Tänään menimme koirapuistoon, ja kas kummaa: kohta sinne ilmestyi yksitellen VIISI muuta valkoistapaimenkoiraa. En millään muista kaikkien nimiä, mutta kaikki olivat kovin valkoisia ja ainakin kolme kertaa minua isompia. Varovasti tutustuttuamme isot vaikuttivat hyväksyvän minut joukkoon, enkä minäkään sen kummemmin heitä pelännyt. Niinpä aloitimme hurjat leikit!
Isot pedot pyöräyttelivät minua maassa monta kertaa, ja kun alustana oli märkä hiekka, minä muutuin valkoisesta paimenkoiranpennusta hyvin, hyvin kuraiseksi paimenkoiranpennuksi. Välillä leikki oli mennä niin hurjaksi, että pääsin syliin turvaan. Sylissä olemisessa on vain se huono puoli, että siinä tulee heti kylmä, varsinkin jos on ensin kasteltu jäätymispisteessä olevalla kuravedellä. Pesuunhan siitä sitten päädyttiin, taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti