Helmikuu kuvina

Helmikuu Hampurissa on ollut - yllättävää kyllä - luminen ja kylmä. Lunta on riittänyt muutamaksi päiväksi, mutta suurimmaksi osaksi on ollut kuivaa mutta kylmää.

Otimme tietenkin kaiken irti lumipäivistä. Sipi söi lunta koko ajan ulkona ja me molemmat kierimme siinä ja putsasimme turkkiamme.

Kun lumet sulivat, menimme hiekkarannalle pitkälle kävelylle. Aurinko oli juuri laskemassa ja kaikki näytti vaaleanpunaiselta.

Ystävänpäivänä kävimme Jenischparkissa, vaikka siellä onkin talvisin niin kuraista että siitä seuraa väistämättä suihkukeikka meille. Poseerasimme ystävällisinä.

Viikonloppuna on mukava mennä Blankenesen koirarannalle, koska siellä saa telmiä ja tavata kavereita. Me olemme treenanneet paljon sitä, että koirakavereille ei saa ensimmäisenä mennä rähjäämään, vaan pitää tutustua rauhallisesti ja haukkumatta. Se onnistuukin nykyään aika hyvin silloin kun olemme vapaina, mutta kytkettynä tervehtiminen on vielä työn alla.

Pk-seuraa

Sipillä ja minulla on sikäli hyvä tilanne, että joudumme harvoin olemaan yksin kokonaisen työpäivän ajan. Jo vuosia joko emäntä tai isäntä on päässyt käyttämään meitä lounastauolla pienellä happihyppelyllä. Välillä on poikkeustilanteita, esimerkiksi matkojen takia, jolloin nämä lounaslenkit jäävät väliin.
Ajattelinkin, että pitäisikö poikkeustilanteita varten laittaa ilmoitus jonnekin treffipalstalle:

"Etsitään pk-seuraa. Kaksi valkoista kaunotarta hakevat pk-seuraa tositarkoituksella."

Meillehän "pk" tarkoittaa päiväkakkaa.

Blankenesen lenkki

Meillä oli vähän tylsä viikonloppu, koska isäntäväellä oli vieraita Suomesta eivätkä he ehtineet oikein viettää aikaa meidän kanssa.
Sen sijaan teimme eilen illalla pitkän lenkin. Menimme S-Bahnilla Blankeneseen ja kävelimme sieltä kotiin. Matkaa tuli10 km ja se kesti noin pari tuntia.

Sipin kanssa riemastuimme, kun tulimme Blankenesen Treppenvierteliin ja laskeuduimme portaita pitkin rantaan. Me pääsimme irti remmeistä ja juoksimme iloisina kapeita kujia. Aina kun joku ihminen tuli vastaan, menimme automaattisesti isännän tai emännän selän taakse. Sipi varsinkin on tosi hyvä tarjoamaan takana kulkemista ja yleensä tiedämme, että vastaantulijoiden kohdalla kuljemme jonossa (Sipi viimeisenä), jottemme tukkisi koko tietä.

Oli jo pimeää, mutta ei onneksi satanut vettä. Maa on sula eikä lunta näy missään, vaikka viime viikolla olikin yksi sankka lumisade ja lunta jäi muutamaksi tunniksi maahankin. Elben rannassa ei ollut juuri muita kulkijoita.

Kuvia ei lenkin varrelta saatu, koska oli niin kamalan synkkää. Rantareitillä ei ole katuvalaistusta, niin kuin ei myöskään puistoissa. Onneksi isäntäväellä on hyvät otsalamput ja meillä kaulapannoissa vilkkuvalot.

Oli niin kiva lenkki, että toivomme pääsevämme sinne uudestaan jonain toisena päivänä. 

Tyttöjen välisestä ystävyydestä

Tänään ajattelin kertoa teille vähän Sipin ja minun välisestä ystävyydestä.

Meiltä kysellään usein, olemmeko sukulaisia. Emme ole. Olemme kyllä saman kasvattajan kasvatteja, mutta emme ole mitään sukua keskenämme.
Tykkäämme muuten vaan toisistamme!

Me emme ole koskaan tapelleet tosissaan. Joskus harvoin leikki yltyy liian villiksi ja tilanne näyttää pahemmalta kuin se todellisuudessa onkaan. Silloin emäntä tai isäntä on saattanut tulla väliin ja keskeyttää leikin. Yleensä tulemme kuitenkin hyvin juttuun ja tiedämme tarkalleen, kuinka pitkälle leikin voi viedä.

Osaamme lukea toisiamme joka tilanteessa. Jos toinen on vähän huonolla tuulella tai esimerkiksi huonovointinen, toinen jättää sen rauhaan. Ja päinvastoin, jos toinen on iloinen (kuten esimerkiksi Sipi ulostamisen jälkeen), iloitsemme yhdessä.

Jos tapaamme muita koiria, liittoudumme Sipin kanssa heti tiimiksi, jottei kolmas koira mahda meille mitään. Aika usein siinä käy kuitenkin niin, että Sipi alkaa juoksemaan kolmannen koiran kanssa ja minä en viitsi osallistua siihen ollenkaan. Sekin sopii meille molemmille, emme ole mustasukkaisia. 

Olemme jakaneet vastuut niin, että Sipi pitää tarkkaa vahtia joka tilanteessa ja minä osallistun jos tarvitsee. Sipillä on koko ajan skannaus päällä ja korvat äärimmäisen tarkassa asennossa. Minä taas teen muita hommia ja havahdun vasta jos Sipi ilmoittaa jostain.

Kaiken kaikkiaan meidän yhteistyömme toimii saumattomasti, olemme lyömätön tiimi! Sipi on paras ystävä, jota tällainen Villa-koira voi toivoa.

Hyvää uutta vuotta 2018!

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni! Me palasimme kotiin Tanskan-lomalta ja juhlistimme vuodenvaihdetta kotosalla. Ulkona paukkui aika paljon jo iltapäivällä, mutta onneksi ehdimme käydä pitkällä kävelylenkillä Elben rannassa ennen pimeän tuloa niin vältyimme pahimmalta. Illalla alkoi paukkua enemmän, mutta mehän emme siitä välitä.
Kun vuosi vaihtui, isäntäväki oli parvekkeella katsomassa ilotulitusta ja polttamassa tähtisadetikkuja, ja minä ja Sipi katselimme telkkarista Rammsteinin konserttia.

Meillä oli oikein kiva vuosi 2017. Tärkeimpänä tapahtumana täytyy tietenkin mainita Sipin pennut, mutta olihan meillä monta muutakin hauskaa juttua, kuten kesälomareissu, Hollannin-reissu ja minun synttärijuhlani Lyypekissä.

Vuodesta 2018 tulee varmasti myös hyvä!

Rantalomalla joulukuussa

Vaikka on joulukuu, olemme rantalomalla. Monena päivänä on satanut vettä, mutta tänään paistoi aurinko ja oli täydellinen leijanlennätyssää. Minä ja Sipi valvoimme lapsia ja pidimme huolta, että lauma pysyi kasassa. Siinä riitti juoksemista dyyniltä toiselle ja dyyneiltä rantaan. Olimme aivan poikki, kun vihdoin lähdimme takaisin.

Sää oli mitä parhain ja rannalla oli paljon muitakin ihmisiä. Näimme myös muutamia varjoliitelijöitä ja Sipi koitti ottaa niitä kiinni.

Me olimme aivan kilttejä emmekä lähteneet muiden koirien luokse kertaakaan. Sipin juoksutkin alkaa olla loppusuoralla, joten saimme telmiä vapaina aivan huoletta.

Kun tulimme takaisin talolle, huomasimme että Sipin jalkaa koski. Hän raukka ontuu eikä oikein varaa painoa kipeälle jalalle. Lepäsimme loppupäivän, vaikka ihmiset lähtivät uudestaan rannalle.
Toivottavasti jalka on parempi huomenna.

Glædelig jul!

Hyvänjouluntoivotukset Tanskasta!
Tulimme tänne eilen ja automatka meni ihan hyvin. Matkustaminen oli aika rankkaa, mutta perillä saimme onneksi levätä omissa pedeissämme, jotka ovat täällä mukana.
Aamuyöstä meitä alkoi jännittää, että mitähän lahjoja pukki tuo meille. Siksi nukuimme vähän levottomasti. Sipi meni kolme (!) kertaa isäntäväen makuuhuoneeseen, vaikka se on kielletty täälläkin. Minä jäin pari kertaa rysänpäältä kiinni, kun olin nukahtanut sohvalle! No siitä tuli myöhemmin päätös, että saamme olla sohvalla (koska se on nahkaa ja helppo pyyhkiä karvoista ja hiekasta).

Minulla on Sipin häntä kainalossa!

Hiekkaa täällä riittääkin. Kävimme tänään dyyneillä ja rannassa! Siellä oli mahtavat maisemat ja iloitsimme ulkoilusta.
Sipin juoksut jatkuvat vielä ja yksi ihana labukkapoika olisikin halunnut Sipin kanssa lomaromanssin.

Rantaa ja vapaata tilaa silmänkantamattomiin.

Joulukuvaposeeraus.

