Iltakävely Lappohjassa

Sunnuntaina oli Sipin onnenpäivä, sillä hän pääsi iltakävelylle hiekkarannalle Lappohjaan Hangon ja Tammisaaren väliin. 

Rannalla ei ollut ketään muita, joten Sipi pääsi tutkimaan paikkoja itsenäisesti. Se oli erittäin hyvä päätös, jos Sipiltä kysytään.

Hiekkarantaa oli pitkästi ja oli niin kiva kahlailla matalassa rantavedessä. 

Vanhus ilahtui suuresti tästä erityisen kivasta iltakävelystä. Askel oli kevyt varsinkin menomatkalla. Paluumatkalla alkoi jo väsyttää ja hiukan myös harmittaa, että piti jo lähteä takaisin.

Rannalta löytyi pitkä keppi, jota Sipi kantoi mukanaan kauan. Lopulta se piti jättää seuraaville koirille, koska se ei olisi joka tapauksessa mahtunut autoon. Sipin mielestä se oli tylsä päätös.

Sipi Ramsholmenissa

Eräänä aurinkoisena iltana Sipi pääsi iltakävelylle Ramsholmeniin. Siellä on alkamassa siltaremontti, eikä sinne pääse pitkään aikaan. Isäntäväki armahti Sipiä ja ajoi auton vähän lähemmäs siltaa, jotta kävelylenkistä ei tulisi ihan hirveän pitkä. 

Sipi oli silminnähden iloinen, kun pääsi kivaan tuttuun paikkaan pitkästä aikaa. Ilta-aurinko paistoi ja puisto oli vehreä. Puiden lomassa näkyi ensin supikoiranpentu ja hetkeä myöhemmin melko kesy peura.

Sipi käveli määrätietoisesti tuttua uimapaikkaa kohti.

Siellä ei onneksi ollut ketään muita, niin Sipi pääsi tutkimaan paikkoja rauhassa.

Vesi oli tosi lämmintä ja pehmeää. Kahlailu tuntui hyvälle.

Paluumatkalla piti vielä ottaa kuva sillalla. Tässä on otettu monta kuvaa eri kokoonpanoissa ja eri vuodenaikoina. Tällä kertaa kuvassa on yksinäinen vanhus elokuun auringonlaskussa.

Kotona käymässä pentujen kanssa

Sunnuntaina kasvattaja laittoi minut ja pennut autoon ja lähti ajamaan. Tämä oli kuusiviikkoisten pentujen ensimmäinen automatka, joten se oli jännittävää. Niin jännittävää, että monelle pennulle tuli maha kipeäksi. 

Koko auto haisi oksennukselle ja löysälle ulosteelle. Onneksi minä en sentään ollut pentujen kanssa samassa häkissä.

Perillä en ollut uskoa sitä todeksi, kun huomasin että olimme minun kotipihassani! Ensimmäiseksi halusin nähdä Sipin. Hän tulikin pihalle minua vastaan ja meillä oli ihana jälleenkohtaaminen. Minä alistuin Sipille kuten tapanani on ja Sipi kuritti minua. Se oli niin kivaa. 

Sitten Sipi huomasi, että pihalle kannettiin autosta myös pentuja. Minä en olisi välittänyt nähdä niitä, olisin halunnut olla rauhassa ja viettää aikaa Sipin kanssa kahdestaan.

Pennut jahtasivat minua ja halusivat koko ajan maitoa. Kasvattaja joutui välillä pitämään minusta kiinni, jotta olisin hetken aikaa paikoillani. Kuulemma pentujen piti saada ravintoa kun autossa ne olivat voineet huonosti. 

Minne tahansa yritin mennä, pennut seurasivat minua.

Sipi leikitti pentuja hienosti. Välillä Sipi koitti murista niille ja pitää niitä kurissa, mutta eiväthän pennut sellaisesta juuri mitään välitä vielä. 

Ne tekevät (lähes) mitä tahtovat. Minä en jaksa niitä komentaa, mutta hyvä että Sipi vähän yritti.

Meillä kaikilla oli kova jano.

Pennut juoksivat minun ja Sipin perässä koko ajan, mutta osa vähän yritti olla oma-aloitteisiakin ja tutkia ympäristöä itsenäisesti.  

Useimmat eivät silti menneet kovin kauas minun ja Sipin läheltä. 

Vesikupilla oli lähes koko ajan ruuhkaa, kun kaikki halusivat juoda.

Pennut viilettivät menemään pehmeällä nurmikolla. 

Välillä ne nukahtelivat minne sattuu.

Oli niin rauhallista kun edes osa oli unessa eikä niitä tarvinnut vahtia eikä ruokkia.

Kun ne heräsivät, ne halusivat heti taas maitoa. Sipi ihmetteli, miten minä oikein jaksan tätä. Samaa olen itse miettinyt.

Vaikka onhan nämä pennut aika suloisiakin välillä. 

Varsinkin silloin kun ne nukkuvat rykelmissä. 

Ne luottavat siihen, että pidän niistä huolta ja suojelen niitä kaikelta pahalta.

Tämä se on koiranpennun elämää. 

3,5-viikkoiset pennut ja yllätysvierailu

Pennut ovat nyt 3,5-viikkoisia. Ne avasivat silmänsä noin viikko sitten ja sen jälkeen niistä on tullut paljon aktiivisempia. 

Täällä on ravannut pennunkatsojia koko ajan ja olen saanut esitellä itseäni sekä lapsiani monille ihmisille. Tiistaina kuitenkin sain vieraiksi tuttuja: isäntäväki tuli katsomaan minua! Heillä oli mukanaan tuttu pikkupoika, josta tykkään myös paljon. 

En ollut pysyä housuissani kun huomasin ketkä tulivat kylään. Vouhotin edestakaisin ja meinasin talloa pentuja siinä hötäkässä. Oli niin ihana nähdä pitkästä aikaa. 

Pennut ovat todella suloisessa vaiheessa nyt. 

Pennuilla on pienet hampaat, mutta niillä ei vielä saa mitään vahinkoa aikaan. Se lähinnä kutittaa, vaikka ne koittavat purra.

Minulla riittää hommaa pentujen hoitamisessa. Koko ajan pitää olla ruokkimassa ja sen jälkeen putsaamassa pentuja sekä lattialta löytyviä lätäköitä ja pikkuisia läjiä. 

Kaikki pennut ovat kasvaneet hyvin ja voivat erinomaisesti.

Onneksi ne nukkuvat vielä tosi paljon, niin minäkin saan levätä. Ne nukahtelevat milloin minnekin, aivan kesken kaiken. Tässä violetti pentu ottaa nokoset keskellä lattiaa.

Ja hetken päästä ne taas tulevat porukalla syömään. 

Niiden katseessa on jotain niin suloista, etten pysty vastustamaan sitä. Vaikka ne välillä ovat rasittavia, en voi olla niille vihainen milloinkaan. 

Pentukatselmuksen jälkeen kävin taas ulkoilemassa isäntäväen kanssa ja tapasin Sipin! Hyppäsin heti autoon vanhasta tottumuksesta ja olisin ollut ihan valmis lähtemään kotiin. Sitten tulin järkiini ja menin hoitamaan pentuja. Vielä muutama viikko pitäisi jaksaa, kunnes pennut lehahtavat pesästä ja aloittavat itsenäisen elämän. 

Sipi 13 vuotta ja pennut 2 viikkoa!

Viikonloppuna oli oikeaa juhlahumua! Lauantaina pennut täyttivät 2 viikkoa. Tässä pari kasvattajan ottamaa kuvaa pennuista ja minusta. Ne alkavat olla selvästi isompia kuin syntyessään. 

Niiden silmät aukeavat ihan näinä päivinä ja sitten ne alkavat liikkua vähän enemmän. 

Tähän mennessä ne eivät ole vieläkään tehneet muuta kuin nukkuneet ja syöneet. Toivottavasti ne ovat seurallisempia isompina.

Lauantaina oli myös toinen juhlapäivä, jonka takia Sipi matkusti Tampereelle. Siellä oli paljon ihmisiä ja kova helle. Koirat eivät päässeet ravintolaan, joten Sipi ja Urpo ja Kärsä odottelivat ravintolan terassin ulkopuolella varjossa. Heillä oli iso vesikuppi ja alustana pehmeää nurmikkoa.

Lounaan jälkeen matka jatkui Sorsapuistoon piknikille. 

Sielläkin oli kuuma, joten Sipi ja Kärsä päättivät käydä vähän pulikoimassa Sorsalammessa. 

Sunnuntaina oli kuitenkin meidän lauman tärkein juhlapäivä. Sipi täytti 13 vuotta! Aamulla Sipi sai ison käikäleen maksamakkaraa ylimääräisenä herkkuna. Oli kuuma päivä, joten Sipi sai nauttia ilmalämpöpumpun viileydestä sisätiloissa. Illalla isäntäväki vei hänet vielä Tammisaaren vanhaankaupunkiin uimaan koirien uimarannalle. Sipin mielestä on niin kivaa käppäillä vanhan keskustan kapeilla kaduilla ja käydä välillä rannassa kahlaamassa. 

Toivon, että saamme Sipin kanssa vielä monia hauskoja hetkiä yhdessä. 💙

Pennut viikon vanhoja

Minun pentuni ovat nyt noin viikon vanhoja. Niiden silmät eivät ole vielä auenneet eivätkä ne tee oikein muuta kuin nukkuvat ja syövät. 

Aluksi hoidin niitä kasvattajan makuuhuoneessa, sängyn viereen tehdyssä pentuaitauksessa. Mutta sitten otin tavaksi mennä päivisin kasvattajan sänkyyn nukkumaan ja joskus vein sinne pentujakin. Siitä kasvattaja ei tykännyt, ja siirsi pentulaatikon ja minut alakertaan.

Perjantaina olin alakerrassa hoitamassa pentujani, kun kuulin eteisestä tuttuja ääniä! Isäntä ja emäntä olivat tulleet minua katsomaan! Olin aivan onnessani ja esittelin pentuja ylpeänä. Ne eivät kyllä olleet seurallisella tuulella, nukkuivat vain. 

Sitten isäntä ja emäntä veivät minut pienelle kävelylenkille ja mikä parasta - mukaan tuli Sipi! Sipi oli autossa mukana, mutta hän ei oikein voinut tulla sisälle tapaamaan kasvattajan laumaa ja minun pentujani. Se olisi ollut aivan hirveä kaaos ja kaikille hankalaa. 

Kävelyllä Sipi haisteli minua monta kertaa huolellisesti. Varmaan hän muisti, millaista se on kun synnytyksen jälkeen takapäästä voi valua verta ja muita nesteitä vielä monta viikkoa. Lisäksi tietysti tuoksun pennuilta ja maidolta. 

Minusta oli niin ihanaa nähdä isäntäväkeä ja Sipiä! Kun tulimme takaisin lenkiltä, meinasin ensin hypätä auton kyytiin Sipin kanssa. Sitten muistinkin, että minullahan on ne pennut enkä halua jättää niitä. Menin siis kiltisti takaisin kasvattajan luokse ja suoraa päätä takaisin pentulaatikkoon.  

Sillä välin kun minä olen ollut pentukuplassa, Sipi on tehnyt vaikka mitä hauskaa. 

Hän kertoi minulle, että hän on ollut sukujuhlissa Lahdessa ja Paimiossa, sekä tehnyt ainakin yhden kivan iltakävelyn Tammisaaren vanhassakaupungissa. Olisipa ollut kiva olla mukana! 

Lisäksi ennen tapaamistamme Sipi oli käynyt lentokentällä hurmaamassa ihmisiä ja vastaanottamassa isännän pitkältä reissulta. 

Pentu-uutisia!

Viikko sitten maanantaina lähdin kasvattajan luokse pentulomalle. 

Vielä viimeinen pieni kävelylenkki Sipin kanssa ja viimeinen yhteinen poseeraus valokuvaa varten, sitten olin valmis lähtemään. 

Tässä olen Espoossa odottamassa, että kasvattaja ottaa minut mukaansa ja vie uuden väliaikaisen laumani luokse. Emäntää taisi jännittää aika paljon, miten pärjään siellä. 

Torstaina aloin valmistautumaan synnytykseen. Menin pentulaatikkoon asumaan, siellä minulla oli vesikuppi ja pehmeitä peittoja. Ruoka ei enää maistunut minulle. 

Pentulaatikon reunoilla menee putki, jotten vahingossa liiskaa pikkuisia pentuja.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä pentuja alkoi putkahtamaan maailmaan. Minä synnytin hitaasti, rauhalliseen tahtiin. 

Aamuun mennessä oli kuusi pentua syntynyt, kolme tyttöä ja kolme poikaa. 

Aamun ja aamupäivän aikana syntyi vielä kaksi tyttöä. Pentuja on siis yhteensä kahdeksan, viisi tyttöä ja kolme poikaa. 

Kun kaikki pennut olivat syntyneet, kasvattaja vei minut pesulle, käytti minut ulkona tarpeilla ja antoi ruokaa. Peitot vaihdettiin puhtaisiin. Sitten pääsin nukkumaan pentujen luokse. 

Pentukuvat ovat kasvattajan ottamia.