Reissussa taas

Olimme viikonloppuna taas pienellä matkalla. Perjantaina pakkauduimme autoon koko konkkaronkka ja ajoimme Jämille. Jämillä oli lunta maassa! Oli jo pimeää kun tulimme perille, mutta pääsimme kuitenkin pienelle iltalenkille ja nautimme pakkasesta ja valkeasta maasta.
Lauantaina kävimme taas ulkoilemassa ja sitten me koirat jäimme hotelliin muutamaksi tunniksi, kun isäntäväki häippäsi jonnekin lenkkarit jalassa ja lenkkivaatteet päällä. Illalla oli taas kivaa, sillä lunta oli satanut hieman lisää.
Kun koitti nukkumaanmenoaika, isäntäväki heltyi meille ja antoi meidän kaikkien tulla sänkyyn! Me olimme koko lauma sängyssä melkein koko yön. Isäntä joutui nukkumaan jalat koukussa, kun se ei kehdannut heittää minua jalkopäästä lattialle.
Sunnuntaina teimme aamulla vielä mukavan aamulenkin kankaalla, ja Sipi ja minä perustimme metsään laukkaringin. Se tarkoittaa sitä, että laukkaamme rinkiä puiden tai pensaiden ympäri toisiamme jahdaten. Tai no yleensä minä jahtaan Sipiä. Rekku harvemmin osallistuu laukkarinkiin.

Sipi käväisi muuten viime viikolla Vettorissa näyttämässä tulehtunutta nisää. Hän sai antibioottikuurin, koska nisästä tuli verensekaista kudosnestettä. Antibioottihan on useimpien koirien mielestä kauheaa myrkkyä, jota ei todellakaan syödä vapaaehtoisesti, mutta Sipiä on helppo huijata: tabletti vaan "piilotetaan" ruuan joukkoon. Tottakai Sipi sen tabletin huomaa, mutta hän en vaan voi jättää ruokakuppiin mitään. Kaikki on syötävä mitä kupissa on. Hassu kakara.

Aamupaini pellolla

Yöllä oli ollut pakkasta, joten heinä rapisi kivasti tassujen alla aamulenkillä. Aurinko oli juuri nousemassa, kun lähdimme ulos. Aluksi kaikki meinasi mennä pieleen, sillä Rekku söi kakkaa ja Sipi karkasi. Onneksi lopulta meillä olikin ihan mukava lenkki. Sipi ja minä kuljimme ihan nätisti kiskomatta liikaa ja Rekkukin söi enää heinää.

Kun olimme kääntymässä kotiinpäin, minun alkoi tehdä mieli painia. Emäntä vapautti meidät remmeistä ja pääsimme kirmaamaan pellolle. Minä pistin Sipin matalaksi monta kertaa, vaikka nykyään Sipi on jo aika vahva eikä sitä ole niin helppo enää kurittaa.

Kun tarraan kaulaan kiinni, Sipi menee maahan selälleen. 

Harmi vaan, että Sipikin on oppinut sen tekniikan. 

Välillä on pidettävä tauko ja pohdittava strategiaa.

Sipi venkoilee...

... ja kuvittelee olevansa minua isompi. 

Vauhtia meidän leikeistä ei myöskään puutu.

Lopulta Sipi kupsahti maahan ihan väsyneenä. Tästä oli hyvä jatkaa kotiinpäin aamuruokien äärelle. 

Villallinen ulkona

Tänään vein Sipin ja Rekun ulos villalliselle. Varsinkin Sipille annoin oikein isän tassusta. Kyyti oli kylmää, mutta lopuksi päätin painaa asiat villaisella.

Sipi tallilla

Maanantaina Sipi pääsi autoajelulle. Tai niin Rekku ja minä luulimme! Sipi olikin päässyt autolla hevostallille katsomaan hevosia. Minähän olen käynyt tallilla aiemmin, mutta Sipi ei ollut oikeastaan nähnyt heppoja ollenkaan. (Paitsi kerran metsässä tuli pari ratsastajaa vastaan, ja ne vasta Sipin mielestä pelottavia olikin!)

Aluksi Sipiä jännitti kaikki. Se oli ihan kauhusta kankeana eikä ollenkaan halunnut ymmärtää, että hevonen on niin kamalan iso. Tallilla oli kuitenkin niin paljon mielenkiintoisia hajuja (ja ihanaa lantaa), että äkkiä Sipin jännitys muuttui rentoudeksi. Emäntäkin leikki rentoa, vaikka onhan ne hevoset aika isoja ihmiseenkin verrattuna. Sipi vieraili myös satulahuoneessa ja kiersi eri karsinoiden edessä katsomassa eri hevosia.

Hevosen tarvikkeet olivat myös mielenkiintoisia.

Sen verran jännä oli Artsi-hevonen, ettei Sipi ihan lähelle uskaltautunut. Kerran Sipi söi lantaa ja Artsi heinää melko lähekkäin, mutta sitten Sipi havahtui tilanteeseen ja päästi vahingossa haukahduksen.

Illalla Sipi oli aika poikki. Kyllä ne tallivierailut väsyttää, sen muistan minäkin.

Poseeraus

Jouduttiin taas vähän poseeraamaan, kun aamulenkillä oli niin mukavaa. Kerrankin Sipi ei karannut eikä kiskonut remmissä, niin emännällä ei mennyt hermot. Meillä oli itse asiassa ihan kiva aamulenkki. Koko viikonloppu on ollut kiva, koska meillä oli vieraita ja saimme paljon huomiota Myös rakas viholliseni Bertta kävi tervehtimässä meitä, mutta se ei minua erityisesti ilahduttanut. Pikemminkin ilahduin kun Bertta lähti takaisin kotiinsa.
Kun kaikki vieraat olivat lähteneet, menimme Koivuluotoon pitkälle kävelylenkille. Siellä oli mukavaa, mutta tällä kerta emme olleetkaan siellä yksin, vaan vastaan tuli Nemo kumppaneineen. Minä ohitin ne mallikkaasti, mutta Sipi ei voinut olla vikisemättä. Sipi on niin äänekäs kakara. Se viihdytti vieraitakin laulamalla huuliharpun säestyksellä.

Tikkien poisto ja pitkä iltalenkki

Aamupäivällä isäntä vei minut Raision Vettoriin. Siellä tassuani taas väänneltiin ja käänneltiin ja lopulta hoitaja napsaisi tikit pois polkuanturoiden välistä. Sitten eläinlääkäri tuli katsomaan tassua. Hyvin se on kuulemma parantunut ja voin nyt juosta ja riehua normaaliin malliin. Ulkona pidän vielä tossua. Lisäksi iltaisin tassu putsataan Betadine-liuoksella ja haavaan laitetaan Vetramil-voidetta.
Tikkien poiston kunniaksi lähdimme porukalla Tikanmaalle pitkälle iltalenkille. Olen kahden viikon ajan joutunut pidättelemään menohalujani, joten nyt oli ilo juosta pellolla Sipin kanssa ja pistää lauma taas ojennukseen.
Sipille hämärässä liikkuminen on vaikeaa. Koko ajan se haluaa tarkkailla, liikkuuko jossain ihminen tai eläin. Ja heti kun näköpiirissä on jotain epäilyttävää tai edes pienenpieni vainu, on mentävä. Ja sitten se todellakin menee. Valkoinen viiva jää vaan horisonttiin, kun Sipi viilettää menemään. Tästä seuraa poikkeuksetta Sipin kytkeminen talutusremmiin.
Tänään Tikanmaalla Sipi löysi jostain jotain mustaa, jota se laittoi päähän ison laikun. Ennestään otsassa on öljyläikkä, joka tuli leirillä kun Minto ja Oikku työnsivät Sipin parkissa olleen auton alle. Nyt Sipin otsassa on kaksi mustaa laikkua. Varmaan Sipi on niin kiintynyt Rekkuun nyt kun minä olen ollut pari viikkoa pois pelistä, että se haluaa pikkuhiljaa alkaa näyttääkin samanlaiselle kuin Rekku.

Viisivuotias

Tänään on minun 5-vuotissynttärit. 

Ajatella, että olen jo keski-ikäinen. 

Tunnen itseni yhtä nuorekkaaksi kuin Sipi. Vaikka minulla onkin tällainen paketti tassun ympärillä juuri nyt. Onnea myös kaikille sisaruksille!

Sipi läpivalaistavana

Sipi lähti eilen Helsingissä käymään. Hänelle oli varattu aika silmäpeilaukseen sekä lonkka- ja nivelröntgeniin MEVET-eläinlääkäriasemalle Pitäjänmäessä. Minä ja Rekku jäimme kotiin sadetta pitämään, enkä muutenkaan olisi välittänyt lähteä mihinkään kipeän tassuni kanssa. Sipi oli varmasti ihan tyytyväinen, koska hän pitää matkustamisesta. Perillä oli monta tuttua valkkaria, muiden muassa Sipin siskot Kerttu ja Inja. Ensin Sipi sai katsoa kirkkaisiin lamppuihin, joiden läpi eläinlääkäri tähysti. Se ei ollut kovin mukavaa, eikä myöskään piikki, jonka hän sai heti peilauksen jälkeen. Sipiä alkoi nopeasti väsyttämään, siis todella paljon.

Kohta Sipi olikin aivan kanttuvei. Kieli roikkui ja silmät pyörivät päässä kuin hedelmäpeli.

Isäntä oli tyytyväinen, sillä Sipi ei ole koskaan aikasemmin ollut yhtä rauhallinen. Röntgen meni nopeasti eikä sattunut yhtään. Sen jälkeen seurasi herätyspiikki, joka sekin vaikutti Sipiin yllättävän nopeasti: hän nousi koirista ensimmäisenä tassuilleen, vaikka oli saanut herätyspistoksen kolmanneksi viimeisenä! Sitten isäntä talutti Sipin autoon ja jätti laskun herrasmiesmäisesti kasvattajan maksettavaksi. Kuvauksen tuloksista tiedotetaan myöhemmin Sipin sivuilla. Matkalla kotiin Sipi nukkui turvallisesti pomppaan käärittynä.

Tassuhaava

Sunnuntaina minulle sattui tassuonnettomuus. Jahtasin Sipiä metsässä niin kuin niin monet kerrat aikaisemminkin, ja yhtäkkiä tassuuni osui joku terävä. Kiljaisin, mutta jatkoin Sipin jahtaamista. Juoksimme vielä hyvän tovin, kunnes isäntäväki huomasi, että tassustani tippuu verta. Olin ilmeisesti astunut lasinsiruun tai muuhun terävään.

Minut kiidätettiin Turun Tuhatjalkaan päivystykseen, jossa todettiin, että tassu pitää tutkia kunnolla ja sen takia minut nukutettiin. Herättyäni kuulin, että tassussa oli 3,5 cm pitkä haava ja se oli ommeltu kiinni. Lisäksi varpaankoukistajan jänne oli poikki ja se pitäisi ommella seuraavana päivänä ortopedillä. Jalkaa särki vietävästi.
Maanantaina olin kuitenkin aika reipas, vaikka tassu olikin paketissa. Saimme ajan ortopedille tiistaiaamuksi. Ortopedi tutki jalan ja sanoi, ettei kannata leikata. Katkennut jänne on kuulemma niin pieni, ettei leikkaamisesta ole huomattavaa hyötyä. Varpaiden asento ei ollut muuttunut, joten toivun tästä kyllä, kunhan saan lepoa ja tassuside vaihdetaan riittävän usein. Minullahan on myös antibioottikuuri ja lisäksi saan kipulääkettä.
Olen aika masentunut. En ymmärrä, miksi Rekku ja Sipi pääsevät lenkille, mutta minun pitää jäädä kotiin. Toisaalta käveleminen kyllä sattuu, varsinkin kun sidettä vaihdetaan.

Tikkien poisto on ensi viikon lopulla, toivottavasti silloin on parempi olo jo.

Leiri

Viime viikonloppuna oli taas jokavuotisen kasvattajan leirin aika. Aikaisempina vuosina olen ollut yksin isäntäväen kanssa, mutta tänä vuonna laumassani on kolme koiraa. Jopa Rekku lähti mukaan, vaikka hän on aivan väärän värinen.
Meidän kämppiksenä oli pieni 16-viikkoinen Milo-pentu, joka oli minusta aivan ällöttävä. Ensimmäisenä näytin sille taivaan merkit. Kyllä se hyvin nopeasti oppi kunnioittamaan arvokkaampaansa.

Siskoni Oikku sekä Milon sisko Fuula.

Ensimmäisenä iltana totuttelimme leirielämään ja toisiimme. Meitä nukutti ja saimmekin onneksi levätä illan.

Lauantaina alkoi äksöni. Paikalle oli kutsuttu arvostettu kouluttaja, joka neuvoi meidän omistajia, miten saadaan koiran viettiä nostettua ja miten käytetään viettiä hyväksi koulutuksessa. Minä olin tietysti aivan huippuhyvä esimerkki muille, koska minulla on korkea vietti ja sitä on helppo nostaa esimerkiksi narupallolla tai purupatukalla. Osasin heti kaikki temput, mitä siellä piti kokeilla. Isäntä oli minusta ylpeä - ja syystä!

Myös Sipi pääsi esiintymään. Sipi on vielä niin nuori, että hänen osuutensa oli hieman erilainen. Lähinnä vietin herättelyä. Hyvin sekin meni, vaikka emäntää jännittikin jostain syystä.

Sunnuntaina oli leirimätsärit, joissa sijoituin jälleen. Sain kunniamaininnan "Valioyksilö". En ole vielä kertaakaan palannut leiriltä ilman ruusuketta! Sipi sai lohdutuspalkinnoksi possunkorvan ja purutikun.

Tottakai leirielämään kuului myös riehuminen. Sipi ja minä emme riehuneet muiden kanssa yhtä aikaa, sillä me olemme joskus aika mustasukkaisia toisistamme ja siitä saattaa tulla riitaa vieraiden koirien kanssa. Niinpä pääsimme erikseen tutustumaan vieraisiin koiriin. Tässä Sipi tutustuu emääni Mintoon ja siskooni Oikkuun. Sipi parka on aivan alakynnessä! Minto ja Oikku halusivat koko ajan nähdä Sipin matelevan. Mutta ei se tuntunut Sipiä haittaavan. Oikku ei myöskään tykännyt siitä, kun Sipi yritti pomottaa Fuulaa, joka on Oikun lapsi.

Kasvattaja tarkisti Sipin hampaat. Kaikki näytti olevan kunnossa.

Myös minun silmääni tutkittiin. Kasvattaja kertoi, että silmässäni on todennäköisesti kolesterolikertymä, joka on vaaraton ja menee itsestään ohi jossain vaiheessa. Tämä tieto helpotti isäntäväkeä, sillä he luulivat että silmässäni on kaihi.

Kaikenkaikkiaan hyvä leiri! Kotiin palattuamme olimme totaalisen poikki, niin ihmiset kuin koirat.