Tanskassa on Tanskanlippuja joka salossa.

Pikkujouluviikonloppu Berliinissä

Terveisiä Berliinistä! Palasimme juuri kotiin pääkaupungista, jossa olimme koko lauman voimin viettämässä pitkää viikonloppua. Hotelli oli sama tuttu, jossa olemme ennenkin olleet. Myös lenkkipolut Tiergartenissa olivat tutut.
Nukuimme tietenkin sängyssä, mikä oli isäntäväen mielestä ehkä vähän huono juttu, koska keli oli kurainen emmekä voineet välttää tuomasta hiekkaa sänkyyn.

Lisäksi Sipillä oli juoksut, joten yöllistä takapään putsaustakin oli meidän kaikkien siedettävä.

Lauantaina kävimme ulkoilemassa Grunewaldissa. Metsässä oli hyvin paljon kaikkea mielenkiintoista ja Sipi oli koko ajan valmiina lähtemään tutkimusretkelle. Näimme ja haistoimme mm. villisikojen jälkiä.
Tällä penkillä halusimme ehdottomasti poseerata, emmekä meinanneet lopettaa poseerausta vaikka kamera oli jo laukussa. Emme voi sille mitään, että olemme söpöjä ja valokuvauksellisia!

Sipi oli iloinen kun pääsi vähän juoksentelemaan ja purkamaan energiaa!
Loppupäivän nukuimmekin tyytyväisinä hotellissa, kun isäntäväki kävi vähän KaDeWessa shoppailemassa ja katsomassa joulumarkkinoita.

Sikailupäivä

Olemme olleet tänään tavallista hankalampia koko päivän ja aiheuttaneet emännälle melkein hermoromahduksen.
Aamusta alkaen olemme räyhänneet ohikulkeville koirille ja muutamalle ihmisellekin.
Aamulenkillä näimme erittäin ärsyttävän mustan labradorinnoutajan, joka ei yleensä tule meitä vastaan aamulla. Sehän oli haukuttava pystyyn.
Lounaslenkillä meidän tiellemme tuli pieni vaalea koira, jolla ei itseasiassa ole mitään oikeutta kulkea meidän polkuja ainakaan samaan aikaan meidän kanssa. Ilmoitimme sen koko korttelille.
Päivälenkillä pimeässä puistossa seisoi mies. Sehän on hyvin epäilyttävää, joten varmuuden vuoksi räyhäsimme kovaäänisesti ja juoksimme sitä kohti. Emäntä ei tykännyt meidän esityksestä. Vähän hukkaan se menikin, sillä se mies osoittautui aivan harmittomaksi.
Kaiken kruunasi äskeinen show autotallissa, kun haukuimme viattoman naapurin, joka ei muutenkaan kauheasti pidä koirista. Yleensä olemme autotallissa aina kytkettyinä, mutta tällä kertaa emäntä ajatteli kuivata meitä pyyhkellä, koska olimme tietenkin kuranneet itsemme kainaloita myöten sateessa. Hyppäsimme siis autosta ja eiköhän samalla hetkellä naapuri tullut autotalliin ja säikähti kauheasti kun haukahdimme muutaman kerran sille.
Tänään oli tällainen päivä. Onneksi olemme välillä kilttejä ja suloisiakin, muuten meidän fanilauma saattaisi kutistua.

Ensimmäinen adventti

Joulukuu jo! Eilen teimme pienen päivälenkin Blankenesessä, kun oli pitkästä aikaa poutaa ja maakin oli melkein kuiva.

Sain viime viikolla tällaisen tuulitakin, joka pitää minut lämpimänä Hampurin kylmässä talvessa. Täällä ei ole useinkaan pakkasta, mutta ilma on kostea ja kylmä viima menee luihin ja ytimiin. Takki suojaa pahimmalta tuiverrukselta. Se on ihan mukava, minusta on kiva kun ei palele.

Metsässä ei ole lainkaan talvista. Lunta ei ole ollut vielä tänä talvena kertaakaan, ei pientäkään valkeaa kerrosta. Niin kauan kun ei sada, se ei haittaa. Ainainen vesisade alkaa kyllä jo tympimään. Ja se jatkuva turkin peseminen ja kuivaaminen.

Rannalla takkini riisuttiin, koska halusin koko ajan mennä veteen eikä se kuulemma ole hyvä mennä takki päällä uimaan.

Meillä oli taas mukava lenkki ja minä jaksoin oikein hyvin. Olen syönyt pari viikkoa glukosamiinia ruuan kanssa, se pitää lihakseni vetreinä.

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille lukijoilleni! Tästä tulee varmasti hyvä ja tapahtumarikas joulukuu.