Teimme yhteensä 10 kilometrin lenkin, ja se on minun tähän asti pisin lenkkini ikinä. Jaksoin tosi hyvin ja olisin varmaan jaksanut vielä toisen mokoman, mutta ihmiset ja Sipi päättivät mennä autolla takaisin mökille. 


perjantai 3. syyskuuta 2021

Ensimmäiset juoksut

Minulla alkoivat eilen ensimmäiset juoksut. Sipi huomasi asian jo edellisenä päivänä, kun aloin tuoksua vähän erikoiselle. Eilen sitten lattialle ilmestyivät ensimmäiset tahrat.

Minä en oikein tiedä, mistä tässä on kyse, mutta joudun pitämään typeriä housuja sisällä. Pistinkin jo yhdet housut riekaleiksi, kun en tykkää pitää niitä. Harmikseni isäntäväki kävi ostamassa uudet samanlaiset. Nyt sitten vaan odottelen, mitä näistä juoksuista seuraa ja koska pääsen olemaan taas ilman housuja. 

sunnuntai 22. elokuuta 2021

Painia uuden ystävän kanssa

Sain uuden ystävän tänään. Pihaamme ajoi musta saksanpaimenkoira Jasper, joka asuu Villan veljen Everin perheessä. Jasper on vielä ihan pieni, vasta 17-viikkoinen. 

Me kävimme ensin pienellä kävelylenkillä yhdessä ja sen jälkeen tulimme meidän takapihalle painimaan. Ensin meitä vähän jännitti puolin ja toisin, mutta sitten aloimme vaan painia ja riehua. Minusta oli kiva tutustua uuteen kaveriin ja aika hauskaa oli myös se, että kerrankin minä en ollut porukan nuorin.