Perinteinen kevätretki Matildanjärvellä

Teimme jo perinteeksi tulleen kevätretken Matildanjärvelle. Tämä oli jo kolmas kerta kun teimme tämän retken, aiemmat tarinat voit lukea täältä ja täältä. 

Mukana olivat jälleen Urpo ja Kärsä, mutta Sipi jäi kotiin tältä reissulta. Lenkki olisi ollut hänelle aivan liian pitkä. Korkealla kalliolla pääsin valokuvaan poikien kanssa. Minä aina istun kuvissa, mutta Urpo ja Kärsä halusivat seistä vierelläni kuin henkivartijat. Tunsin oloni turvatuksi!

Sää oli aurinkoinen, mutta tuulinen ja melko kylmä. Pidimme itsemme lämpiminä juoksemalla joko ajan joka paikkaan. Harmi vaan etten päässyt remmistä irti. Olisin päässyt juoksemaan paljon kauemmas ja nopeammin jos olisin päässyt vapaaksi.

Autolla sain vielä lähtöhalit pienimmältä retkiseuralaiselta. Minusta on niin hauskaa, että minulla on tällaisia ihania kavereita.