Lähdimme liikkelle hyvillä energiatasoilla. Päivä oli melko lämmin ja aurinkoisissa paikoissa pörräsi paarmoja. Minusta ne oli aika ärsyttäviä ja söin ainakin yhden elävältä.
Ensimmäisellä taukopaikalla ajattelin, että olipas rankka retki ja nyt varmaan kohta menemme takaisin autolle ja ajamme kotiin.
Mutta mitä vielä! Matka vaan jatkui ja jatkui. Kävelimme eteenpäin ja eteenpäin. Aina välillä pysähdyimme kahlaamaan ojissa tai katselemaan maisemia tai vaan pitämään taukoa.
Reitti oli tosi kaunis ja rauhallinen. Näimme koko päivänä vain yhden ihmisen sekä muutaman peuran ja joutsenen.
Lounasaikaan pidimme pidemmän tauon järven rannalla ja Sipi ja minä kävimme kunnolla uimassa. Sen jälkeen jaksoimme taas uudella tarmolla kävellä eteenpäin. Aina taukopaikoilla minä lepäsin, ja loppumatkasta Sipikin malttoi rauhoittua.
Olimme jo aivan poikki kun lopulta tulimme autolle. Uskokaa tai älkää, mutta kävelimme yli 21 km! Pelkkään kävelyyn meni noin 5 tuntia. Taukoineen koko retkeen meni noin 7 tuntia.
Teräsmummona jaksoin hyvin. Yhtään kertaa en pysähtynyt vaatimaan taukoa, vaan kuljin muiden mukana eteenpäin.
 |
| Tuolla varvikossa oli mukava pitää lepotaukoa. |
Kyllä seuraavana päivänä lihaksiin koski ja nukuin oikeastaan koko päivän. Vielä sitä seuraavanakin päivänä nukuin melkein koko ajan, mutta kolmantena päivänä olin jo täysin palautunut ja jaksoin ihan normaalit lenkit. Kuntoni vaan kasvoi ja olin todella hyvässä vedossa!
Lisää vaan tällaisia äärisuorituksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti