Tässä odotan puistossa jäljen valmistumista. Suojavärini toimii paitsi talvella, myös kesäisessä koivikossa varsin hyvin.
Koirapuistossa tapasin pienen valkkarinpennun. Sen nimi oli Nilla! Aika kaunis nimi.
torstai 13. elokuuta 2009
Lihapullan jäljillä
Eilen iltapäivälenkillä opettelin taas jäljestämistä. Isäntä teki taas kaksi jälkeä, mutta koristeli ne tällä kertaa lihapullan palasilla. Ensimmäisellä jäljellä en oikein malttanut seurata jälkeä, vaan ryntäilin sinne sun tänne. Mutta jälkimmäinen jälki meni paljon paremmin: en jättänyt yhtään lihapullaa muille puistoon tuleville koirille, ja poimin ne siististi järjestyksessä - kuonoani seuraten, tietenkin.
Tässä odotan puistossa jäljen valmistumista. Suojavärini toimii paitsi talvella, myös kesäisessä koivikossa varsin hyvin.
Koirapuistossa tapasin pienen valkkarinpennun. Sen nimi oli Nilla! Aika kaunis nimi.
Tässä odotan puistossa jäljen valmistumista. Suojavärini toimii paitsi talvella, myös kesäisessä koivikossa varsin hyvin.
Koirapuistossa tapasin pienen valkkarinpennun. Sen nimi oli Nilla! Aika kaunis nimi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aika rääpäle tuo sun uusi kaverisi! Mutta sellainenhan sä olit itsekin vielä muutama kuukausi sitten.
VastaaPoistaKiva että harjoittelet jäljestyksen saloja :) Kyllä sinusta vielä jälkikoira kehittyy.
VastaaPoistaJaa että rääpäle!? No kukas se ei osaa edes keppiä pitää itsellään, vaan luovuttaa sen aina ilman vastalauseita? Hähää!
VastaaPoistaKyllä, minusta tulee jälkikoira, ja hakukoira, ja ehkä vetokoirakin. Mutta tuleeko minusta tokokoira, se jääköön vielä arvoitukseksi.