Ison lauman jäsenenä

Minulle tapahtui viikonloppuna järkyttävä seikkailu. Perjantaina isäntä vei minut Espooseen ja kasvattajani oli siellä vastassa. Minut pakotettiin kasvattajan autoon ja sitten menimmekin hänen luokseen. Siellä minua odotti iso lauma ja kaikki halusivat tietysti tutustua minuun ja selvittää kuka olen. Minä olin aivan järkyttynyt enkä meinannut uskaltaa edes liikahtaa eteisestä eteenpäin. 
Onneksi pääsin alakertaan omaan rauhaan portin taakse ja siellä minulla oli myös kotoa tuotu tuttu oma peti.
Kun menimme iltakävelylle, en halunnut kävellä muiden mukana vaan roikuin monen metrin päässä, niin kaukana kuin vain pystyin. Kasvattaja joutui komentamaan minua, mutta en silti halunnut mennä muiden kanssa. En tehnyt edes yhtään pissaa tällä lenkillä, koska olin niin jännittynyt kaikesta. 

Seuraavana päivänä minulla oli treffit! Tapasin kasvattajan pihalla ihan kivan uroskoiran nimeltä Knut. Minullahan on juoksut parhaimmillaan ja olisin ollut valmis tositoimiin. Mutta koska olimme Knutin kanssa molemmat ensikertalaisia, ei hommasta meinannut tulla mitään aluksi. Lopulta se onnistui kuitenkin. Sipi oli aiemmin kertonut minulle tästä hommasta, joten tiesin vähän mitä odottaa. 
Näitä treffejä oli vielä kaksi kertaa seuraavien päivien aikana. 

Elo kasvattajan luona alkoi sujua ihan hyvin, pystyin kulkemaan lauman mukana ja rentouduin vähän. Söin ja lenkkeilin jo normaalisti. Yläkerrassa oli pienet 2-viikkoiset pennut ja niiden emä ei halunnut minua sinne lainkaan. Kaikki muut saivat käydä katsomassa pentuja, mutta minä en. Nähtävästi kaikki eivät hyväksyneet minua laumaan kokonaan. 

Maanantaina illalla ovikello soi ja olin aivan onnessani kun huomasin, että se oli minun emäntäni! Pääsin vihdoin lähtemään kotiin! Nukuin koko automatkan ja koitin mielessäni sulatella tätä kaikkea. Kun pääsin kotiin, olin niin helpottunut ja onnellinen, kun Sipi oli vastassa ja kaikki oli taas tavallisesti. 

Pääsiäinen Göteborgissa

Kiirastorstai-iltana lähdimme automatkalle Ruotsiin. Ensin menimme Naantalissa iltakävelylle ja sieltä hyppäsimme laivaan. Meillä oli hieno hytti, ja saimme Sipin kanssa nukkua sängyssä poikkeuksellisesti. 

Aamulla heräsimme Ruotsissa ja menimme heti aamukävelylle. Sipi oli vähän aikaa vapaana, mutta kun hän oli ensin pöläyttänyt kaksi pellolla laiduntavaa kurkea ja sen jälkeen jahdannut peuraa, hänkin joutui remmiin. 

Automatka jatkui monta tuntia, mutta onneksi pidimme taukoja välillä. 

Tässä olemme Laxåssa lataamassa autoa ja jaloittelemassa. 

Lopulta olimme perillä Göteborgissa. 

Siellä oli ihan keväistä, magnoliatkin kukkivat. 

Lähdimme iltakävelylle ja kiipesimme korkealle kukkulalle. Sieltä oli hyvät näkymät Bohusin linnoitukselle. Aamuisin kävin isännän kanssa hölkkäämässä linnoituksen ympäri. 

Seuraavana päivänä isäntäväki kävi asioilla ja Sipi ja minä lepäsimme pitkän automatkan jälkeen hotellihuoneessa. Etenkin Sipi oli levon tarpeessa, sillä hän ei saanut oikein levättyä autossa kunnolla. 

Iltapäivällä isäntä ja emäntä hakivat minut mukaan suurkaupungin seikkailuihin. 

Kävimme katsomassa kaikki tärkeimmät nähtävyydet, kuten 

Poseidon-veistoksen

keskustan ja ostoskadut

ja tietysti Kustaa II Aadolfin patsaan.

Sillä välin Sipi vahti hotellihuonetta, etteivät siivojat tule sinne sotkemaan meidän tavaroita. 

Reissu oli oikein onnistunut! Minusta oli kiva käydä ulkomailla. Tämähän oli minun ensimmäinen ulkomaanmatkani. Sipi sen sijaan on kokenut reissaaja, mutta ei hänkään ollut pitkään aikaan käynyt missään. 

Paluumatka meni myös hyvin. Ainoastaan iltalenkki jäi kokonaan tekemättä, kun laivaan pääsikin ajamaan suoraan eikä tarvinnut jonottaa yhtään. Kävimme laivan kannella hienolla koirien ulkoilualueella, mutta en minä pystynyt tekemään sinne mitään eikä Sipikään. Seuraavana aamuna hätä oli niin kova että tein pienen ja ison hädän kannelle. Ja sitten pääsimmekin Naantalissa taas Kuparivuorelle aamukävelylle. 

Paimion luontopolulla parhaassa seurassa

Maanantaina oli taas seikkailupäivä! Aamupäivällä emäntä pakkasi minut autoon ja ajoimme Paimioon. Ensin haimme pienen koululaisen ja sitten lähdimme metsäretkelle. Mukaan tulivat tietysti parhaat ystäväni Urpo ja Kärsä. 

Sää oli mitä parhain kun lähdimme kävelemään yhdysreittiä Paimion parantolalta Paimion luontopolulle. En ollutkaan mennyt tätä reittiä ennen, mutta ihastuin siihen heti. Reitti kulki pääosin metsäpolkuja pitkin, mutta välillä mentiin metsätietä, portaita ja kalliolla.

Suolammella pidimme tauon. Minä join vettä lammesta ja tutkin ympäristöä. Ei ollut niin lämmintä vielä, että olisi tarennut mennä uimaan. 

Ilmeet ovat totiset, vaikka oikeasti meillä oli hauskaa! 

Paluumatkalla kallion korkeimmalla kohdalla meistä otettiin vielä kuvia. Aurinko paistoi kirkkaasti ja mieli oli iloinen! 
Kun pääsimme perille Urpon ja Kärsän luokse, söimme päiväruuat ja lepäsimme hetken yhdessä. Minä olin niin hyvilläni, että pääsin viettämään hauskan päivän. Harmi vaan, että Sipi ei jaksanut lähteä mukaan reissuun. Hän oli kotona lepäämässä ja viettämässä laatuaikaa isännän kanssa.