Siellä on samanlainen hiekkaranta kuin esimerkiksi Sankt-Peter-Ordingissa, jossa olen käynyt kahdesti.
Oli laskuvesi ja vesiraja oli niin kaukana, ettemme saaneet lähteä sinne juoksentelemaan. Sipi olisi tahtonut juoda merivettä, ja veden puutteessa hän haki itselleen ensin tällaiset hienot savisukat.
Sen jälkeen hän koitti syödä merenpohjaa, mutta siitä tuli vain naama kuraiseksi.
Onneksi hiekka putsasi tassut ja mahanalusen. Naaman Sipi putsasi minun turkkiini, haukkaamalla uudestaan ja uudestaan minua niskasta ja selästä leikkisästi.
Teimme reilun viiden kilometrin lenkin, mutta isäntäväki piti kaksi evästaukoa! Toisella tauolla mekin saimme maistaa eväspannukakkua.
Kun tulimme autolle, olimme aivan poikki, kuten arvata saattaa tällaisen kivan rantapäivän päätteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti