Saarien maa oli valkovuokkojen peitossa. Niiden seasta oli vaikea erottaa kahta valkoista koiraa!
sunnuntai 23. toukokuuta 2021
Tammisaaressa
Saarien maa oli valkovuokkojen peitossa. Niiden seasta oli vaikea erottaa kahta valkoista koiraa!
lauantai 22. toukokuuta 2021
Villan kaltainen
Isäntäväki on nyt seuraillut minun touhujani jo kohta puoli vuotta. Hauskaa heillä on ainakin ollut, sillä minä olen pyrkinyt järjestämään vauhtia ja vaarallisia tilanteita jokaiseen päivään, ja joskus myös öiseen aikaan. Sen jälkeen kun Sipikin alkoi sietämään ja suvaitsemaan seuraani meistä on tullut oikein hyvät ystävät. Sipi on minulle hurjan kiltti ja sallii minun tehdä melkein mitä vain: hän murahtaa pelin poikki vain jos ylitän valtuuteni tosi rajusti leikin lomassa tai herkkuja jaettaessa. Useimpia toilailujani Sipi katsoo varpaiden läpi ja menee ilmoittamaan isäntäväelle ainoastaan kauheimmista kolttosistani. Minua sellainen kantelu ei haittaa ollenkaan, sillä saan myös isäntäväeltä anteeksi melkein kaiken, koska olen suloisista suloisin!
Lellikin asemani saattaa osin johtua myös siitä, että isäntäväellä on ikävä Villaa. Sipi tuntuu onneksi jo päässeen pahimmasta yli, mutta minä kuulemma muistutan isäntäväestä Villaa monessa suhteessa. Olen kuulemma luonteeltani paljon enemmän Villan kuin Sipin kaltainen. Olen vähän rauhallisempi ja pohtivampi, en aivan niin äänekäs, enkä ehkä aivan niin fiksu kuin Sipi. Lisäksi minulla on hassuja villamaisia tapoja, kuten märän ihon perusteellinen nuoleminen kuivaksi.
Liian aikaistahan se on vielä sanoa aivan varman päälle, millainen koira minusta vielä tulee, mutta minua ei haittaisi laisinkaan jos tulisin yhtä reippaaksi ja viisaaksi kuin Villa. Eikö jos nimeni Nukka vähän viittaa siihen suuntaan?
perjantai 7. toukokuuta 2021
Urpolassa juhlimassa taas
Onko koko ajan joku juhla? Siltä minusta tuntuu. Taas olimme Urpon ja Kärsän luona juhlimassa, tällä kertaa heidän emäntänsä synttäreitä. Olimme enimmäkseen sisällä, sillä ulkona oli sadesää.
Sitten menimme takaisin pihalle. Aloitimme kauheat matsit! Minä jäin alakynteen, koska olen porukan juniori ja pienin. Kärsä tuntuu vihdoin lämmenneen minulle ja varmasti hän myös nautti siitä, että hän ei olekaan enää se, jota isommat kurmoottaa. Minä nautin Kärsän huomiosta.
Lopulta lähdimme kuitenkin kotiin ja nukuin kuin tukki jo autossa.
maanantai 3. toukokuuta 2021
Eka kerta Koivuluodossa
Eilen pääsin käymään Koivuluodossa ensimmäistä kertaa. Olen kuullut juttuja, että siellä on rauhallista ja kivaa. Villa-täti ja Sipi ovat käyneet siellä monta kertaa.
Heti kun pääsimme perille ja auton takaluukku aukesi, Sipi säntäsi kohti rantaa ja yritti lähteä jahtaamaan peuraa. Yritykseksi se jäi, sillä Sipi oli niin tohkeissaan, että hän ei huomannut edessään olevaa isoa ojaa. Sipi hyppäsi suoraan haisevaan ojaan! Siihen tyssäsi peurajahti.
Näin kauniina Sipi oli ojan jälkeen:
Kun olimme kävelleet vähän aikaa, Sipi sai mennä mereen uimaan ja peseytymään. Ei hän ihan kokonaan tullut puhtaaksi, vaikka hän haki keppiä kaukaa rannasta kaksi kertaa.
Minä en kastanut edes tassuja. Hyi olkoon, uiminen näyttää todella kamalalle!
Koivuluodossa tuntui olevan lämpimämpi ja keväisempää kuin meidän kotiseudulla. Ikäväkseni minun turkissani käveli joku ötökkä, kuulemma punkki. Sen takia menimme kotimatkalla käymään apteekissa ja meidän kaulaan laitettiin jotkut valkoiset pannat, joita emme ota pois koko kesänä.
Myös Sipistä löytyi tänään pullea punkki, joka oli jo kiinnittynyt. Se näytti aika ällöttävälle.
tiistai 27. huhtikuuta 2021
Rysän päältä kiinni
Viime yönä minä ajattelin, että koska olohuoneen sohva on vapaana ja kaikki muut nukkuu, käyn siihen sohvalle nukkumaan. Oikeastaan en kai saisi olla sohvalla, mutta ei näitä kaikkia sääntöjä ole niin helppo muistaa joka tilanteessa.
Nukuin oikein sikeästi pienellä kerällä ja nautin pehmeästä sohvasta, mutta en huomannut että isäntä olikin herännyt! Hän oli siinä vieressä yhtäkkiä ja otti minua niskasta kiinni ja heivasi minut lattialle. Sipikin tuli omasta pedistään katsomaan, mitä tuhmaa olen taas tehnyt. Onneksi isäntä ei ollut vihainen. Eihän minulle kukaan ole vihainen, kun käytän viaton koiranpentu -ilmettäni.
En voi luvata, etten enää koskaan mene sohvalle. Kyllä se oli sen verran mukavaa.
Ja kaikenlisäksi Villa-täti kertoi minulle kaikkia hyviä jekkuja, joita kannattaa sopivan tilaisuuden tullen kokeilla. Tämä sohvajuttu on yksi niistä.
maanantai 26. huhtikuuta 2021
Juhlaviikonloppu
Viikonloppu oli yhtä juhlaa. Lauantaina vietimme koiranpäivää. Me vietimme sitä kotona, koska ulkona oli aikamoinen koiranilma. Illalla emäntä lähti Sipin ja minun kanssa Kangenmiekan kierrokselle. Emme toki kiertäneet koko kierrosta, sillä 8 kilometrin reitti on liian pitkä minulle. Yhdessä mutkassa Sipi alkoi yhtäkkiä haukkumaan kovasti ja ryntäsi eteenpäin kauhealla vauhdilla. Minä pelästyin ja laitoin selän karvat pystyyn. Sitten kuulin tutun äänen ja tajusin, että siellä polulla olikin isäntä!
Kävelimme takaisin samaa reittiä ja isäntäkin tuli meidän mukaan. En ymmärrä, miksi isäntä oli siellä metsässä, mutta kiva yllätys se oli kuitenkin.
Sunnuntaina oli varsinainen juhlapäivä, sillä minä täytin puoli vuotta! En saanut lahjoja, vaikka olin varautunut siihenkin. Aamupäivällä teimme Sipin kanssa yksinoloharjoituksen, kun isäntäväki lähti pyöräilemään. Harjoitus meni hyvin, en tehnyt mitään kolttosia. Näitä hyviä harjoituksia on ollut viime aikoina enemmänkin. Joskus heittelen sohvatyynyjä lattialle tai vien niitä toisiin huoneisiin, mutta yleensä olen nykyään aika rauhallisesti kotona.
Sitten päivällä emäntä vei meidät pitkälle, rauhalliselle kävelylle Kullaavuorelle. Olen käynyt siellä jo monta kertaa Sipin kanssa, mutta aina sieltä vaan löytyy uusia kivoja reittejä.
Päivän kohokohta oli tietenkin iltaruoka, kuten jokaisena päivänä. Minä olen tosi nälkäinen ja rakastan ruokaa.
Tämä kuva on otettu Haunisten altaalla pari iltaa sitten, kun aurinko paistoi ja olin Nipsun kanssa iltakävelyllä. Olen jo aika iso.
perjantai 23. huhtikuuta 2021
Sipin eläinlääkärintarkastus
perjantai 9. huhtikuuta 2021
Paimion luontopolulla
Olin eilen ensimmäistä kertaa Paimion luontopolulla. Sipi on käynyt siellä monta kertaa Villan kanssa, ja edellinen kerta oli syyskuussa, kun he viettivät Villan 12-vuotispäiviä. Nyt oli ensimmäinen kerta minun kanssani.
Minä olen tosi reipas ja jaksan kulkea vaikka miten kauan, mutta kuulemma en saa vielä tehdä kauhean pitkiä lenkkejä. Metsässä maasto on monipuolista ja menimme lenkin rauhalliseen tahtiin. Mukana retkellä olivat Urpo ja Kärsä sekä Nipsu. Minä yritin vähän Nipsun kanssa leikkiä, mutta hän pistikin minut matalaksi. Ilmeisesti en saakaan enää kaikkea anteeksi, vaikka olenkin vielä pentu. Oikeasti se on hyvä, että joku pitää rajoja, sillä Sipi on aika lepsu. Kärsä ei vieläkään ole lämmennyt minulle, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa.
torstai 8. huhtikuuta 2021
Ensimmäinen pääsiäinen
Olen viettänyt pääsiäistä ensimmäistä kertaa. Se oli ihan tavallista, isäntäväellä tuntui vaan olevan hieman enemmän vapaapäiviä kuin yleensä viikonloppuna. En osaa kovin hyvin laskea päiviä, mutta minusta tuntui, että he viettivät meidän kanssa useamman päivän.
Pääsiäissunnuntaina minä lähdin emännän kanssa Urpon ja Kärsän luokse koko päiväksi. Sipi jäi kotiin pitämään isännälle seuraa. Urpon kanssa minulla on hauskaa, koska hän antaa minun kulkea perässään koko ajan ja saan nuuhkia häntä edestä ja takaa. Kärsä sen sijaan ei oikein vieläkään ole lämmennyt minulle, en oikein ymmärrä miksi? Ehkä hurmaan Kärsän sitten myöhemmin.
Kylässä oli aika rankkaa, mutta onneksi siellä on ihania patjoja, joilla koirat saavat levätä. Leikin myös Urpon ja Kärsän lelulla, jota jaksoin nällyttää monta tuntia.
perjantai 2. huhtikuuta 2021
Yksinoloharjoitus
Jouduimme tänään olemaan yksin kotona pari tuntia Sipin kanssa, kun isäntäväki oli asioilla.
Olenkin jo aiemmin kertonut, että täällä kotona on kaksi huonetta, jonne en saa mennä: isäntäväen työhuone sekä makuuhuone. Työhuoneeseen Sipi saa mennä, mutta minä en. Makuuhuoneeseen emme saa kumpikaan mennä.
No, kun isäntäväki oli lähtenyt ja olimme kahdestaan kotona, minä menin heti ensimmäisenä makuuhuoneeseen ja hain isäntäväen sängyltä vähän vaatteita; housuja ja sukkia. Vein ne eteiseen ja tein niihin reikiä uusilla, terävillä hampaillani.
Sitten menin muina pentuina työhuoneeseen ja aloin penkoa roskista. Siellä oli ihania rapisevia käärepapereita ja muitakin roskia, joita levittelin eteiseen, takkahuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen. Esimerkiksi suklaalevyn hopeapaperista tykkäsin paljon ja silppusin sen ihan pieneksi ja sirottelin palasia vähän joka puolelle.
Minä olen aina ollut vähän kateellinen Sipille, kun hänellä on työhuoneen pöydän alla ihana lampaantalja, jolla hän lepää päivisin kun hän on työhuoneessa ja minä en saa sinne mennä. No, nyt päätin laittaa taljan silpuksi. Nyhdin siitä pieniä tukkoja ja revin koko taljan aivan riekaleeksi. Taljan palasia levittelin myös ympäriinsä.
Kun isäntäväki tuli kotiin, olin aivan poikki kaikesta touhuamisesta. Kyllä minua tietysti vähän hävetti, kun he kysyivät minulta mitä ihmettä olen tehnyt. Ehkä se olikin huono idea ylipäänsä, että minä sain olla vapaana asunnossa. Yleensä olen ollut omassa huoneessani portin takana, mutta kaipa he ajattelivat että olen jo kyllin iso ja osaisin käyttäytyä. Minusta oli kivaa olla Sipin kanssa kotona ja touhuta, mutta luulen, että jatkossa en saa olla näin pitkiä aikoja vapaana. Se on kyllä tylsää, että isäntäväen huumori loppui näin lyhyeen.

















