maanantai 15. marraskuuta 2021

Sipi kurinpitäjänä

Minun elämässäni on kolme tärkeää asiaa: metsässä juokseminen (mieluiten vapaana), Sipi ja ruoka. Eniten pidän metsän eläinten jahtaamisesta. Se on kyllä nykyään tehty erittäin hankalaksi, kun en juurikaan saa olla vapaana ulkona.

Toisena listalla on Sipi, minun tärkein esikuvani elämässä. Kaikkein mieluiten haluan olla koko ajan siellä missä Sipikin on. Isäntäväelläkään ei ole niin väliä, kunhan saan olla Sipin kanssa.
Sipi yrittää välillä pitää minulle kuria. Ei siitä yleensä mitään tule, koska olen niin vietävän suloinen, ettei Sipikään voi olla minulle kauaa kärttyinen. Yleensä saan ottaa Sipiltä kepit ja pallot ilman sen suurempia neuvotteluja. Joskus Sipi kyllä suuttuu, jos vaikka härnään häntä liikaa. Silloin hän näyttää minulle hampaita ja pistää minut aivan matalaksi painamalla minut niskasta maahan. Melkein aina innostun sitä vaan, ja pian aloitammekin kauheat painit! Jos tilaa on, lähdemme juoksemaan isoa rinkiä ja vauhtia riittää. Minä otan pitkiä loikkia ja melkein lennän, ja Sipi jahtaa minua innoissaan.
Joskus Sipi kyllä suuttuu minulle ihan kunnolla, ja silloin minun on paras olla aivan litteänä lattiaa vasten liikkumatta ja laittaa korvat luimuun. Joskus käy niin, että minulta lirahtaa pissaakin. Sille en voi mitään, se on jäänne pentuajoilta. Mutta se toimii, koska jos päästän alistumispissan, Sipi ei enää ole vihainen ja antaa minun liikkua taas. 

Ja listalla kolmantena on ruoka. Minulla on aina nälkä, oikeasti ihan aina. Jos ei satu olemaan ruoka-aika, saatan syödä ulkona esimerkiksi ruohoa, hiekkaa, multaa tai oikeastaan mitä vain. 


perjantai 12. marraskuuta 2021

Tavallista parempi iltalenkki

Eilen illalla teimme parhaan iltalenkin aikoihin! Isäntäväki vei meidät autolla Raisioon ja kävelimme siellä Villan pentumaisemissa. Villa ja Rekku kävelivät siellä usein silloin, kun he olivat nuoria ja minua ja Sipiä ei vielä ollut olemassakaan. 
Kaikkein paras oli vielä edessä: isäntäväki vei meidät koirapuistoon! Minä en ollut koskaan ennen ollut koirapuistossa, joten se oli minulle erityisen hauskaa. Juuri samaan aikaan puistoon tuli mukava poikakoira, jonka kanssa aloitimme pienen alkujännityksen jälkeen hurjan takaa-ajoleikin. Ensin Sipi jahtasi sitä ja sitten minä jahtasin ja sitten se jahtasi meitä vuorotellen. Meillä oli tosi hauskaa! 
Juuri tässä puistossa Villakin kävi pienenä. 
En tiennytkään, että koirapuistot ovat näin hauskoja. Ehkä menen uudestaankin joskus. 

tiistai 2. marraskuuta 2021

Haunisten altaan lenkki

Sipi ja minä pääsimme tänään emännän kanssa käymään Haunisten altaalla. Siellä on aina tosi kivaa ja uskomatonta kyllä, löysimme taas uusia reittejä joita emme olleet ennen menneet. Kävimme mm. yhdessä pienessä saaressa, jonne nyt pääsi kävelemään kun oli sen verran kuivaa. 

Minä olin aivan riemuissani ja juoksentelin edestakaisin monta kertaa ja sain hepuleita. Juoksin yhtä kalliota ylös ja alas monta kertaa, ihan vaan siksi että se oli niin hauskaa. 

Tuli kylläkin pimeä tosi aikaisin ja jouduimme hieman kiirehtimään autolle. 

Onneksi ehdittiin kuitenkin nähdä upea auringonlasku ja kahlata rantavedessä.


maanantai 1. marraskuuta 2021

Yksivuotiskontrollissa

Olin tänään yksivuotiskontrollissa eläinlääkärissä. Siellä minun silmät, korvat ja suu tutkittiin. Eläinlääkäri myös kuunteli keuhkot ja tunnusteli vatsan. Kaikki oli kunnossa. Sain niskaani yksivuotisrokotukset, seuraavat onkin sitten vasta kolmen vuoden päästä. 

Kävin eläinlääkärissä myös vaa'alla ja se näytti 23,9 kiloa. Aivan sopivasti. Eläinlääkärikin sanoi, että olen hyvässä kunnossa. 

Lääkärin jälkeen menin emännän kanssa kahdestaan käymään Turun keskustassa pienellä iltakävelyllä. Se oli minusta tosi jännittävää! Paljon jännittävämpää kuin pimeässä metsässä käveleminen. 


Siellä oli tosi paljon kaikkia outoja hajuja, joita nuuhkin pitkään. Tapasin kaupunkilaiskoiria ja moikkailin kaikkia tosi reippaasti. Hurmasin samalla monta ihmistä pelkällä olemuksellani.

Kun tulimme kotiin, olin loppuillan aivan poikki. Koko reissu oli sen verran rankka, että minun piti saada levätä kunnolla. 

sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Paimion luontopolulla

Teimme eilen mukavan retken Paimion luontopolulle. Mukana olivat tietysti Urpo ja Kärsä, hehän ovat aina meidän kanssa siellä. Urpolla oli ollut vatsa kipeä monta päivää ja minä muistan, miten kurjaa se on. Minullakin oli vatsa tosi löysänä monta päivää tässä muutama viikko sitten, mutta sitten se vaan meni ohi kun sain lääkkeitä. 

Luontopolulla oli paljon porukkaa, kun oli pitkästä aikaa hyvä keli. 


Meillä oli meidän uudet valjaat ja flexit käytössä. 


Hetken sain kirmata vapaanakin, koska se on vaan niin ihanaa! Otan spurtteja ja juoksen eestaas hurjaa vauhtia.

Poseerasimme tietenkin samalla kivellä kuin ennenkin. 


torstai 28. lokakuuta 2021

Mörköikä

Illat ovat tosi pimeitä nykyään ja päivälläkin on monesti melkein hämärää, kun aurinko ei paista ollenkaan.

Minusta on vähän pelottavaa ulkoilla pimeässä. Jokainen tuulessa heiluva oksa tai maassa oleva roska on potentiaalinen uhka. Minä näen mörköjä joka puolella! Laitan silloin niskakarvat pystyyn ja kävelen oikein hitaasti päin uhkaavaa kohdetta. 

Jos mörkö on oikein pelottava, en uskalla lainkaan kävellä sitä kohti, vaan koitan liueta huomaamattomasti takavasemmalle. Näin kävi pari viikkoa sitten kun ohitimme erään talon, jonka pihassa oli kaksi isoa leijonapatsasta portinvartijoina. Pimeässä ne leijonat näyttivät aivan hirvittävän pelottavilta ja minä en meinannut uskaltaa ollenkaan kävellä niiden ohi. Onneksi Sipi oli mukana ja kävimme yhdessä toteamassa ne vaarattomiksi. 

maanantai 25. lokakuuta 2021

Yksivuotissynttärit!

Täytän tänään vuoden. En muista kun synnyin, mutta taisin olla aika pieni silloin. Nyt olen kasvanut tosi isoksi ja osaan jo tehdä kaikenlaista, mitä en pienenä osannut. 
Esimerkiksi olen jo sisäsiisti, osaan olla kotona yksin rikkomatta paikkoja, osaan odottaa ruokaa nätisti (useimmiten), osaan istua ja tulla sivulle käskystä. Osaan kaikenlaista, eikä edes koko tämä blogi riitä kertomaan mitä kaikkea olen oppinut vuodessa. 


Minun syntymäpäiväni on mennyt mukavasti. Emäntä tosin teki ikävän tempun ja lähti pois kotoa koko päiväksi, vaikka on minun juhlat. Onneksi isäntä sentään on ollut kotona ja pitänyt meistä huolta.



Kävimme pitkällä lenkillä metsässä. Meidän lenkkireittimme on nyt suljettu, koska sinne rakennetaan uusia taloja. Tylsää. 

Taloista puheenollen, emäntä kertoi että syntymäpäivälahjaksi saan uuden kodin! Se on jo ostettu ja pian me muutamme sinne asumaan. Minä en oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta Sipi on muuttanut jo monesti ja hän kertoi, että se on aika stressaavaa, mutta lopulta ihan mukavaa kun on uusia ympäristöjä ja lenkkireittejä. 


Isäntä teki minulle synttäriruuaksi nakkiasetelman! Tällainen ensimmäinen syntymäpäivä minulla on ollut. 


sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Syntymäpäivän aatto

Huomenna on tärkeä ja jännittävä päivä: minä täytän vuoden! Kuvitella, että olen jo niin vanha. 

Eilen juhlistimme hiukan jo tulevaa juhlaa, kun Urpo ja Kärsä kävivät täällä. En ollut nähnyt heitä tosi pitkään aikaan ja oli niin kiva nähdä varsinkin Urpoa. Minä roikuin taas koko ajan Urpon perässä ja nuolin hänen suunpieliään ja mielistelin hänelle. Urpo on niin ihana. 

Sipi oli aivan hermona, kun tuli vieraita, eikä meinannut lopettaa haukkumista millään! Isännän piti oikein suuttua Sipille, jotta hän vaikeni. 

Huomiselle juhlapäivälle minulla ei ole sen kummempia odotuksia. Sain kuulemma lahjan jo etukäteen aiemmin tällä viikolla: uudet valjaat! Sipi sai myös uudet. Minulla on neonkeltaiset ja Sipillä vaaleansiniset. Ja myös Sipi sai oman flexitaluttimen. Nyt me kuljemme lenkillä aika hienosti, eikä flexissä ole tarvetta vetää remmi tiukalla koko ajan. 

Toivottavasti saan huomenna vielä jonkun lahjan. Tai edes jonkun hyvän herkkuaterian. 

lauantai 9. lokakuuta 2021

Paras lenkkireitti Kullaanvuorella

Meidän parhaat lenkkipolut ovat Kullaanvuorella. Siellä on eri pituisia reittejä ja paljon eri reittivaihtoehtoja. 

Joskus käymme Kullaanvuorella monta kertaa viikossa, mutta välillä käy niin, ettemme ehdi sinne moneen viikkoon. Nyt oli taas sellainen vaihe, että edellisestä Kulliksen käynnistä oli mennyt tosi pitkä aika. Voi että me olimme iloisia, kun pääsimme sinne! Sipi oli silminnähden hyvällä tuulella ja minustakin oli ihanaa riekkua tuttuja reittejä. 

Tutkimme kaikki normaalit jutut, kuten tuttujen koirien ja muiden eläinten hajut, hyppäämme temppukivien päälle, odotamme emäntää kun hän tietyissä paikoissa aina poimii sieniä ja sitten tietyissä paikoissa meidät aina kytketään, koska lähistöllä on peurojen ruokintapaikka ja paljon peurojen hajuja. 

Kyllä minusta on ihanaa päästä Kullaanvuorelle ulkoilemaan niin usein kuin mahdollista. 

Huomasitte ehkä, että olen kuvassa ilman flexiä. Se johtuu siitä, että kuvaa varten minut vapautettiin. Muuten olen aika paljon edelleen flexissä valitettavasti. 

perjantai 1. lokakuuta 2021

Uusi ystäväni Kumu

Meidän jengiin on liittynyt uusi kaveri nimeltä Kumu. Hän on vasta pentu, joten en saa kurmoottaa häntä vielä liikaa, mutta olemme lenkkeilleet yhdessä ja tulemme hyvin juttuun. Kumu käy meidän ja Nipsun kanssa joskus ulkoilemassa, jos emme mene liian pitkälle. Pennuthan eivät voi tehdä niin pitkiä lenkkejä kuin me aikuiset ja melkein aikuiset. Minäkin olen jo kohta aikuinen, kun täytän pian vuoden. 


Olimme jengikävelyllä Haunisten altaalla yhtenä päivänä ja Sipi ja minä meinasimme myös käydä uimassa. Vesi oli kyllä jo aika kylmää. 

Kumu ei halunnut tulla kahlaamaan, mutta sai kyllä hepuleita eikä hänestä saanut yhtään hyvää valokuvaa.