Meillähän ei ole täällä oikein talvea näkynyt, joten päätimme lähteä etsimään sitä. Isäntä ajoi auton Lahteen! Siellä oli ihanan talvista.
Pääsimme jäälle kävelylle.
Ensin oli tietysti pakollinen valokuvaus Lahti-kyltin luona.
Meillä oli jäällä mukana tällainen ihana keppi, jota Sipi jäysti koko lenkin ajan. Kun palasimme rantaan, kepistä oli jäljellä enää ihan pieni palanen enää.
Jäällä oli avaraa ja me molemmat saimme olla vapaina. Sipi oli ihan iloinen. Minä puolestani olin ratketa riemusta! Nautin sydämeni kyllyydestä siitä, että sain juosta ja säntäillä ja purkaa kaiken energian joka minun tassuissani oli. Pääsisinpä useammin jäälle juoksemaan!
Yöllä Sipin vatsaa alkoi koskea. Hän pullautti sängylle kolme läjää keppimujua. Kaikki tietenkin heräsivät siihen ja emäntä joutui siivoamaan keskellä yötä. Aamulenkillä kepin palasia tuli lisää Sipin toisesta päästä.
Nyt isäntäväki taas muisti, miksei Sipi saa syödä keppejä mielinmäärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti