keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Retkellä Kopparön luontopolulla

Emännän synttäreiden kunniaksi kävimme eräänä päivänä tällä viikolla Kopparön luontopolulla. Siellä emme olleet ennen käyneetkään. Sinne ei ole meiltä pitkä matka, mutta se kesti yllättävän kauan, koska sinne pitää mennä lossilla. 


Heti retken aluksi päätimme mennä uimaan, koska oli niin lämmin päivä. Merivedessä on kiva uida, se maistuu jännälle. Tässä kohtaa oli rannassa pari hiidenkirnuakin, mutta emme joutaneet niitä ihailemaan, kun oli tärkempää päästä uimaan. 


Metsässä oli kiva polku, jota pitkin reittimme meni. Täälläkin oli paljon punkkeja, mutta sille ei oikein voi mitään. Meillä on onneksi niin hyvät punkkisuojat tänä kesänä, ettei yhtään punkkia ole kiinnittynyt. 

Aurinko paistoi lämpimästi. 
 

Välillä oli isoja korkeuseroja ja tässä kohtaa oli tehty portaat kulkemisen helpottamiseksi. 

Minä kuljin melkein koko ajan kuono maassa, koska tämä oli uusi ja kiva reitti. Onneksi vastaan ei tullut paljon koiria eikä muitakaan eläimiä. Aika paljon ihmisiä sen sijaan. 

Reitillä oli nuotiopaikkakin, mutta tällä kertaa isäntäväellä oli vain mansikoita eväänä. Ne he söivät eräällä kalliolla, jolta oli merinäköala. Me kävimme sillä välin taas kerran uimassa. 

Kun pääsimme kotiin, meidän päivä vain parani: kylään tulivat Urpo ja Kärsä! Olin aivan innoissani! Sipi sen sijaan ei taaskaan voinut olla haukkumatta vieraita kovaan ääneen. He kyllä tietävät, ettei Sipi ole vihainen, mutta Kärsää alkoi silti vähän jännittää ja hän jäi eteiseen surkeana. Oli parempi, että Sipi-mummo sai mennä omaan huoneeseensa lepäämään. Kaikilla oli kivempaa.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Sipi 10 vuotta!

 Sipi täyttää tänään 10 vuotta! 


Se on kunniotettava ikä, vaikken minä oikein ymmärräkään, onko Sipi muka jo vanha. Minun kanssani hän painii ja leikkii joka päivä. Ehkä olen hyvä houkuttelemaan hänet leikkiin mukaan. 

Juhlistimme Sipin merkkipäivää kotosalla. Onneksi isäntäväki on kesälomalla, niin voimme juhlia koko päivän yhdessä. Sipi sai isännän maksalaatikosta ison palan itselleen ja minä sain nuolla vähän makua paketin kannesta. 

Emäntä sanoi, että tästä eteenpäin jokainen vuosi on lahja. Ja alamme vissiin juhlia myös Sipin puolivuotisjuhlia tästä lähtien. 

Minusta voitaisiin kyllä juhlia vaikka joka päivä! 


Tässä vielä kuva Sipin elämän parhailta vuosilta, kun hän sai seikkailla Villan kanssa. Minä en ole Sipin mielestä yhtä kiva kuin Villa, vaikka omasta mielestäni olen tietysti maailman hauskinta seuraa.

tiistai 12. heinäkuuta 2022

Kesäjuhlissa

Olimme tänään kesäjuhlissa Urpon ja Kärsän luona. Siellä oli paljon ihmisiä ja yhteensä 5 koiraa. Vanhin meistä, 14-vuotias Tessa, oli melkein koko ajan autossa, mutta myöhemmin pääsimme tutustumaan häneenkin. 

Ensiksi olimme sisällä ja me kaikki ryntäsimme vähän väliä ovelle aina kun tuli uusia vieraita. 5-vuotias päivänsankarikin säikähti, kun Sipi aloitti haukkumaan aivan kuin hän olisi vahtinut omaa kotiaan. Kyllä meitä vähän hävetti, että haukuimme niin paljon. 


Välillä lepäsimme vähän, tässä Kärsä ja Sipi vierekkäisillä patjoilla. Sohvalle ei mahtunut koiria, kun siellä oli niin paljon ihmisiä.


Sitten menimme ulos. Onneksi pihalla oli miellyttävän lämmin, ei liian kuuma eikä kylmä. 
Sipi löysi Kärsän frisbeen ja piti sitä itsellään ihan vaan ärsyttääkseen Kärsää ja näyttääkseen, mistä kana pissii.
Lopulta frisbee jouduttiin laittamaan pois kokonaan, ettei tilanne olisi kärjistynyt.

Minulle kävi nolo juttu Urpon kanssa. Tykkään Urposta niin kauheasti ja nuolen hänen suunpieliään aina tilaisuuden tullen. En huomannut, että Urpo oli nukahtanut terassille ja nukkui sikeää unta, ja menin muina pentuina ohimennen nuolaisemaan häntä. Urpo säikähti toden teolla ja ärähti minulle! Olin aivan nolona ja luimistelin sen jälkeen myös Kärsälle varmuuden vuoksi.


Tilanne päättyi lopulta onnellisesti ja olimme taas ystäviä. 

Tsillasimme vielä hetken takapihalla ja nautimme lekottelusta. Näimme Tessankin vilaukselta ja hänen kanssaan meni ihan hyvin. 

maanantai 11. heinäkuuta 2022

Kesälomareissu Itä-Suomeen

Lähdimme viime viikolla kesälomareissuun. Aina on kivaa, kun pääsee lauman kanssa reissuun ja näkemään vähän uusia paikkoja.

Ensin ajoimme Lahteen ja olimme siellä yhden yön. 

Kävimme ulkoilemassa Villan vanhalla temppukivellä. 


Ruuat söimme ulkona, kuten hienojen koirien kuuluu. 


Saimme puuvarastosta mahtavan ihanat kepit, joita järsimme innoissamme etupihalla. 


Sitten matka jatkui taas. Tässä pysähdyimme Kouvolassa ostamassa isäntäväelle eväitä ja kävimme myös vähän jaloittelemassa. 


Perillä Imatralla pääsimme hienoon hotellihuoneeseen, jossa oli minun sävyihini sopiva nahkainen sohva. Otin dramaattisen ilmeen, kun tajusin että isäntäväki aikoo jättää meidät huoneseen ja mennä itse ulkoilemaan ilman meitä.


Ihan hyvin meillä kuitenkin meni hotellihuoneessa keskenämme. Valtasimme sohvan lisäksi myös sängyn ja nukuimme siinä koko yön. Isäntää ei näkynyt yölläkään, mutta aamulla menimme häntä vastaan Imatran keskustaan. Meidät sidottiin tolppaan, jotta emäntä voisi keskittyä vastaanottamaan isännän. Kun isäntä vihdoin tuli, Sipi aloitti kauhean huudon ja kaikki ihmiset katsoivat meitä. 


Jätimme isännän hotelliin nukkumaan ja lähdimme kävelylle. Löysimme Imatralta kivoja lenkkipolkuja. Pääsimme myös kahlaamaan ja pulikoimaan Vuokseen. 


Sitten jaksoimme taas nukkua, kun isäntäväki lähti katsomaan Imatrankoskea ja syömään. 



tiistai 28. kesäkuuta 2022

Juhannusretki

Juhannuksena lähdimme retkelle Urpon, Kärsän ja ison ihmislauman kanssa Västerbyhyn.

Sää oli mitä kaunein, mutta tosi kuuma. Onneksi Västerbyssä pääsee koko ajan uimaan ja vilvoittelemaan. Käytimme sen option monta kertaa ja selvisimme hyvin helteestä. Ihmisetkin uivat! Urpo kävi tekemässä uintilenkkejä, varmaan se teki hyvää hänen vanhoille luille ja nivelille. Kärsä oli niin nopea uimari, että minua ja Sipiä alkoi oikein harmittaa, kun emme saaneet häntä millään kiinni. Hän meni kuin kone vedessä!

Taukopaikalla ihmisille oli lämmintä ruokaa ja meille koirille vain järvivettä. 



Isäntäväki oli niin innoissaan retkestä, että he unohtivat kokonaan ottaa meistä kuvia. Vain nämä pari otosta tallentui muistoksi. Onneksi Urpo ja Kärsä saivat monta hyvää kuvaa. 

torstai 16. kesäkuuta 2022

Kesäkuvia

Kesä tuli ihan vaivihkaa. Yhtäkkiä joka puolella on vihreää ja kaikki kukat kukkii. 


Olen käynyt emännän kanssa iltahölkällä joka viikko. Menemme maaseutureittiä ja välillä pysähdymme katsomaan heppoja.


Minulla on hölkkälenkeillä Villa-tädin vanhat vetovaljaat, vaikken minä kyllä yhtään tykkää vetää. Minä vaan jolkottelen emännän edellä rauhallisesti. 


Sellaisina iltoina, kun minä käyn hölkällä, pääsee Sipi yksityisiltakävelylle. 


Sekin on kivaa. Sipin mielestä on varmasti ihan mukavaa olla ilman minua välillä. 
Aina kun hän tulee kotiin, olen hirveän iloinen jälleennäkemisestä! Minä pussailen Sipiä ja hypin hänen ympärillään, vaikka oltaisiin oltu erossa vain 20 minuuttia. 


Lämpiminä päivinä pääsemme uimaan. Eräänä päivänä kävimme Ramsholmenissa ja se oli ihanaa. Siellä on niin kiva kallioranta, jossa aina uimme. Emäntäkin haluaisi, mutta hän aina unohtaa uikkarit.


Kesäiltojen valo on niin kaunis. 


Auringonlaskussa minun varjoni näyttää isolta pedolta. 


maanantai 6. kesäkuuta 2022

Ylioppilasjuhlissa

Olin lauantaina elämäni ensimmäistä kertaa ylioppilasjuhlissa. Kaikki ihmiset olivat pukeutuneet hienoihin vaatteisiin ja tarjolla oli heille kaikenlaista hyvää ruokaa. Meillä oli oma vesikuppi mukana ja saimme myös normaalia ruokaamme. 

Me käyttäydyimme tosi hienosti. Emme juurikaan riehuneet, paitsi yhden puheen aikana meinasimme alkaa vähän kiehnäämään ja ilmeisesti se jotenkin häiritsi. Hieroimme ihmisten juhlavaatteisiin kauheasti valkoisia karvoja, mutta onneksi kukaan ei suuttunut. 

Myös ystävämme Miska oli siellä. Pidimme toisimme sopivaa välimatkaa. 


Juhlien jälkeen kävimme tutuissa maisemissa Kullaavuorella ulkoilemassa. Minä pääsin koevapauteen, mistä emäntä hermostui ja koko ajan kutsui minua luokse. Meinasin muutaman kerran häippästä, mutta aina isäntäväki sai minut kiinni. 

Hyvä päivä kaikenkaikkiaan! 

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Ahvenanmaan-reissu

Viime viikolla emäntä kaappasi meidät autoon ja lähdimme ajamaan kohti Turkua. Oli tosi aikainen aamu. Turussa meidän auton kyytiin tuli myös Nipsu emäntineen. Yhdessä jatkoimme matkaa Turun satamaan ja hyppäsimme laivaan. 


Meillä oli oma ikkunahytti, jossa vietimme aikaa ja katselimme maisemia. Meidän ei tarvinnut kuitenkaan olla laivassa koko päivää, vaan jäimme pois Ahvenanmaalla. 


Maarianhaminassa menimme heti puistoon kävelemään pitkän laivareissun jälkeen. Siellä oli aurinkoista ja lämmintä. 


Kävimme myös ulkoilemassa meren rannalla ja pääsimme uimaankin. Nipsu ei välittänyt kastella tassujaan, mutta Sipi ja minä loiskutimme vettä innoissamme. 


Saaristossa auringonlaskut ovat maagisen kauniita. 


Meillä oli mökki Eckerön saarella. Kävimme tutkimassa kalastajamajoja. 


Olimme myös valokuvassa Käringsundin majakan luona. 


Mökissä Nipsu sai olla sohvalla, mutta Sipi ja minä emme edes yrittäneet. Meillä oli omassa huoneessamme sänky, jolla nukuimme. Sipi mökötti huoneessa melkein koko ajan. 

Ahvenanmaalla oli aivan hirvittävästi punkkeja! Meissä oli joka päivä noin 20 punkkia molemmissa. Onneksi meillä on punkkilääkitys, mutta ovat ne silti ällöttäviä. Ihmiset olivat niistä aivan hysteerisiä.


Mökin terassilla oli tosi lämmin iltapäivällä, kun aurinko paistoi siihen. 


Ennen paluumatkaa kävimme vielä Nåtön luonnonsuojelualueella nauttimassa uskomattomista maisemista.


Kaikkialla oli valkovuokkoja. Pääsimme sielläkin uimaan mereen, mikä olikin virkistävää ennen kotimatkaa laivalla. 

Kun laiva tuli Turun satamaan, kävimme viemässä Nipsun kotiin ja jatkoimme sitten matkaa omaan kotiimme. Paluumatkalla törmäsimme peuraan autolla ja se viivästytti matkaa. Ei käynyt onneksi pahasti, paitsi autoon tuli lommoja. Peura karkasi takaisin metsään, mutta ilmeisesti riistanhoitoyhdistys löysi sen myöhemmin. 

torstai 19. toukokuuta 2022

Kevätretki Peikkometsään

Meillä oli kova hinku retkelle, joten emäntä vei meidät Peikkometsän retkipolulle. 
Emme käy siellä niin usein, joten siellä on joka kerta jotain uutta nähtävää. Tällä kertaa emme nähneet peikkoja, vaikka kuinka koitimme etsiä niitä. 


Tulimme järven rantaan ja mietimme, menisimmekö uimaan.


Ainakaan maisemia ei voinut moittia, mutta emme me ehtineet ihailla niitä kun oli kiire uimaan.


Ensin Sipi kävi toteamassa, että vesi on vielä tosi kylmää.


Hän haki kepin kuitenkin reippaasti.


Sitten minäkin uskalsin mennä, ja kylläpä se oli virkistävää! Sipi odotteli rannalla ja aikoi pölliä minun hakemani kepin!


Jouduin ravistelemaan raivokkaasti, että turkki kuivuisi edes vähän. 


Sitten jatkoimme matkaa ja nautimme lämpimästä säästä.


Taukopaikalla emäntä söi eväitä ja me joimme vettä järvestä.


Sipi haaveili, että voisi joskus asua veden äärellä ja juoda järvivettä joka päivä.


Tällä ilmeellä Sipi yrittää vakuuttaa emännän siitä, että voitaisiin olla aina retkellä.


Minäkin yritän, mutta en taida olla yhtä vakuuttava kuin Sipi.


Matkan edetessä pysähdyimme vielä yhdelle taukopaikalle poseeraamaan. Minä en jaksaisi istuskella, vaan haluaisin jo jatkaaa matkaa. Sipi otti ammattiposeeraajan ilmeen.

Retki oli muuten onnistunut, mutta retkikavereina olisi voinut olla muitakin koiria. Ehkä ensi kerralla taas.


maanantai 16. toukokuuta 2022

Tammisaaren kivoin ulkoilupaikka

Tammisaaressa on kiva ulkoilualue Ramsholmenissa. Olemme käyneet siellä monta kertaa eri vuodenaikoina. Talvella ja huonolla säällä siellä saa olla melko rauhassa, mutta kevät ja valkovuokot houkuttelee sinne paljon ulkoilijoita. 


Olemme jo heittäneet talviturkitkin, Sipi ei voi vastustaa pulikoimista aina kun menemme merenrantaan. Minäkin olen kahlannut niin syvällä, että mahakarvat kastuivat.


Viimeksi eilen kävimme Ramsholmenissa Urpon kanssa, kun hän oli meillä kylässä. Ei huvittanut kyllä yhtään poseerata kameralle. Minä en kerta kaikkiaan suostunut istumaan kuvassa, vaan vaadin että saan seisoa kuten Urpo.

Kevät on Ramsholmenissa jo pitkällä. 

Meissä on aina paljon punkkeja kun tulemme sieltä. Emme voi vastustaa pusikoissa rymyämistä, vaikka isäntäväki muistutteleekin punkkivaarasta. On meillä onneksi punkkisuoja, mutta kyllä niitä punkkeja silti kantautuu kotiin meidän turkissamme.