Kävimme eilen koko laumani voimin kävelemässä pitkän lenkin Särkijärvellä. Aluksi kahlasimme ja uimme, jotta jaksaisimme kävellä lämpimässä kevätsäässä. Aurinko paistoi ja meillä oli niin mukavaa.
Välillä joudumme ottamaan korkeita loikkia tai ryömimään matalina, sillä polun päälle on kaatunut puita. Erään puunrungon kohdalla me ryömimme ali, mutta siitä olisi päässyt hyppäämäänkin jos olisi halunnut. Emäntä päätti harjoitella Sipin kanssa hyppäämistä. Samalla hetkellä minä olin päättänyt ryömiä rungon ali takaisinpäin. Ette arvaa kuinka säikähdin, kun Sipi hyppäsi puunrungon yli suoraan minun selkääni takaapäin! Kiljahdin säikähdyksestä, sillä en ollenkaan arvannut että pentu oli tulossa ilmasta kimppuuni.
No siitä selvittiin, kun tajusin että se oli vahinko. Hetkeä myöhemmin meidän piti ylittää mutainen oja. Sipi halusi jäädä nuuhkimaan kuravelliä ja kahlaamaan polviaan myöten viilentävässä mudassa. Minä en jaksanut jäädä sellaista katsomaan, joten halusin ohittaa Sipin. Hän kuitenkin seisoi tukkona ojan yli menevän lankun edessä. Päätin, että nyt on takaisinmaksun aika. Hyppäsin Sipin yli niin että nilkkani hipoivat pennun selkää. Hahhah, siitäs sai mokoma säikyttelijä!
Loppumatka meni leppoisissa tunnelmissa. Keräsimme monta punkkia, mutta punkkipantojen ansiosta ne eivät kiinnity iholle. Kotona lepäsimme reporankoina vielä monta tuntia muistellen mukavaa metsälenkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti