3,5-viikkoiset pennut ja yllätysvierailu

Pennut ovat nyt 3,5-viikkoisia. Ne avasivat silmänsä noin viikko sitten ja sen jälkeen niistä on tullut paljon aktiivisempia. 

Täällä on ravannut pennunkatsojia koko ajan ja olen saanut esitellä itseäni sekä lapsiani monille ihmisille. Tiistaina kuitenkin sain vieraiksi tuttuja: isäntäväki tuli katsomaan minua! Heillä oli mukanaan tuttu pikkupoika, josta tykkään myös paljon. 

En ollut pysyä housuissani kun huomasin ketkä tulivat kylään. Vouhotin edestakaisin ja meinasin talloa pentuja siinä hötäkässä. Oli niin ihana nähdä pitkästä aikaa. 

Pennut ovat todella suloisessa vaiheessa nyt. 

Pennuilla on pienet hampaat, mutta niillä ei vielä saa mitään vahinkoa aikaan. Se lähinnä kutittaa, vaikka ne koittavat purra.

Minulla riittää hommaa pentujen hoitamisessa. Koko ajan pitää olla ruokkimassa ja sen jälkeen putsaamassa pentuja sekä lattialta löytyviä lätäköitä ja pikkuisia läjiä. 

Kaikki pennut ovat kasvaneet hyvin ja voivat erinomaisesti.

Onneksi ne nukkuvat vielä tosi paljon, niin minäkin saan levätä. Ne nukahtelevat milloin minnekin, aivan kesken kaiken. Tässä violetti pentu ottaa nokoset keskellä lattiaa.

Ja hetken päästä ne taas tulevat porukalla syömään. 

Niiden katseessa on jotain niin suloista, etten pysty vastustamaan sitä. Vaikka ne välillä ovat rasittavia, en voi olla niille vihainen milloinkaan. 

Pentukatselmuksen jälkeen kävin taas ulkoilemassa isäntäväen kanssa ja tapasin Sipin! Hyppäsin heti autoon vanhasta tottumuksesta ja olisin ollut ihan valmis lähtemään kotiin. Sitten tulin järkiini ja menin hoitamaan pentuja. Vielä muutama viikko pitäisi jaksaa, kunnes pennut lehahtavat pesästä ja aloittavat itsenäisen elämän. 

Sipi 13 vuotta ja pennut 2 viikkoa!

Viikonloppuna oli oikeaa juhlahumua! Lauantaina pennut täyttivät 2 viikkoa. Tässä pari kasvattajan ottamaa kuvaa pennuista ja minusta. Ne alkavat olla selvästi isompia kuin syntyessään. 

Niiden silmät aukeavat ihan näinä päivinä ja sitten ne alkavat liikkua vähän enemmän. 

Tähän mennessä ne eivät ole vieläkään tehneet muuta kuin nukkuneet ja syöneet. Toivottavasti ne ovat seurallisempia isompina.

Lauantaina oli myös toinen juhlapäivä, jonka takia Sipi matkusti Tampereelle. Siellä oli paljon ihmisiä ja kova helle. Koirat eivät päässeet ravintolaan, joten Sipi ja Urpo ja Kärsä odottelivat ravintolan terassin ulkopuolella varjossa. Heillä oli iso vesikuppi ja alustana pehmeää nurmikkoa.

Lounaan jälkeen matka jatkui Sorsapuistoon piknikille. 

Sielläkin oli kuuma, joten Sipi ja Kärsä päättivät käydä vähän pulikoimassa Sorsalammessa. 

Sunnuntaina oli kuitenkin meidän lauman tärkein juhlapäivä. Sipi täytti 13 vuotta! Aamulla Sipi sai ison käikäleen maksamakkaraa ylimääräisenä herkkuna. Oli kuuma päivä, joten Sipi sai nauttia ilmalämpöpumpun viileydestä sisätiloissa. Illalla isäntäväki vei hänet vielä Tammisaaren vanhaankaupunkiin uimaan koirien uimarannalle. Sipin mielestä on niin kivaa käppäillä vanhan keskustan kapeilla kaduilla ja käydä välillä rannassa kahlaamassa. 

Toivon, että saamme Sipin kanssa vielä monia hauskoja hetkiä yhdessä. 💙

Pennut viikon vanhoja

Minun pentuni ovat nyt noin viikon vanhoja. Niiden silmät eivät ole vielä auenneet eivätkä ne tee oikein muuta kuin nukkuvat ja syövät. 

Aluksi hoidin niitä kasvattajan makuuhuoneessa, sängyn viereen tehdyssä pentuaitauksessa. Mutta sitten otin tavaksi mennä päivisin kasvattajan sänkyyn nukkumaan ja joskus vein sinne pentujakin. Siitä kasvattaja ei tykännyt, ja siirsi pentulaatikon ja minut alakertaan.

Perjantaina olin alakerrassa hoitamassa pentujani, kun kuulin eteisestä tuttuja ääniä! Isäntä ja emäntä olivat tulleet minua katsomaan! Olin aivan onnessani ja esittelin pentuja ylpeänä. Ne eivät kyllä olleet seurallisella tuulella, nukkuivat vain. 

Sitten isäntä ja emäntä veivät minut pienelle kävelylenkille ja mikä parasta - mukaan tuli Sipi! Sipi oli autossa mukana, mutta hän ei oikein voinut tulla sisälle tapaamaan kasvattajan laumaa ja minun pentujani. Se olisi ollut aivan hirveä kaaos ja kaikille hankalaa. 

Kävelyllä Sipi haisteli minua monta kertaa huolellisesti. Varmaan hän muisti, millaista se on kun synnytyksen jälkeen takapäästä voi valua verta ja muita nesteitä vielä monta viikkoa. Lisäksi tietysti tuoksun pennuilta ja maidolta. 

Minusta oli niin ihanaa nähdä isäntäväkeä ja Sipiä! Kun tulimme takaisin lenkiltä, meinasin ensin hypätä auton kyytiin Sipin kanssa. Sitten muistinkin, että minullahan on ne pennut enkä halua jättää niitä. Menin siis kiltisti takaisin kasvattajan luokse ja suoraa päätä takaisin pentulaatikkoon.  

Sillä välin kun minä olen ollut pentukuplassa, Sipi on tehnyt vaikka mitä hauskaa. 

Hän kertoi minulle, että hän on ollut sukujuhlissa Lahdessa ja Paimiossa, sekä tehnyt ainakin yhden kivan iltakävelyn Tammisaaren vanhassakaupungissa. Olisipa ollut kiva olla mukana! 

Lisäksi ennen tapaamistamme Sipi oli käynyt lentokentällä hurmaamassa ihmisiä ja vastaanottamassa isännän pitkältä reissulta.