Sipin bluffaus

Tänään olimme isännän kanssa pitkällä metsälenkillä (emäntä on ollut jo monta päivää poissa, se meni kuulemma laskettelemaan sinne mistä valkkarit ovat alun perin kotoisin). Metsässä on nyt tosi paljon lunta ja tänään sitä satoi vielä lisää. Poimimme lumesta keppejä kuten yleensä ja välillä niistä tulee kiistaa - kuten yleensä. Rekku ei välitä kiistellä kepeistä, paitsi joskus, mutta Sipi on toista maata: se ei oikein millään tahdo luopua saamastaan kepistä. Sipistä sitä paitsi on tullut jo melkein yhtä nopea kuin minä ja joskus se jopa ehtii kepin luo ennen minua. Silloin saatan joutua ottamaan kepin Sipiltä pois väkisin.

Lenkin puolivälin tienoilla keskellä metsää meille tuli taas "kiistakapula" (ks. kuvaa) ja päätin ottaa kepin väkisin pois Sipiltä. Mutta kesken painin Sipi päättikin bluffata: se rupesi ulisemaan kauheasti ja pyöri maata viistäen ympyrää. Uikuttaen se juoksi takapää maata viistäen ja häntä koipien välissä isännän jalkojen juureen makaamaan. Isäntä jo vähän huolestui kun ulvomisesta ja maassa kieppumisesta ei meinannut tulla loppua, vaikka mitään jälkiä pennussa ei näkynyt tai nivelet olleet sijoiltaan. Minä vaan katsoin touhua hölmistyneenä keppi suussa. Kun isäntä ei löytänyt Sipistä mitään vikaa ja se oli vähän rauhoittunut yritimme jatkaa matkaa, ja kas kummaa: pentu ryntäsi perääni aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kyllä minun tuollainen yksinkertainen hämäys olisi pitänyt huomata, sillä olenhan harrastanut sellaisia itsekin.