Everin ja Justuksen kanssa

Pääsin tänään päivälenkille erittäin komeaan seuraan: veljeni sekä siskonpoikani kiersivät kanssani Kerttulan luontopolun.
Everin kanssa minulla on joskus ollut hieman kränää, mutta tällä kertaa tulimme todella hyvin juttuun. Eniten kuitenkin riehuin Justuksen kanssa. Huomasin, että häntä voi vielä pomottaa mielinmäärin, kun eihän sellainen pentu voi minun metsässäni sanoa minulle vastaan. Niinpä riehuimme ja koitimme painiakin, mutta oli aika kuuma eikä painista oikein tullut mitään. Sen lisäksi Everi ja Justus olivat metsässäni ensimmäistä kertaa, ja heillä riitti tutkimista.
Kukkulan huipulla poseerasimme kameralle, mutta minä kurkottelin hassusti melkein jokaisessa kuvassa.


Tässä laitoimme Justuksen kanssa takapäät yhteen.



Everi, Justus ja minä



Everi, Justus ja minä

Maha löysällä

Pari päivää sitten iltalenkillä karkasin pimeään metsään ja olin pitkään poissa. Kun tulin takaisin, nuolin huuliani sen näköisenä, että olin löytänyt metsästä jotain todella hyvää ja pistänyt sen poskeeni. Mutta kuten hyvin tiedetään, on ahneella surkea loppu. Seuraavana päivänä olin levoton, vaikka oli vasta lounasaika, ja yht'äkkiä yllättäen oli olohuoneen maton nurkkaan ilmestynyt läjä löysää kakkaa, jonka isäntä joutui siivoamaan pois. Ulos päästyäni kävin tarpeillani vähän väliä ja vatsa oli todella löysällä. Onneksi minulle sentään ruoka maistui entiseen malliin.

Samana iltana lähdimme Rekun ja isäntäväen kanssa laavulle, ja viivyimme siellä metsässä koko yön. Illalla kiipesimme lintutorniin. Suolla kävellessämme minä meinasin taas joutua suohulluuden valtaan. Minä nukuin laavulla levollisen yön mutta Rekku haukkui aina välillä metsän ääniä. Tosin me molemmat heräsimme jo ennen auringon nousua tekemään tärkeitä metsähommia, kuten nuuskimista ja kuljeskelua. Aamulla söin aamupalaa normaalilla ruokahalullani, ja vatsanikin alkoi palautua yön pimeydessä salaa herkuttelusta.

Kävimme suolla etsimässä vettä juotavaksi, sillä metsä oli yllättävän kuiva eikä siellä ollut lätäkköjä.

Joimme raikkaan suoveden Rekun kanssa samasta kupista yhtä aikaa (emäntä myöhästyi pari sekuntia eikä saanut yhteistä juomahetkeämme ikuistettua).

Illalla lepäilin laavulla kynttilänvalossa ja annoin mahani toipua kaikessa rauhassa.

Lomailu jatkuu

Saariston ihmeet nähtyäni päätin lähteä isäntäväen ja Rekun kanssa viikon mittaiselle autolomalle Suomeen. Kävimme ensin Haukiputaalla, missä uimme Perämeressä. Sitten piipahdimme Kemissä, missä tutustuimme mummoon. Oulujärven rannalla yöpyessämme kävelimme rantoja pitkin, mutta emme menneet uimaan koska satoi niin kamalasti. Kuopiossa kävelimme Puijon rinteillä, vaikka edelleen satoi.

Leppävirralla sade loppui. Kuusankoskella söimme valtavasti mustikoita ja löysimme hatullisen kanttarelleja ja kävimme myös Millan luona.

Lahdessa lenkkeilimme tuttuja polkuja. Orimattilassa kävimme Kalliojärven uimarannalla piknikillä.

Oli jännittävää olla autolomalla, sillä koskaan ei voinut olla varma missä kivassa, uudessa paikassa auton takaluukku taas aukeaakaan. Uusissa paikoissa oli paljon uusia hajuja, eikä sitä aina nukkunutkaan niin hyvin vieraissa majapaikoissa. Autossakaan ei oikein kunnolla voi levätä. Sitä mukavampi on olla taas kotona, omassa häkissä tai lempipaikassani tassut sohvaa vasten.

Miniloma saaristossa

Olen nyt palannut kotiin lomaltani Korppoon saaristossa. Loma oli oikein mukava, sillä majoitus, ohjelma ja ruokatarjoilut olivat mielestäni korkeatasoisia. Myös sää suosi lomaa ja matkaseurakin oli ihan kohtalaista, joten saatan ehkä mennä samaan kohteeseen myöhemmin uudestaan.

 Tässä rentoudun huvilamme pihanurmella. Se oli miellyttävän pehmeä ja hyvin hoidettu.

Kalaverkoista saatiin saaliiksi runsaasti suuria ahvenia. Tässä ne ovat vielä mielestäni liian tuoreita ja sätkivät epäilyttävästi.

Lomallani söin aina ulkona, mm. nappuloita valkoviinikastikkeella ja siankamaralla.

Nurmikentällä pelasin monta erää kehällä, kongilla sekä erilaisilla kepeillä.

Välillä virkistäydyin saarta ympäröivässä uima-altaassa.

Vesi oli sopivan viileää eikä liian suolaista.

Aallotkaan eivät haitanneet.

 

 Uima-allas oli mielestäni riittävän iso.

Onneksi rantaan oli tehty vedestä nousemista helpottavia halkeamia.

Saaristoon

Ajattelin vain ilmoittaa teille, rakkaat blogini lukijat, että poistun huomenna kotoani muutamaksi päiväksi kesälomalle saaristoon. Ajattelin asua saaressa olevassa huvilassa, jonne matkustan autolla ja kolmella eri laivalla. Perillä olen suunnitellut juoksevani kallioilla, uivani meressä ja varovani kyykäärmeitä. Saatan myös tutustua paikallisiin herkkuihin, eli savustettuun kalaan. Hei vaan ja hyvää kesää teille kaikille taviksille ja nevareille, jotka joudutte jäämään kaupunkiin ja koteihinne, tämä tyttö lähtee saaristoon!

Toipilas

Olen kovaa vauhtia toipumassa kyynpuremasta.
Sunnuntaina tilanne näytti vielä hieman epätoivoiselta, sillä jalan turvotus ei meinannut lähteä laskemaan. Kävimme uudestaan päivystyksessä näyttämässä jalkaa ja siellä lääkäri sanoi, että joskus paraneminen vaan lähtee käyntiin hitaammin.
Eilen ja tänään olen voinut paljon paremmin. Olen relannut, hengaillut pihalla ja hieman leikkinytkin ja yrittänyt päästä mukaan pitkille lenkeille Rekun kanssa. Ruoka ja vesi on maistunut normaalisti. Tänään isäntäväki lopetti kipulääkkeen antamisen, koska minä olen jo niin pirteä ja reipas.
Jalka on vielä aika turvonnut, mutta selvästi vähemmän kuin aikaisemmin. Kohta olen taas ihan oma itseni ja pääsen riehumaan, mutta sitä ennen minun on vielä otettava hieman rennommin muutama päivä.

Kyynpurema

Eilen olimme isännän ja Rekun kanssa päivälenkillä Kerttulan luontopolulla. Lenkki sujui ihan normaalisti touhuten ja nuuskien melkein loppuun asti, kunnes yht'äkkiä minä aloin aristamaan vasenta takajalkaani. Isäntä ihmetteli mikä minun oli ja tutki jalan huolellisesti. Siinä ei näkynyt mitään muuta omituista kuin aivan pienen pieni verijälki, kuin neulan pisto, vasemmanpuoleisen varpaan ulkosyrjässä. Minä en kuitenkaan aluksi halunnut astua jalalle ollenkaan enkä enää ollut yhtään pirteä oma itseni. Hitaasti laahustaen kävelimme kotiin.

Kotona isäntä huomasi, että jalka oli alkanut turvota ja antoi minulle varmuuden vuoksi kyytabletin maksamakkaraan leivottuna. Rekkua on kuulemma joskus pistänyt ampiainen, ja turvotus on laskenut kyytabletilla. 

Yllä pari kuvaa jalastani n. tunti tapahtuman jälkeen, kun olin jo saanut kyytabletin.

Myöhemmin illalla, kun emäntäkin oli saapunut kotiin totesimme kaikki yhdessä, että jalka oli jatkanut turpoamistaan ja oli edelleen kipeä. Päätimme lähteä eläinlääkärin vastaanotolle. Eläinlääkäri epäili, että minua olisi purrut kyykäärme. Sain etutassuuni kanyylin ja jouduin tiputukseen. Tarkoituksena oli laimentaa myrkkyä, etteivät munuaiseni vaurioituisi. Sain myös kipulääkettä ja antibioottia. Minun piti päästä kotiin jo samana iltana, mutta illalla eläinhoitajat totesivat minun olevan edelleen niin vaisu ja jalan niin kipeä, että he halusivat pitää minut tarkkailussa yön yli.

Tänä aamuna emäntä haki minut kotiin. Kuten ylläolevista kuvista näkyy, jalka on edelleen erittäin turvoksissa. Olen hieman tokkurassa kipulääkkeestä, mutta muuten voin olosuhteisiin nähden hyvin (tosin ruokahalu on tiessään, eikä minulle kelvannut edes makkara). Sain eläinlääkäristä tarkat hoito-ohjeet, joita noudattamalla toivoittavasti tulen taas pian kuntoon.

Juhannuspuuhat

Tänä juhannuksena olen ulkoillut ja uinut paljon. Yritin piiloutua koiranputkiryteikköön, mutta kameramies onnistui bongaamaan minut.



Tapasin myös vanhaa tuttuani Nemoa, mutta hän oli mielestäni niin pelottava, että leikistä ei tullut mitään. Minä kiljuin varmuuden vuoksi aina kun Nemo lähestyi tai edes katsoi minuun päin.



Koivuluodossa pääsin purkamaan stressiä ja pulahdin mereen uimaankin. Emme voineet jäädä tähän, koska samassa rannassa oli joutsenia. Ehdin kuitenkin kastautua ja vilvoitella.

Juhannusterveiset

Hauskaa juhannusta! Olimme iltakävelyllä Maskun Rivieralla ja näin hauskaa meillä oli:

Rähinää

Kävin emännän kanssa juoksulenkillä. Me juoksimme melko pitkään, junanradan toisella puolella asti. Kun tulimme takaisinpäin pururataa pitkin niin siinä pururadan varressa asuvat kaksi koiraa ryntäsivät omasta pihastaan minun luokseni pururadalle hurjasti haukkuen. Minä vastasin haukkuun ja rähinähän siitä tuli. Syyttäkööt itseään mokomat - mitäs menivät niin hanakasti puolustamaan omaa pihaansa vaikka minä olin vain viattomasti juoksemassa ohi. Ei meillä ole aikaisemmin mitään kränää ollut, vaan olemme leikkineetkin yhdessä (vaikka nämä koirat eivät aina ole kovin leikkisiä), mutta tällä kertaa minä en vain pitänyt siitä tavasta miten pihasta rynnättiin haukkuen minua kohti.

Onneksi minun emäntäni ja niiden toisten koirien emäntä tulivat hätiin ennen kuin kukaan ehti loukkaantua. Minä pidin hyvin puoleni, vaikka niitä oli kaksi yhtä vastaan, ja me jatkoimme juoksulenkkiämme jotakuinkin sopuisin mielin. Samalla lenkillä näin myös ketunpennun, jota puolestani minä yritin lähestyä parhaani mukaan, mutta kettu ei halunnut leikkiä vaan luikki pakoon. Onneksi Rekku on sentään melko helppo houkutella leikkimään, eikä hän rähise minulle juuri koskaan.