Minun kuuloni tuntuu heikkenevän koko ajan. Näkönihän on ollut jo pitkään melko sumea ja katseeni kaihoisa, siis kaihinen, mutta viime aikoina olen lakannut myös kuulemasta kunnolla. Isäntäväki joutuu kutsumaan minua kovaan ääneen ennen kuin huomaan mitään. Ja kun olen nukkumassa saatan tulla yllätetyksi, jos minua lähestyy rymistelemättä.
Siksi onkin kätevää kun voin lenkillä ollessani aina tarkkailla mitä Sipin tarkat aistit näkevät ja kuulevat. Sitten vain reagoin samansuuntaisesti kun Sipi. Näppärää, vai mitä? Sipi siis toimii tavallaan minun kuulokoiranani, vaikkei mikään palveluskoira olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti