Kävin viime lauantaina illansuussa ensimmäistä kertaa jäljestämässä! Tai ei kai sitä voi oikeaksi jäljestämiseksi vielä kutsua, se taisi olla enemmänkin semmoista nuuhkimisleikkiä. Leikki meni niin, että minä sain jäädä puistonpenkin viereen odottamaan, kun isäntä käveli nurmikolle n. 15 metriä pitkän jäljen. Jäljen alkuun hän käveli ihan pienen ruudun, johon tuli monta pientä makkaranpalaa! Sitten joka jalanjäljelle tuli makkaranpala. Jäljen päähän tuli ISO makkaranpala, jonka sain hotkaista heti sen löydettyäni!
Kun isäntä vihdoin tuli hakemaan minua penkin luota, lähdimme muutaman minuutin pituiselle rauhalliselle remmilenkille. Sitten isäntä ihan vaivihkaa käveli kohti nurmikon reunassa olevaa merkkiä, mistä jälki alkoi. Minä oivalsin heti, mistä on kyse, ja kävelin määrätietoisesti jälkeä pitkin eteenpäin makkaranpaloja napsien. Totta kai minulla oli kauhea nälkä - olin syönyt viimeksi aamulla! Etenin jopa niin vikkelästi jalanjäljeltä toiselle, että minulta jäi muutama herkkupala huomaamatta. Ne isäntä ystävällisesti osoitti minulle myöhemmin, kun olin saanut nielaistua sen viimeisen, ison makkaranpalan. Kun kaikki herkut olivat löytyneet, en millään olisi malttanut lopettaa nuuhkimista. Viime päivinä olenkin kulkenut aika usein kuono maassa, varsinkin nurmikolla kulkiessamme. Jospa sieltä löytyisi makkaraa! Toivottavasti isäntä tekee pian uusia makkarajälkiä. Tai vaikka verilettujälkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti