Tänään kävelin ensimmäistä kertaa jokivarren lenkin. Se on melko pitkä lenkki, ehkä n. 3 kilometriä. Lenkki kulkee Raisiojoen yli kapeaa puusiltaa pitkin, ja uskalsin ylittää sen ihan yksin! Jonkun matkaa jouduin matkustamaan sylissä, mutta se oli vain siksi kun isäntä ja emäntä LUULIVAT, että minä en olisi jaksanut koko matkaa itse. Kyllä varmasti olisin jaksanut, sillä vielä aivan loppumatkasta hyökkäilin kiihtyvällä tahdilla Rekun kimppuun. Hyökkäilen hänen kimppuunsa aina, kun olemme yhdessä ulkona. Yleensä Rekku ei välitä, mutta toisinaan hän antaa minulle... palautetta, ja silloin pidän lyhyen tauon hyökkäilyssä.
Kun pääsin takaisin kotiin olin yltä päältä kurassa. Pesuhan siitä seurasi. Peseminen ei ole erityisen mukavaa, mutta kuivaaminen on, koska siinä samalla voi retuuttaa pyyhettä. Lenkillä tuli kova nälkä! Onneksi sain erityisen ison annoksen illalla, ja iltaruoan seassa ruokalusikallisen raakaa jauhelihaa. Se maistui niin hyvältä, että en ollenkaan välittänyt, että ruokaan oli sekoitettu sekä c-vitamiinia että matolääkettä. Luulivat varmaan, että en maistanut, mutta maistoin minä, en vain välittänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti