Me aina välillä kävelemme läheiselle koira-aitaukselle, koska siellä on niin mukava haistella muiden koirien hajuja. Yleensä siellä ei ole ketään meidän kanssa yhtä aikaa. Tänään siellä kuitenkin oli uusi iso ystävä. Minua vähän pelotti aluksi, kun ymmärsin miten iso kaveri on vastassa: 70-kiloinen tanskandogin ja berninpaimenkoiran sekoitus! Kaveri oli vasta reilun vuoden ikäinen, mutta jo niin iso ettei minusta tule koskaan niin isoa.
Hyvin meillä leikit sujui kuitenkin. Se taisi pitää minua vinkuleluna, koska vinkaisin aina kun se kosketti minua tassulla. Riehuin sen kanssa vähän aikaa ja jahtasimme toisiamme. Sitten se meni juomaan vettä omasta privaatista vesiastiastaan, ja kun yritin kohteliaasti pyytää saisinko maistaa vettä, kaveri hermostui. Ilmeisesti jotkut ovat omistushalusia vedestäkin!
Me päätimme siinä kohtaa, että on sopiva hetki jatkaa matkaa. Menimme mustikkametsään, ja minäkin poimin mustikoita suoraan varvusta suuhun. Nam nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti