Minä ja Sipi olemme joutuneet harjoittelemaan kärsivällisyyttä todella paljon. Isäntäväen mielestä siitä on jotain hyötyä elämässä. En kyllä keksi mitä.
Tänään isäntä söi popcorneja työhuoneessa ja ilmeisesti vahingossa yksi poppari putosi lattialle. (Suoraan sanottuna en ymmärrä, miten poppareita voi käsitellä niin huolimattomasti.)
No, koska minä ja Sipi olemme hyvin koulutettuja ja olemme erityisen hyviä kärsivällisyydessä, kumpikaan meistä ei hyökännyt pudonneen popparin kimppuun. Sen sijaan molemmat tuijotimme sitä katse kovana, silmää räpäyttämättä. Olimme täysin keskittyneitä poppariin, eikä millään muulla ollut mitään väliä. Paitsi tietenkin sillä, ettei meillä ollut lupaa ottaa sitä.
Emäntä ratkaisi tilanteen ja nosti popparin pois lattialta.
Myöhemmin illalla isäntä meni poppareidensa kanssa sohvalle katsomaan jalkapalloa. Minä muina vanhuksina käppäilin mukaan olkkariin. Eihän sitä tiedä, jos isännälle sattuu taas "vahinko" ja poppareita "sattuu putoamaan" maahan niin että emäntä ei näe.
Aivan upeaa itsehillintää!
VastaaPoista