Pitkällä automatkalla yövyimme yhden kerran leirintäalueella Fulda-joen varrella. Teltassa olisi ollut liian ahdasta, joten Sipi ja minä saimme nukkua autossa. Se olikin hyvä, koska yöllä satoi.
Vihdoin pääsimme perille Alpeille. Heti ensimmäisenä reissupäivänä nousimme gondolihissillä yli 2000 metrin korkeuteen. Siellä oli pilvistä ja viileää.
Lähdimme laskeutumaan alas takaisin kohti hotellia kivisiä alppipolkuja pitkin. Minua ja Sipiä jylhät maisemat eivät pelottaneet yhtään! Olimme aivan innostuneita viileästä ja raikkaasta ilmasta.
Vastaantuleva vuoristo-opas tunnisti meidät heti sveitsiläisiksi koiriksi.
Kuljimme suurimman osan ajasta kaukana isäntäväen edessä, mutta siitä huolimatta käyttäydyimme kiltisti emmekä häirinneet ketään.
Vaikka meillä ei ole alppikokemusta, askeleemme on vakaa eikä meitä huimaa missään tilanteessa, niinpä jatkoimme tästä vasempaan erittäin vaativalle polulle.
Pilvien alapuolella saavutimme puurajan ja pääsimme suomalaisittain tutun oloiseen metsän siimekseen.
Noin kahden tunnin kuluttua olimme saapuneet perille laaksoon noin 1000 metrin korkeuteen, jossa hotellimme sijaitsee. Sieltä on upeat näkymät Saksan korkeimmalle vuorelle Zugspitzelle. Minun tassujani hieman painoi ja Sipikin päätti huilata hetken.
Loppumatkan kävelimme suurimmaksi osaksi isännän perässä vaan, jottei tulisi otettua turhia askelia väärään suuntaan.
Seuraavana päivänä sää oli kirkastunut ja näkymät Zugspitzelle olivat vielä upeammat.
Tällä lomalla pääsen vihdoin lähestulkoon palaamaan sveitsiläisille sukujuurilleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti