Valoisat kesäillat

Olen nauttinut valoisista kesäilloista rauhallisilla iltakävelyillä. Enää ei tarvitse laittaa heijastimia päälle, vaikka mentäisiin myöhään iltalenkille. Pelloilla ei näy enää jäniksiä eikä juuri peurojakaan, kun vilja on kasvanut niin korkeaksi.

Koiranputket kasvavat hurjaa vauhtia, melkein yhtä nopeasti kuin minun vatsassa olevat pennut.

Maasta löytyi tällainen "Best Friend"-lappu ja aloin miettimään, kuka on minun paras ystäväni. Se on tietysti Sipi. Kakkossijan jakavat Urpo ja Kärsä.

Tiineyteni etenee hyvin ja minun ei tee mieli riehua niin paljon enää. Metsälenkillä ehdin nuuhkia ilmaa ja katsella kaukaisuuteen haaveilevasti.

Salaisuuteni on paljastunut

Minulla on ollut jonkun aikaa pieni salaisuus. Se on seurausta siitä kun kävin treffeillä Knutin kanssa kolme kertaa. Sisälläni kasvaa pieniä pentuja! 

Sipi on tietysti tiennyt tämän jo pitkään. Jostain syystä minä en onnistu pitämään häneltä mitään salassa, hän aina keksii kaiken. Mutta isäntäväki ei tiennyt tästä mitään! 

Olen ollut vähän rauhallisempi viime päivinä, lepään mielelläni enkä riehu enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Aamuisin en enää huuda kun aamupalatarjoilu on hidasta, vaan odottelen rauhallisena että joku ehtii tulla antamaan ruuan. Muutenkin kaipaan rauhallista elämäntyyliä ja lepoa.

Tällä viikolla emäntä vei minut eläinlääkäriin ultraan. Siellä minut pistettiin selälleen makaamaan ja minun vatsani päältä ajettiin karvat pois. Se kutitti aika paljon ja yritin rimpuilla, mutta ei se mitään auttanut. Sitten eläinlääkäri alkoi tutkimaan vatsaani. Siellä näkyi ehkä kolme pentua kummallakin puolella. Tosin näin aikaisessa vaiheessa on mahdollista että joku pentu imeytyy pois, ja toisaalta on mahdollista että joku on vielä piilossa. Muutama siellä kuitenkin on. 

Menimme iltakävelylle Vitsjölle sulattelemaan asioita. Tämähän tarkoittaa sitä, että olen koko kesän pentulassa enkä voi olla Sipin kanssa. Niinpä koitamme nyt viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä ja tehdä kivoja asioita. 

Kyllä minun sitten kuitenkin piti vetäytyä omaan rauhaan ja miettiä asioita itsekseni.

Pennuusajan maisemissa

Sunnuntaina lähdin emännän kanssa käymään pennuusajan maisemissani Kullaanvuorella. Mukana retkellä olivat Urpo ja Kärsä. 

Minä kävelin näitä polkuja kun olin niin pieni, että minua piti välillä kantaa koska lenkki olisi ollut muuten liian pitkä. Villa ja Sipi ovat menneet nämä reitit satoja kertoja ja tuntisivat kaikki risteykset kuin omat taskunsa. Harmi että Sipi ei päässyt mukaan tällä kertaa. 

Laavulla pysähdyimme pitämään taukoa, mutta kenelläkään ei ollut eväitä mukana. 

Jatkoimme matkaa ja kiersimme yhden pienen lisälenkin jonka emäntä osasi vielä. Lopuksi menimme kalliolähteelle, josta saimme juoda raikasta vettä. Olikin jo kova jano. 

Retken jälkeen kävin vielä Urpon ja Kärsän luona vähän lepäämässä ennen kuin jatkoimme matkaa kotiin. Menin auton takakonttiin ja sain päähäni hienon lippiksen. 

Uuden risteilijän tarkastus

Kävin viikonloppuna reissussa taas. Sipi jäi kotiin isännän kanssa kun emäntä otti minut kyytiin ja ajoi Turkuun. Turussa seuraan liittyi Nipsu emäntineen. Kävimme Raisionlahdella Timalipolulla ja näimme uuden melkein valmiin risteilijän satamassa. Se oli aivan valtavan iso, mutta tässä kuvassa se näyttää ihan tavalliselta risteilijältä  ̶̶  sellaiselta jolla olen itsekin matkustanut kun kävin Ruotsissa. 

Nipsun kanssa on hauskaa, vaikka hän ei olekaan kauhean kiinnostunut minun seurastani. Meillä on silti mukavaa. Tutkimme rantaa ja luontoa yhdessä.

Samalla lenkillä kävimme Kukonpäässä ihailemassa parempia merimaisemia. Tietysti meistä otettiin kuva.

Aurinkoinen päivä Ruissalossa

Pääsimme taas retkelle! Isäntäväki vei meidät tällä kertaa Turkuun. 
Ensin lepäsimme automatkan jälkeen vähän aikaa, kun ihmiset kävi katsomassa jotain taidenäyttelyä. Sitten lähdimme joukolla Ruissaloon. Menimme autolla aivan Ruissalon eteläkärkeen ja kävelimme sieltä ihan rantaan asti. Kalliolla oli kiva juosta ja hörppiä vettä rannasta. 

Minä heti alkuun menin liian lähelle reunaa ja liu'uin liukasta kalliota pitkin suoraan veteen. Ei se haitannut, kesätuuli kuivasi märän turkkini nopeasti. 

Sipiäkin piristi tämä reissu. Oli niin kivaa vaan olla ja nauttia lämpimästä auringosta. Nämähän ovat Sipille tuttuja paikkoja pennuusajoilta.

Rannalla uiskenteli myös joutsenia, jotka olivat todella epäilyttäviä. Me pidimme niitä silmällä koko ajan ja pidimme huolen siitä, etteivät ne tule liian lähelle meitä. Kyllä ne onneksi tajusivat pysyä riittävän etäällä. Harva nimittäin uskoo, miten rohkea ja peloton Sipi on, hän ei pelkää mitään. Ei edes joutsenia.

Isäntä vei meidät veden äärelle kastautumaan ja vilvoittelemaan. Se oli ihanaa. Merivesi oli aika kylmää ja hiukan suolaistakin. Ei kuitenkaan niin suolaista kuin Göteborgissa, mutta selvästi eri makuista kuin meidän kotiseudulla. 

Hauska ja mukava päivä tutuilla seuduilla! 

Perinteinen kevätretki Matildanjärvellä

Teimme jo perinteeksi tulleen kevätretken Matildanjärvelle. Tämä oli jo kolmas kerta kun teimme tämän retken, aiemmat tarinat voit lukea täältä ja täältä. 

Mukana olivat jälleen Urpo ja Kärsä, mutta Sipi jäi kotiin tältä reissulta. Lenkki olisi ollut hänelle aivan liian pitkä. Korkealla kalliolla pääsin valokuvaan poikien kanssa. Minä aina istun kuvissa, mutta Urpo ja Kärsä halusivat seistä vierelläni kuin henkivartijat. Tunsin oloni turvatuksi!

Sää oli aurinkoinen, mutta tuulinen ja melko kylmä. Pidimme itsemme lämpiminä juoksemalla joko ajan joka paikkaan. Harmi vaan etten päässyt remmistä irti. Olisin päässyt juoksemaan paljon kauemmas ja nopeammin jos olisin päässyt vapaaksi.

Autolla sain vielä lähtöhalit pienimmältä retkiseuralaiselta. Minusta on niin hauskaa, että minulla on tällaisia ihania kavereita.