Metsään!

Tänään pääsimme pitkästä aikaa oikeaan metsään. Ei siis mihinkään metsämäiseen puistoon, vaan ihan oikeaan metsään. Ajoimme autolla aika pitkään jonnekin Hampurin ulkopuolelle ja menimme yksien tuttujen pihaan. Sieltä kävelimme aurinkoisessa säässä metsätielle. Aluksi vastaan tuli paljon ihmisiä ja koiria, mutta sitten olimmekin järven rannassa ja sen jälkeen ei tullut kovin monia enää vastaan.

Sipi kävi tietenkin kahlaamassa järvessä, koska hänen piti esittää jotain, mutta minä en viitsinyt mennä. Ilmassa oli vain noin 5 astetta lämmintä ja vesi oli aika kylmää. Minusta on tullut vähän vilukissa.
Metsässä oli oikeita metsän tuoksuja. Minä kukkoilin vapaana nautin siitä. Sipi kulki suurimmaksi osaksi remmissä. Siellä metsässä oli kuulemma peuroja ja ehkä villisikojakin, mutta emme onneksi nähneet niitä.

Aurinkoinen päivälenkki

Eilen oli pitkästä aikaa mukava aurinkoinen ja poutainen päivä. Lähdimme sen kunniaksi käymään Marienhöhe Waldparkissa.
Siellä on todella iso koira-alue, jossa koirat saavat juosta kytkemättä. Käytännössä koirat voivat kulkea koko ajan vapaana, ja niin me teimmekin. Remmit olivat mukana vain varalla, mutta emme tarvinneet niitä kertaakaan.

Puisto on niin iso, että sieltä löytyy aina uutta tutkittavaa. Tällä kertaa menimme taas ihan uutta reittiä.

Poseerasimme tässä, kun oli niin kaunis valo. 

Pesulle!

Tänään se tapahtui. Se mitä olemme onnistuneet välttämään jo kolmisen kuukautta: jouduimme pesulle.

Nuo edellisellä kerralla mainitut lumet ja pakkaset ovat nyt kadonneet ja tilalla on kuraisemmat kelit kuin aikoihin. Massut ja tassut olivat aivan kurassa, kuten kuvasta näkyy.
Jouduimme siis pesulle - ammeeseen! Voitteko kuvitella! Onneksi olemme harjoitelleet ammeeseen menemistä jo aiemmin, ja saaneet siitä palkkioksi ihanaa naudanvatsaa. Se on niin hyvää, että teemme mitä vaan saadaksemme edes pienet palaset. Menemme näköjään vaikka ammeeseen pesulle.
Ja onneksi ammeen pohjalle oli laitettu sininen matto, joka estää liukastumisen.

Me emme silti olleet kovin iloisia. Toivottavasti tästä ei tule tapa.

Ensilumi

Suomessa on kuulemma jo isot kinokset ja kunnon talvi. Vähän harmittaa, että olemme täällä "etelässä" keskellä pahinta kurakautta.
No, tänä aamuna katsoimme ikkunasta ulos ja näimme joka puolella lunta! Ensilumi tuli myös Hampuriin!
Maa on vielä lämmin, joten lumi sulaa heti. Mutta puissa ja pensaissa on sentään valkoista höttöä. Ja taivaalta tulee koko ajan lisää.
Minua ei tällaiset talvikelit innosta. Menen uuteen petiin kerälle ja pyydän päälle vielä lampaantaljan. Näin pysyn lämpimänä. En ehkä poistu tänään ulos ollenkaan.

Saksalaiskavereita

Viime viikonloppu oli erityisen kiva, koska minun "kummitätini" tuli Suomesta käymään. Olisin voinut mennä lentokentällekin häntä vastaan, mutta tällä kertaa jäimme Sipin kanssa kotiin odottamaan. Kyllä ilo oli suuri, kun tuttu ihminen astui ovesta sisään!
Kävimme heti yhdessä iltalenkillä, mikä oli minusta kivaa. Seuraavana aamuna kummitäti vei meidät aamupäivälenkille, mutta eksytimme hänet tietenkin heti uusille kaduille! Ei se haitannut, kun emme olleet kaukana.

Koko viikonlopun ajan teimme kaikkea hauskaa yhdessä. Sunnuntaina menimme Wedeliin tapaamaan uusia kavereita, joista toinen oli 9-vuotias valkkarinarttu ja toinen nuori jackrusselnarttu. Meillä oli oikein hauskaa ja tulimme hyvin juttuun, koska kaikki maailman koirat onneksi ymmärtävät toisiaan vaikka olisivatkin kasvaneet eri maissa.
Tuo pieni pippurinen jackrussel oli aika hauska kaveri, joka jaksoi juosta vaikka kuinka pitkään.

Kävimme uimassa eräässä lammessa (jonka nimi on Katastrophenteich!) ja se oli kivaa. Juoksimme myös hiekkadyyneillä ja menimme aivan likaisiksi. Onneksi pääsimme pesulle jälkeenpäin.

Uusi peti

Saimme eilen uuden pedin. Isäntäväki kävi kaupassa ja toi meille tällaisen hienon uuden sängyn!

Olemmekin nyt vuorotellen tässä ihanassa pehmeässä pedissä ja osaamme mennä sinne käskyllä "oma peti".

Kyllä isäntä ja emäntä vähän miettivät, että kannattaako ostaa kallista pesää meille. Kun eihän sitä koskaan tiedä pidämmekö me siitä, mutta onneksi tämä kelpaa meille molemmille (vuorotellen tietysti!).

Minähän olen aiemmin aina tykännyt nukkua omassa häkissäni, mutta jostain syystä en ole tässä uudessa kodissa juuri häkissä viihtynyt. En tiedä oikein miksi. Luultavasti lattianrajassa vetää sen verran, että minun luitani alkaa kolottaa. Uudessa pedissä on korkeat reunat, jotka pitävät nukkumapaikan lämpimänä.

Val(k)okuvamalleina

Tänä perjantaina iltalenkillä meidän kotikadun varressa oli kolme vierasta ihmistä valokuvaamassa. Yksi oli malli, yksi ilmeisesti sen assistentti ja kolmas tietenkin valokuvaaja. Me yritimme vaivihkaa livistää kuvauspaikan ohi, mutta mallina toiminut nainen bongasi meidät ja sanoi heti valokuvaajalleen, että otetaan kuva noiden koirien kanssa. Sitten nainen kysyi isännältä, saisiko koirien kanssa ottaa kuvan. Mikäs siinä, totesi isäntä ja antoi remmit kuvattavalle. Isäntä asettui kauemmas niin, että me katsoisimme kauniisti eteenpäin. Malli poseerasi kuin olisi kävellyt ja katsoi kameraan. Me Sipin kanssa vain seisoimme kauniisti ja katsoimme isäntää. Muutaman kuvan jälkeen kuvattava antoi taluttimet takaisin isännälle ja kiitteli kovasti. Sitten me jatkoimme iltalenkkiä ja jätimme mallin, assistentin ja kuvaajan töihinsä.

Niin että jos satutte näkemään meidät esim. Saksan Voguen kannessa niin älkää liikaa ihmetelkö. Myöhemmin tulin ajatelleeksi, että meillä oli saderemmit, vaikka oli kuivaa. Se voi valokuvan kannalta olla ikävä juttu, koska saderemmeissä on heijastinkangasta, joka saattaa kuvissa korostua ikävästi.

Haima-Saiman haimalääkkeet

Minullahan todettiin noin vuosi sitten haiman vajaatoiminta. Kaikki meni tosi hyvin Suomessa, kun sain raakaa sianhaimaa noin 50 g joka aterialla. Olin todella hyvässä kunnossa, oikeastaan minusta ei koko sairautta huomannut ollenkaan.
Täällä Saksassa sianhaiman löytäminen oli vaikeaa. Sitä ei oikein tahtonut mistään löytyä. Sen sijaan sain naudanhaimaa, mutta se osoittautui huonommaksi kuin sianhaima. Se on kai jotenkin erilaista eikä se oikein toiminut minulla. Jouduin ulostamaan monta kertaa päivässä ja kakka oli löysää ja kellertävää. Lisäksi laihduin jonkun verran, kun ruoka ei imeytynyt vaan tuli "läpi".
Sitten onneksi isäntäväki löysi netistä ihmelääkkeen Panzymen, tai siis Petzymen, joka sen nimi on Saksan markkinoilla. Se on sianhaimaentsyymiä, joka toimii siis samalla tavalla kuin raaka sianhaima. Hieman jännitti maistaa sitä ekaa kertaa, kun sitä oli ruokani joukossa. Onneksi se on tosi hyvää! Syön Petzym-jauheen aina ensin.
Ja Petzym myös toimii: vatsani voi hyvin, kakkaan noin kaksi tai kolme kertaa päivässä ja yleensä ihan kiinteää, normaalia kakkaa.
Olen siis taas voinut paremmin ja jaksan kunnon lenkkejä. Nyt ei enää tassu paina, kun teemme joka päivä yhden vähintään tunnin lenkin. Jaksan aivan hyvin kävellä koko matkan ja riehua Sipin kanssa.
Tunnen itseni taas nuoreksi koiraksi.

Vieraita!

Viime viikonloppuna meillä kävi vieraita Suomesta! Meistä oli kiva nähdä tuttuja, jotka antoivat meille paljon huomiota ja hellyyttä.
Teimme pitkiä retkiä Elben rannassa ja kävelyteillä. Elben rantalenkillä Blankenesessä pysähdyimme lepäämään ja Sipi hyppäsi korokkeelle, jotta olisi paremmin rapsuteltavissa.

Olemme taas käyneet monta kertaa Jenischparkissa. Se on vaan niin kivaa, kun siellä on paljon koiria ja tilaa juosta. Kelitkin olivat kivat aiemmin, mutta nyt on jo kylmää ja sateista. Oikea lokakuu.

Villuri-Valluri 8 vuotta!

Tänään on minun syntymäpäiväni ja täytän 8 vuotta. Juhlapäivän kunniaksi teimme pitkän lenkin Elben rannassa ja pääsimme Sipin kanssa uimaan. Olisi emäntäkin voinut uida jos olisi ottanut uikkarit mukaan, sillä ulkona on melkein 25 astetta lämmintä ja rannalla oli muitakin uimareita.

Tässä tallustelemme Elben rannassa suosittua ulkoilureittiä. Juuri tässä kohtaa on koirien "Auslaufzone" eli alue, jossa kaikenlaiset koirat saavat juosta vapaana. Tällä kertaa tässä ei tullut muita vastaan. Tuossa vasemmalla pusikon takana on Elbe.

Hiekkaranta on monen kilometrin pituinen ja yleensä täällä juoksentelee koiria vapaana. Koirat eivät häiritse ketään, koska ne eivät välitä ihmisistä eikä muista koirista. Kaikki ovat tottuneet elämään näin.

Jenischparkissa on isot aukeat. Tänään puistossa oli tosi paljon koiria, vaikka tässä kuvassa olemmekin Sipin kanssa kahdestaan. Tapasimme ainakin yhden unkarinvizslan, noin 10 whippettiä (joita Sipi pelkäsi!), pari saksanpaimenkoiraa ja monta muuta koiraa.

Minusta ei juuri näe, että olen jo seniori-iässä. Paitsi jos katsoo tarkkaan, voi huomata että kuononi on vaalentunut. Sehän ei oikeastaan pitsapohjan väristä valkkaria haittaa.