No Sipi alkoi voida paremmin jo parin päivän päästä, kun hän oli ollut levossa ja riisi-piimä-dieetillä ja ruoka alkoi pysyä sisällä. Voimat palasivat nopeasti ja nyt hän on jo ihan ennallaan.
Mutta nyt se vatsatauti iski minulle! Yhtenä päivänä minun mahaani alkoi kivistää ja oksensin pari erittäin isoa lammikkoa sisälle - matolle ja sohvalle tietenkin. Yhden kerran sentään tähtäsin parketille ja osuin, mutta valitettavasti kynnyksen kohdalle ja oksennusta meni lattialistojen alle.
Mikään ruoka ei maistu minulle tällä hetkellä, ei edes riisivelli. Olen sentään juonut riittävästi ja niinpä olen suhteellisen hyvissä voimissa. Eiköhän tämä tästä.
Ulkona olen jaksanut käydä lähes normaalit lenkit. Tänään aamulla meille satoi vähän lunta ja tietenkin menimme Sipin kanssa takapihalle painimaan.
Sipi luulee olevansa niskan päällä.
Hän tekee kaikkensa saadakseen minut mukaan leikkiin.
Pienen suostuttelun jälkeen alan lämmetä.
Painan Sipin maahan!
Mutta hän nousee sieltä nopeasti ja lähtee vastahyökkäykseen.
Annan hänen halata minua.
Ja lopulta Sipi tekee kuitenkin yllätyshyökkäyksen.
Tällaisia meidän painit on. Ihan samanlaista kuin kaikki nämä vuodet, mutta nykyään painimme vähän harvemmin ja painit kestää lyhyemmän aikaa.
PS. Tänään on kuulemma karkauspäivä. Tarkoittaako se sitä, että pitää karata??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti