1-vuotias!

Tänään on minun syntymäpäiväni! On kulunut tasan vuosi siitä, kun me seitsemän pientä palleroa putkahdimme maailmaan. Pienestä rääpäleestä(?!?) on kasvanut kaunis koira ja tosi kiva kaveri! Minä hurmaan kenet vain!


Onnittelen myös koko muuta Safe Keeper'sin E-pentuetta!

Kuvia aamulenkiltä

Tänään teimme tavallista pidemmän aamulenkin, koska on sunnuntai ja aurinko paistoi niin mukavasti, ja koska ylihuomenna on minun syntymäpäiväni! (Ehkä vähän myös siksi, että eilen ulkoilut jäi vähemmälle. Kävimme tosin illalla kummitädin luona sotkemassa ja kerjäämässä ruokaa.)
Aamulenkillä näimme yhden dobermannin sekä kolme shelttiä. Koirapuistossa oli myös yksi kovaääninen saksanpaimenkoira, mutta emme menneet tällä kertaa puistoilemaan vaan kävelimme vain ohi. Onneksi minulla on aina oma painikaveri mukana, niin lenkit eivät käy tylsiksi.

Hoitopäivä Bertan luona

Meillä oli eilen hoitopäivä, ja niinpä matkasimme Bertan luokse maalle. Siellä oli aluksi kurjaa, kun emäntä lähti ja jätti meidät koirat sinne! Minä itkin ainakin puoli tuntia.
Piristyin kyllä kun lähdimme metsään pitkälle kävelylenkille. Minä fanitan Berttaa edelleen, ja tein selväksi etten halua uhata hänen valta-asemaansa. Alistuin Bertalle monta kertaa, ja niinpä pystyimme leikkimään yhdessä ongelmitta. Riehuimme metsässä aivan läkähdyksiin asti! Poimimme mustikoita, puolukoita ja sieniä samalla, tai no minä taisin lähinnä talloa niitä.
Lenkin jälkeen Rekku halusikin mennä naapuriin koko päiväksi, ja minä menin Bertan kanssa kahdestaan Bertan kotiin. Kun lekottelimme terassilla, kuulin kun Rekku haukkui naapurin pihalla, ja meinasin rynnätä sinne. Harmi vaan minua ei päästetty lähtemään.
Illalla emäntä tuli kummitätini kanssa hakemaan meitä, ja voi pojat että meillä oli mukava jälleennäkeminen! Olisi ollut paljon kerrottavaa, mutta sitten tuli väsy. Kotona rojahdettiin Rekun kanssa matolle ja nukuttiin aamuun asti.

Kuvaa jäljestyksestä

Vihdoin Rekku auttoi minua laittamaan videoita nettiin. Tässä kuvaa toisista jäljestystreeneistäni.
Kiitokseksi avusta annoin Rekulle mojovan pusun kylkeen. Niin mojovan, että siitä tulee verta.

Päivittäinen herkutteluhetki

Minulla on hyvä ruokahalu. En kuitenkaan syö hillittömästi hotkien niin kuin Rekku, vaan nautin herkkuateriani - joka muuten tarjoillaan kahdesti päivässä veden kera puolipehmeäksi liotettuna - sofistikoituneesti nautiskellen. Koko ruokailutapahtuma kestää yleensä noin kaksi minuuttia, mikä on ehkä noin neljä kertaa kauemmin kuin Rekulla. Minä olen syönyt yleensä vasta puolet, kun Rekku on jo juonut ruoan päälle ja häipyy olohuoneeseen röyhtäilemään, nuolemaan huuliaan ja loikoilemaan. Silloin minä viimeistelen nappula-annokseni, tarkastan Rekun kupin tähteiden varalta, juon, tiskaan oman kuppini kielelläni, juon taas ja tiskaan Rekun kupin samaan hintaan. Vasta tämän jälkeen siirryn takaisin muiden seuraan. Röytäilyä en liiemmin harrasta - kas ilmaa ei tule nieltyä niin paljon kun noudattaa hyviä pöytätapoja.

Tässä tyylinäyte ateriointitavoistani videolla:

Parsittu kirsu

Minun kirsuni näyttää siltä kuin se olisi parsittu kiinni kuonooni.

Lihotuskuurilla...!

Olen ehtinyt jo 11 kuukauden kunnioitettavaan ikään. (Vihje kaikille faneilleni: ensi kuussa juhlitaan synttäreitä!) Verrattain varttuneesta iästäni huolimatta olen säilyttänyt mallin mitat: Kaikki kylkiluuni voi laskea, kun hengitän, ja viime viikolla vaaka näytti vain 26,5 kiloa. Tämän lisäksi eläintenhoitaja, joka tuli minua tervehtimään vaa'alla käydessäni sanoi, että lantioni päällä voisi olla vähän enemmän lihaa. Se kyllä kelpaisi, sillä olen lihansyöjä. Saisin varmasti aika näppärästi napattua lihan suuhuni myös sieltä lantion päältä.

Niinpä isäntä kävi ostamassa kaupasta eläinten lihapullia, joita saan nyt iltaruoan mukana kokonaiset viisi kappaletta! Ja c-vitamiinia tavalliseen tapaan. Lihapullat ovat tietenkin raakoja ja jäässä, mutta ne ehtivät sopivasti sulaa iltapäiväkävelyn aikana - mutta eivät kypsyä, onneksi. Haluan liha-annokseni raakana ja mieluiten pakoon juoksevana. Raaka liha sai ensimmäisenä päivänä vatsani hieman sekaisin ja minun piti päästä ulos(tamaan) tavallista useammin, mutta se meni nopeasti ohi.

Eikä tässä vielä kaikki! Isäntä osti tavallisen vihreän Happy Dog-säkin (Fit and Well Adult Medium) rinnalle yhden säkin PUNAISTA Happy Dogia! Siinä säkissä lukee "Sport", mikä tietysti sopii minulle erittäin hyvin, olenhan yksi seutukunnan sporttisimmista valkkareista. Sportissa on enemmän sekä rasvaa että proteiinia kuin Adultissa, mutta en minä pelkkää sporttia kuitenkaan tule saamaan, ehkä kolmasosan tavallisten nappuloiden sekaan, sitten kun lihapullat joskus loppuvat. Sitten saatan saada vähän lisää leveyttä hoikkaan olemukseeni. Vahva koira vaatii vahvat eväät! Jos minä joskus alan harrastaa hiihtoa tai jotain muuta todella rankkaa, saatan saada sporttia koko kulhon.

Kävin taas jälkitreeneissä. Minä tykkään jäljestämisharjoituksista hyvin paljon, mikä toivottavasti näkyy oheisesta kuvasta, joka on otettu heti jäljestämisen päätyttyä kehujen jälkeen (pallo näkyy taustalla). Isäntä kuvasi myös yhden jäljestyksen videolle, mutta minä en vielä ole rekisteröitynyt JuuTuubiin enkä siis osaa - tai siis VIITSI laittaa sitä videota tähän. Ehkä Rekku voi auttaa, se on jo JuuTuubin jäsen. Ai niin, Rekku tuli takaisin kotiin eilen. Se on tosi kivaa - nyt on aina joku kaveri kotona, jonka kanssa voi kisailla. Tärkeintä on kuitenkin, että Rekku ei enää ole kiinnostunut minusta SILLÄ TAVALLA - mikä tietysti tarkoittaa, että juoksut taitavat olla tältä erää ohi. Ja hyvä niin, sillä juoksuaika oli aika rankkaa aikaa. Väsytti kauheasti ja karvaa lähti niin määrättömän paljon, että siitä ei meinannut tulla loppua ollenkaan.

Tutustumassa Turkuun

Olin tässä päivänä muutamana tutustumassa kaupunkielämään Turussa. Minun oli tarkoitus hieman harjoitella kaupungissa liikkumista ja ihmisjoukossa olemista. Se oli vähän stressaavaa, kun isäntä piti remmiä niin lyhyellä, että en päässyt lähellekään kaikkea mitä olisin halunnut käydä tutkimassa. Mutta oikeastaan kaupungissa oli ihan kivaa. Aurajoki oli ainakin hyvin mielenkiintoisen hajuinen! Onneksi en tipahtanut sinne kun tutkin sitä niin innokkaasti reunoilta.

Näin sievästi suojasin häntäni tallomiselta.


Oli vähän rankka ilta Papa Joessa!

Nuuh!

Näinä päivinä olen ollut erittäin kiinnostunut kaikenlaisista hajuista. Jätän hajumerkkejä myös itse; kivoille uroksille tiedoksi vain, että täällä odottaisi kaunis valkea neito.

Tuleekohan tuolta joku ihana uros?

Tästä on varmasti kulkenut joku mielenkiintoinen tyyppi aivan äskettäin!

Kauhean tylsää, ettei minua päästetä tekemään tuttavuutta urosten kanssa nyt. Näytän emännälle ja isännälle kieltä! Päästäkää minut! Te ette ymmärrä mitään!

Lihapullan jäljillä

Eilen iltapäivälenkillä opettelin taas jäljestämistä. Isäntä teki taas kaksi jälkeä, mutta koristeli ne tällä kertaa lihapullan palasilla. Ensimmäisellä jäljellä en oikein malttanut seurata jälkeä, vaan ryntäilin sinne sun tänne. Mutta jälkimmäinen jälki meni paljon paremmin: en jättänyt yhtään lihapullaa muille puistoon tuleville koirille, ja poimin ne siististi järjestyksessä - kuonoani seuraten, tietenkin.


Tässä odotan puistossa jäljen valmistumista. Suojavärini toimii paitsi talvella, myös kesäisessä koivikossa varsin hyvin.


Koirapuistossa tapasin pienen valkkarinpennun. Sen nimi oli Nilla! Aika kaunis nimi.