Tänään päätimme Sipin kanssa yllättää emännän positiivisesti aamukävelyllä.
Oli sateinen ja todella synkkä aamu, ja oikeastaan kukaan meistä ei olisi halunnut lähteä ulos ellei olisi ollut pakko.
Pimeässä vastaan tuli eräs pieni koira, jonka olemme aiemminkin ohittaneet samoilla seuduilla. Muiden koirien ohittaminen on aina ollut meille vaikeaa, ja varsinkin nyt kun joudumme enimmäkseen olemaan kytkettyinä, on toisten koirien näkeminen aina kovaäänisen rähinän paikka.
Tänäänkin nostimme kauhean mekkalan, kun näimme pienen vastaantulevan koiran. Haukuimme äänekkäästi (ja varmasti herätimme koko naapuruston samalla). Emäntä suutahti meille ja käski olemaan kunnolla. Yllätyksemme emännälle oli, että vaikenimme täysin ja kävelimme toisen koiran ohi suut supussa, ilman inahdustakaan. Saimme asiaankuuluvat runsaat kehut palkinnoksi ja kaikilla oli hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti