Pitkäperjantain pitkällä kävelyllä

Kävimme toissapäivänä koko minun laumani voimin kävelemässä Lempäälässä Birgitan Polun maastossa. Sää oli mitä parhain: aamulla pakkasta, niin että hanki on kovettunut koiran kantavaksi, mutta kuitenkin aurinkoista, niin että tarkenee ja kaikilla on keväinen mieli. Jätimme auton metsätien varteen ja kävelimme polkuja ja järvien jäitä pitkin ainakin viisi tuntia. Välillä pysähdyimme syömään possunkorvia ja makkaraa, joita isäntäväki oli ystävällisesti kantanut repussaan. Söimme myös monta keppiä ja tietenkin virkistävää lunta. Lumi viilensi etenkin sen jälkeen kun Sipi sai hepulin ja juoksi kahdeksikon muotoista lenkkiä järven jäällä vaikka kuinka pitkään ja minä jahtasin sitä. Palasimme autolle vasta auringon jo painuessa puiden taakse.

 Tässä poseeraamme järven jäällä. Meidän käskettiin pysyä paikoillamme, mutta Sipi ei malttanut odottaa ja hänet piti erikseen käydä saattamassa takaisin minun ja Rekun väliin istumaan.

Saimme luvan lähteä liikkeelle, ja silloin on mentävä täysillä!

 Jos kiipeää kiven päälle istumaan saattaa saada herkkuja (ja joutua valokuvaan).

Jäällä oleva lumi oli niin kovaksi pakkautunutta, että se kantoi ihmistenkin painon.