Suomessa meillä oli kiva loma. Urpon ja Kärsän kanssa eläminen sujui hyvin, olemmehan toki vanhoja tuttuja.
Minä ja Urpo tulimme toimeen keskenään erinomaisesti, samoin Sipi ja Kärsä. Nuoret Sipi ja Kärsä leikkivät paljon yhdessä, telmivät pihalla ja jahtasivat toisiaan. Urpo ja minä olimme rauhallisempia ja ymmärsimme toisiamme pelkistä eleistä ja ilmeistä. Meillä ei ollut mitään ongelmia keskenään koko kahden viikon aikana, vaikka olimme välillä kotona ilman ihmisiä.
Meidän normaali päivärytmi oli sellainen, että aamulla ulkoilimme erikseen. Seisojapojat takapihalla ja minä ja Sipi kävimme emännän kanssa pienellä aamukävelyllä postilaatikolla.
Sitten aamupäivällä pojat lähtivät omalle pitkälle päiväkävelylle ja viipyivät lenkillä tunnin, pari.
Lounaan jälkeen minä ja Sipi kävimme omalla pienellä päiväkävelyllä.
Meistä ei ollut kuitenkaan kovin kiva lähteä kävelylle ilman emäntää, joten olimme aika vastahakoisia. Varsinkin minun mielestäni oli aika ikävää kävellä maaseudulla, joten vitkastelin ja hidastelin paljon. Jopa niin paljon, että ihmiset luulivat että minun tassuissani oli jotain vikaa.
Anturoitani rasvattiin ja sain lenkille tossut jalkaan. Oikeasti minua ei vain huvittanut mikään. Kuulin, että isäntä oli samaan aikaan New Yorkissa. Olisin paljon mieluummin ollut siellä! Minusta on tullut city-koira enkä viihdy maalla!
Illalla jouduimme monesti kuitenkin vielä koko konkkaronkka pidemmälle iltakävelylle. Ja ihan kivaahan se oli (mutta älkää kertoko kenellekään, että sanoin noin!).
Sää oli aurinkoinen ja lämmin joka ilta, eikä muita tielläliikkujia näkynyt juurikaan.
Koitin tehdä duck facen, mutta en ole kovin hyvä siinä.
Päivisin meillä oli myös aikaa loikoilla. Olimme ulkona melkein koko ajan, koska oli niin hyvä sää. Nukahtelimme minne milloinkin. Tässä Kärsä on sikeässä unessa autojen vieressä.
Yhtenä päivänä kävimme Vartsalassa ja Sipi heittäytyi vauvan peitolle lapsenvahdiksi.
Tietenkin meistä otettiin myös ryhmäkuvia. Tässä poseeraamme juhannusruusujen edessä. Kesä oli jo pitkällä, vaikka oli vasta toukokuun loppu.
Urpo ei ollut yhteistyökykyinen, vaan vaati saada olla maassa vaikka kaikki muut istuivat. Sentään hänellä oli tilaisuuteen sopiva ylväs ilme.
Koska minä temppuilin tassujeni kanssa, sain välillä jäädä kotiin lepäämään kun muut kävivät lenkillä. Tässä Sipi on poikain kanssa.
Kun kotiinlähdön aika koitti, Kärsä olisi halunnut tulla meidän mukaan. Hyvinhän se olisi kyytiin mahtunut! Saksassa Kärsä olisi myös lähempänä oikeaa kotimaataan Hollantia. Ikävä kyllä ihmiset eivät antaneet Kärsän lähteä mukaan.
Paluumatka meni ihan hyvin. Oli aurinkoinen ja kuuma päivä kun ajoimme kotiin Tukholmasta, mutta aurinko paistoi nyt etupenkille niin meillä oli auton takana mukavan viileää. Kävimme uimassa Etelä-Ruotsissa Markarydissä upeissa maisemissa ja nautimme.
Nyt olemme kotona ja isäntäkin on palannut. Mukavaa kun lauma on koossa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti