Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni! Meidän vuodenvaihde sujui leppoisasti laavulla. Saavuimme Töykkälän laavulle juuri ennen pimeän tuloa. Sipi ja minä hullaannuimme aivan totaalisesti, kun saimme olla vapaina ja nauttia metsästä ja suosta. Isäntäväki teki tulet nuotioon ja alkoi paistaa ruokaa. Me saimme vuoden viimeisen päivän kunniaksi poron luut, jotka olivat odottaneet kaapissa sopivan juhlallista hetkeä noin kolme vuotta. Ne olivat niiiin herkulliset, että vieläkin tulee vesi kielelle pelkästä ajatuksesta. Saimme myös maistaa makkaraa. Lisäksi Sipi varasti palan kanannahkaa, kun se oli jäänyt vartiomatta penkille.
Illalla laavulla kävi kaksi mukavanoloista belgialaista poikakoiraa, mutta emme saaneet tutustua niihin. Sipi nosti kamalan metakan, kun ne alkoivat lähestyä laavua metsästä. Kaikki luulivat, että Sipi näkee taas mörköjä, mutta pian huomasimme, että lapsi olikin tällä kertaa oikeassa. Ei siellä tietenkään mörköjä ollut, mutta kaksi ihmistä ja kaksi koiraa. Kaikesta epäilyttävästä on hyvä varoittaa laumaa.
Yö meni mukavasti, tosin minulla oli vähän kylmä. Yritin mennä peiton alle, mutta aina se putosi kun piti käydä laavun ulkopuolella tarkkailemassa metsää. Sipiä ei palellut.
Puolenyön aikaan kuului kauheaa pauketta metsän toisesta reunasta, siellä oli varmaan jotkut uudenvuodenjuhlat. Onneksi meitä ei pelottanut, sillä olemme paukkuvarmoja ja äänet tulivat sen verran kaukaa.
Aamulla minä hukkasin kaulapantani metsään, mutta myöhemmin se löytyi. En olisi kyllä pannut pahakseni, vaikka se olisi hävinnyt lopullisesti. Olisin varmaan saanut olla aina ihan nakuna jos sitä ei olisi löytynyt enää.
