Retkellä kansallispuistossa

Kävimme retkellä Teijon kansallispuistossa ystävämme Nipsun kanssa.

Aurinko paistoi ja järvi suorastaan houkutteli meidät uimaan.

Vesi oli aika kylmää kyllä, joten tyydyimme kahlailemaan. 

Menimme aina kahlaamaan, kun tuli tilaisuus.

Maisemat olivat aivan huikeat Matildanjärvellä. 

Sipi ei saa tarpeekseen kahlaamisesta eikä maisemista.

Vesileikit on parhaita.

Kallion päällä jouduimme valokuvaan Nipsun kanssa. 

Sitten tulimme pitkospuille. Minä menin tietysti ensimmäisenä ja tiedustelin reittiä.

Polku oli vähän huonosti merkitty ja teimme sen takia pienen ylimääräisen lenkin, mutta ei se oikeastaan haitannut mitään. Lopulta löysimme oikealle merkitylle reitille.

Minä olin aivan hullaantunut mustikoista. Halusin koko ajan syödä niitä.

Kiva retkipäivä ja mukava oli myös nähdä Nipsua pitkästä aikaa.

Mahataudissa taas

Juuri pari viikkoa sitten olimme Sipin kanssa molemmat kurjassa mahataudissa, ja nyt se iski Sipille taas! Yöllä piti päästä pihalle kaksi kertaa ja Sipin vatsa oli aivan kuralla. 

Myös minulla oli ulos asiaa, sillä saimme eilen matolääkkeet ja minulle tuli niistä maha kipeäksi. Oksensin sisälle kolme kertaa ja kun pääsin pihalle, söin ruohoa aivan maanisesti. Aamulla minä olin onneksi jo kunnossa. 

Sipille olikin sattumalta tänään varattu aika eläinlääkärille rokotuksille, ja siinä samalla oli hyvä hetki tarkistaa anaalirauhaset. Ne olivat aivan tukossa, mutta onneksi ne saatiin nopeasti tyhjennettyä ja putsattua. Toivottavasti Sipi nyt välttyy ikävältä tulehdukselta.

Tässä Sipi on jo toimenpiteiden jälkeen paremmalla mielellä ja tutkii eläinlääkärissä mielenkiintoisia hajuja. 

Sipi laumanvartija

Tänään metsälenkillä sattui eräs ikävä tapahtuma. Kävelimme normaalisti omia reittejämme metsäautotietä pitkin tässä lähistöllä ulkoilualueella. Yhdessä pihassa on usein koira, mutta se on aina tarhassa emmekä ole koskaan nähneet sitä. 

Nyt se olikin lenkillä samaan aikaan ja ohitimme sen mallikkaasti. Mutta hetken päästä kuulimme, miten se laukkasi täyttä vauhtia meidän luokse ilman remmiä tai omistajaa! Se tuli suoraan meidän eteen ja alkoi rähistä ja näyttää hampaita Sipille. 

Sipihän ei sellaista suvaitse, vaan pisti pystyyn kunnon kahakan. Sipi puolusti minua ja emäntää rähisemällä irtokoiralle niin kovaa, että pienen matsin jälkeen se lähti takaisin siihen suuntaan, mistä se oli tullutkin. Emäntä oli aivan kierroksilla ja käski koiran painua kotiinsa. 

Onneksi mitään ei sattunut, ketään ei purtu eikä tullut verta mistään. Edes karvatuppoja ei lennellyt. 

Sipi saa usein huutia, kun hän puolustaa isäntäväkeä, meidän kotia ja minua niin kärkkäästi, mutta tällä kertaa siitä oli oikeasti vain hyötyä. 

Olisipa jokaisella pienellä paimenkoiralla samanlainen lauman puolustaja. 

Mökkiviikonloppu

Lähdimme perjantaina työpäivän jälkeen Hangon lähistölle mökkeilemään. Se oli keväältä tuttu paikka, mutta tällä kertaa jäimme kahdeksi yöksi. Mukana mökkeilyseurana oli eräs mukava poika, joka leikitti meitä aina välillä. 

Ilta oli mitä kaunein ja lähdimme heti kallioille kipittämään. 

Maisemissa ei ollut moittimista.

Olisimme halunneet iltauinnille, mutta isäntäväen mielestä se ei ollut hyvä idea. Kuulemma ikävää mennä nukkumaan märällä turkilla. Mistäs he sen tietäisivät?

Aamulla aurinko jatkoi paistamista, joten lähdimme soutuveneellä kiertämään lähivesistöjä. 

Päädyimme erääseen pieneen saareen, jossa ei ollut muita. Siellä isäntäväki laittoi eväsretken pystyyn ja kävimme kaikki yhdessä uimassa. 

Minä bongasin vastarannalla jotain todella mielenkiintoista ja kyttäsin vaan sinne koko ajan. Vahdin samalla, ettei soutuvene karkaa.

Illalla päädyimme takaisin mökille ja ihmiset kävivät saunomassa ja uimassa. Tästä laiturilta olisi muuten ollut kiva hypätä, mutta vedessä oli kauheasti meduusoja. 

Mökin sohvalle laitettiin meidän peitto, jotta saatoimme nukkua siinä. Olimmekin aivan poikki touhukkaan päivän jälkeen. 

Kesäuinnit

Näin kesäaikaan myös isäntäväki tykkää käydä uimassa. Joskus menemme sellaisiin uimapaikkoihin, jossa voimme kaikki uida yhdessä. Se on ihan hauskaa minusta, lähden aina mukaan kun ihmiset uivat vähän kauemmas rannasta. Osaan myös lähteä käskystä takaisin rantaa päin, jos ihmiset aikovat uida niin kauas, etten minä jaksaisi.

Olemme käyneet esimerkiksi Ramsholmenissa uimassa. Emäntä on yllättäen muistanut ottaa uikkarit mukaan muutaman kerran. 

Uimapaikalle mennään tällaista pitkää siltaa pitkin, ja Sipillä on aina kauhea kiire. Hän haluaa nopeasti veteen! 

Yleensä uimme kallion toisella puolella, jossa ei ole näin paljon kaislikkoa. Mutta joskus siellä on jo porukkaa, joten joudumme tulemaan tähän. Kerran siellä oli vihainen joutsen poikasten kanssa. Emme päässeet lähellekään rantaa, kun se jo alkoi kiljumaan meille. Kyllä se sitten lähti muualle ihan sopuisasti ja oma-aloitteisesti.

Toinen kiva uimapaikka on Vitsjö. Se on järvi ja siellä uimme aina kun menemme siitä ohi. Kerran samalle paikalle tuli muutama saksalainen turisti. Ne ihmettelivät kovasti, että uimme siellä yhdessä emännän kanssa. Vesi oli aivan ihanan pehmeää ja sopivan lämmintä. 

Miska kylässä

Meille tuli kylään ystävämme cavapoo Miska. Olemme tavanneet hänet monta kertaa ennenkin, ja tulemme ihan hyvin toimeen. Pidämme sopivaa etäisyyttä, niin kaikilla on mukavaa. 

Miskan isäntäväki tuli meille auttamaan pihavajan rakentamisessa. Siinä olikin kova homma, ainakin isännän hikikarpaloista päätellen. Koko homma alkoi vanhan leikkimökin purkamisella. Sen jälkeen piti tehdä perustukset uudelle pihavajalle, ja siihen meni melkein puolikas työpäivä. Lopulta seuraavana päivänä uusi vaja saatiin pystyyn. Sen maalaamiseen meni vielä muutama päivä, mutta nyt se on onneksi valmis. 

Minä olin niin uupunut talkootöistä, eli koko porukan vahtimisesta ja viihdyttämisestä, että nukahtelin milloin minnekin. 

Tässä olen juuri nukahtanut tulevan vajan taakse.

Tässä taas otan lyhyet nokoset toisella puolella vajaa. Älkää kertoko kenellekään, että nukahdin, vaikka minun piti vahtia. 

Myös Miska oli väsynyt ja nukahti pihakeinun luokse.  

Retkellä Kopparön luontopolulla

Emännän synttäreiden kunniaksi kävimme eräänä päivänä tällä viikolla Kopparön luontopolulla. Siellä emme olleet ennen käyneetkään. Sinne ei ole meiltä pitkä matka, mutta se kesti yllättävän kauan, koska sinne pitää mennä lossilla. 

Heti retken aluksi päätimme mennä uimaan, koska oli niin lämmin päivä. Merivedessä on kiva uida, se maistuu jännälle. Tässä kohtaa oli rannassa pari hiidenkirnuakin, mutta emme joutaneet niitä ihailemaan, kun oli tärkempää päästä uimaan. 

Metsässä oli kiva polku, jota pitkin reittimme meni. Täälläkin oli paljon punkkeja, mutta sille ei oikein voi mitään. Meillä on onneksi niin hyvät punkkisuojat tänä kesänä, ettei yhtään punkkia ole kiinnittynyt. 

Aurinko paistoi lämpimästi. 

 

Välillä oli isoja korkeuseroja ja tässä kohtaa oli tehty portaat kulkemisen helpottamiseksi. 

Minä kuljin melkein koko ajan kuono maassa, koska tämä oli uusi ja kiva reitti. Onneksi vastaan ei tullut paljon koiria eikä muitakaan eläimiä. Aika paljon ihmisiä sen sijaan. 

Reitillä oli nuotiopaikkakin, mutta tällä kertaa isäntäväellä oli vain mansikoita eväänä. Ne he söivät eräällä kalliolla, jolta oli merinäköala. Me kävimme sillä välin taas kerran uimassa. 

Kun pääsimme kotiin, meidän päivä vain parani: kylään tulivat Urpo ja Kärsä! Olin aivan innoissani! Sipi sen sijaan ei taaskaan voinut olla haukkumatta vieraita kovaan ääneen. He kyllä tietävät, ettei Sipi ole vihainen, mutta Kärsää alkoi silti vähän jännittää ja hän jäi eteiseen surkeana. Oli parempi, että Sipi-mummo sai mennä omaan huoneeseensa lepäämään. Kaikilla oli kivempaa.

Sipi 10 vuotta!

 Sipi täyttää tänään 10 vuotta! 

Se on kunniotettava ikä, vaikken minä oikein ymmärräkään, onko Sipi muka jo vanha. Minun kanssani hän painii ja leikkii joka päivä. Ehkä olen hyvä houkuttelemaan hänet leikkiin mukaan. 

Juhlistimme Sipin merkkipäivää kotosalla. Onneksi isäntäväki on kesälomalla, niin voimme juhlia koko päivän yhdessä. Sipi sai isännän maksalaatikosta ison palan itselleen ja minä sain nuolla vähän makua paketin kannesta. 

Emäntä sanoi, että tästä eteenpäin jokainen vuosi on lahja. Ja alamme vissiin juhlia myös Sipin puolivuotisjuhlia tästä lähtien. 

Minusta voitaisiin kyllä juhlia vaikka joka päivä! 

Tässä vielä kuva Sipin elämän parhailta vuosilta, kun hän sai seikkailla Villan kanssa. Minä en ole Sipin mielestä yhtä kiva kuin Villa, vaikka omasta mielestäni olen tietysti maailman hauskinta seuraa.

Kesäjuhlissa

Olimme tänään kesäjuhlissa Urpon ja Kärsän luona. Siellä oli paljon ihmisiä ja yhteensä 5 koiraa. Vanhin meistä, 14-vuotias Tessa, oli melkein koko ajan autossa, mutta myöhemmin pääsimme tutustumaan häneenkin. 

Ensiksi olimme sisällä ja me kaikki ryntäsimme vähän väliä ovelle aina kun tuli uusia vieraita. 5-vuotias päivänsankarikin säikähti, kun Sipi aloitti haukkumaan aivan kuin hän olisi vahtinut omaa kotiaan. Kyllä meitä vähän hävetti, että haukuimme niin paljon. 

Välillä lepäsimme vähän, tässä Kärsä ja Sipi vierekkäisillä patjoilla. Sohvalle ei mahtunut koiria, kun siellä oli niin paljon ihmisiä.

Sitten menimme ulos. Onneksi pihalla oli miellyttävän lämmin, ei liian kuuma eikä kylmä. 

Sipi löysi Kärsän frisbeen ja piti sitä itsellään ihan vaan ärsyttääkseen Kärsää ja näyttääkseen, mistä kana pissii.

Lopulta frisbee jouduttiin laittamaan pois kokonaan, ettei tilanne olisi kärjistynyt.

Minulle kävi nolo juttu Urpon kanssa. Tykkään Urposta niin kauheasti ja nuolen hänen suunpieliään aina tilaisuuden tullen. En huomannut, että Urpo oli nukahtanut terassille ja nukkui sikeää unta, ja menin muina pentuina ohimennen nuolaisemaan häntä. Urpo säikähti toden teolla ja ärähti minulle! Olin aivan nolona ja luimistelin sen jälkeen myös Kärsälle varmuuden vuoksi.

Tilanne päättyi lopulta onnellisesti ja olimme taas ystäviä. 

Tsillasimme vielä hetken takapihalla ja nautimme lekottelusta. Näimme Tessankin vilaukselta ja hänen kanssaan meni ihan hyvin. 

Kesälomareissu Itä-Suomeen

Lähdimme viime viikolla kesälomareissuun. Aina on kivaa, kun pääsee lauman kanssa reissuun ja näkemään vähän uusia paikkoja.

Ensin ajoimme Lahteen ja olimme siellä yhden yön. 

Kävimme ulkoilemassa Villan vanhalla temppukivellä. 

Ruuat söimme ulkona, kuten hienojen koirien kuuluu. 

Saimme puuvarastosta mahtavan ihanat kepit, joita järsimme innoissamme etupihalla. 

Sitten matka jatkui taas. Tässä pysähdyimme Kouvolassa ostamassa isäntäväelle eväitä ja kävimme myös vähän jaloittelemassa. 

Perillä Imatralla pääsimme hienoon hotellihuoneeseen, jossa oli minun sävyihini sopiva nahkainen sohva. Otin dramaattisen ilmeen, kun tajusin että isäntäväki aikoo jättää meidät huoneseen ja mennä itse ulkoilemaan ilman meitä.

Ihan hyvin meillä kuitenkin meni hotellihuoneessa keskenämme. Valtasimme sohvan lisäksi myös sängyn ja nukuimme siinä koko yön. Isäntää ei näkynyt yölläkään, mutta aamulla menimme häntä vastaan Imatran keskustaan. Meidät sidottiin tolppaan, jotta emäntä voisi keskittyä vastaanottamaan isännän. Kun isäntä vihdoin tuli, Sipi aloitti kauhean huudon ja kaikki ihmiset katsoivat meitä. 

Jätimme isännän hotelliin nukkumaan ja lähdimme kävelylle. Löysimme Imatralta kivoja lenkkipolkuja. Pääsimme myös kahlaamaan ja pulikoimaan Vuokseen. 

Sitten jaksoimme taas nukkua, kun isäntäväki lähti katsomaan Imatrankoskea ja syömään.