Terve taas kaikki blogini lukijat. En ole viime aikoina kirjoittanut tänne kovinkaan usein, mutta se ei suinkaan johdu siitä ettei minulle olisi tapahtunut mitään. Päin vastoin! Kun tapahtuu paljon, ei aina ehdi kirjoittamaan. Sitäpaitsi tulin juuri vähän pidemmältä lenkiltä eikä isäntä ole vielä hankkinut mobiililaajakaistaa. Eikä se kannettavan tietokoneen hiiri oikein sovi minun tassuuni. Päivitä blogia siinä sitten.
Kävimme siis tällä ja viime viikolla porukalla vähän maata kiertämässä. Päädyimme reissullamme aina itärajalle asti. Silloin satoi koko ajan.
Vähän myöhemmin menimme Oulujärven rannalle telttailemaan. Enää ei satanut, mutta menimme silti märkinä nukkumaan. Oulujärvessä opin vihdoinkin uimaan kunnolla niin, että en polski etujaloilla pinnan yläpuolella. Se on nopeampi tapa edetä ja myös mukavampi, sillä vettä ei roisku korviin. Tässä tyylinäyte uintitaidoistani pintaa syvemmältä.
Vesikampaus saa kaulani näyttämään hoikemmalta.
Myöhemmillä telttapaikoilla oli paljon hyttysiä ja paarmojakin. Minä siedin niitä urheasti. Rekku sen sijaan söi pari paarmaa nappaamalla ne suoraan ilmasta! Minä en vielä saa kiinni edes yöperhosia, vaikka kovasti yritin.
Olen viime viikkoina tainnut vähitellen tulla ns. "mörköikään". Se tarkoittaa, että saatan säikähtää kovasti ja pelätä tavallisiakin asioita, varsinkin jos minulla ei sillä hetkellä ole mitään muuta tekemistä tai ajateltavaa. Vieraat ihmiset, heiluvat oksat tai yllättävät äänet saattavat yhtäkkiä olla niin vaarallisia, että kaikki karvani nousevat pystyyn. Silloin on joko pinkaistava pakoon tai valmistauduttava puolustamaan itseään ja koko laumaa hurjasti haukkumalla!
Olet niin kovin kaunis, Villa! Päästäisiinpä takaisin reissuun, oli niin kiva tutkia uusia paikkoja sun kanssa.
VastaaPoistaKiitos vain! Et ole yhtään hullumman näköinen itsekään, ainakaan leikkiin kutsuessasi.
VastaaPoista