Meiltä kysellään usein, olemmeko sukulaisia. Emme ole. Olemme kyllä saman kasvattajan kasvatteja, mutta emme ole mitään sukua keskenämme.
Tykkäämme muuten vaan toisistamme!
Me emme ole koskaan tapelleet tosissaan. Joskus harvoin leikki yltyy liian villiksi ja tilanne näyttää pahemmalta kuin se todellisuudessa onkaan. Silloin emäntä tai isäntä on saattanut tulla väliin ja keskeyttää leikin. Yleensä tulemme kuitenkin hyvin juttuun ja tiedämme tarkalleen, kuinka pitkälle leikin voi viedä.
Osaamme lukea toisiamme joka tilanteessa. Jos toinen on vähän huonolla tuulella tai esimerkiksi huonovointinen, toinen jättää sen rauhaan. Ja päinvastoin, jos toinen on iloinen (kuten esimerkiksi Sipi ulostamisen jälkeen), iloitsemme yhdessä.
Jos tapaamme muita koiria, liittoudumme Sipin kanssa heti tiimiksi, jottei kolmas koira mahda meille mitään. Aika usein siinä käy kuitenkin niin, että Sipi alkaa juoksemaan kolmannen koiran kanssa ja minä en viitsi osallistua siihen ollenkaan. Sekin sopii meille molemmille, emme ole mustasukkaisia.
Olemme jakaneet vastuut niin, että Sipi pitää tarkkaa vahtia joka tilanteessa ja minä osallistun jos tarvitsee. Sipillä on koko ajan skannaus päällä ja korvat äärimmäisen tarkassa asennossa. Minä taas teen muita hommia ja havahdun vasta jos Sipi ilmoittaa jostain.
Kaiken kaikkiaan meidän yhteistyömme toimii saumattomasti, olemme lyömätön tiimi! Sipi on paras ystävä, jota tällainen Villa-koira voi toivoa.
Kiva kirjoitus Villa! On se hyvä, että sinulla on Sipi kaverina!
VastaaPoista