Tänään on kulunut tasan 9 vuotta siitä, kun isäntäväki haki minut pentulaatikosta kotiin.
Se oli mukava päivä, muistan sen kuin eilisen. Tai no, jos totta puhutaan niin en muista siitä mitään. Meillä koirilla on tapana elää hetkessä, eikä muistella menneitä.
Yhdeksän vuotta on mennyt hurjan nopeasti. Enpä olisi arvannut silloin 8-viikkoisena pentuna, kun Raisioon lähdin, että jonain päivänä asun Saksassa valkkarisiskoni kanssa.
Jos nyt kuitenkin katsotaan taaksepäin, niin yhdeksään vuoteen on mahtunut monta ilon hetkeä. Esimerkiksi hauskat leikit ja painit Rekun kanssa. Kaikki kivat reissut, joille olen päässyt mukaan.
Myös ikäviä asioita on tapahtunut, niin kuin elämässä kai yleensäkin. Kyynpurema, erilaiset sairastelut ja tassuhaava ovat onneksi enää huonoja muistoja vain.
Tällä hetkellä minun vointini on oikein hyvä, mitä nyt vähän alan vanhentua. Elämä on rauhallista ja leppoisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti