Kuulottimet

Kevätsäät ovat sallineet meidän ulkoilla takapihalla jo monena päivänä. Pihalla oleilu on tosi mukavaa, mutta myös yllättävän raskasta. Minun on vahdittava paitsi Sipiä, myös isäntäväkeä. Lisäksi pitää koko ajan tarkkailla, käveleekö joku kadulla tai puistossa. Jos jotain liikettä näkyy, pitää selvittää mistä on kyse.
Lisäksi meidän pitää siirrellä pihalla olevia keppejä ja tikkuja koko ajan. Ja jos sekään ei vielä riitä, terassilla olevassa laatikossa on kaksi pihalelua, joiden kanssa leikimme toisinaan. Sipi yleensä hakee laatikosta pallon ja kongin, ja sitten vaihtelemme niitä aina sopivan tilaisuuden tullen.
Kuten varmaan arvaatte, olemme pihapäivien jälkeen aina aivan uupuneita ja uni maistuu illalla.

Joskus käymme vielä pihahommien jälkeen kävelylenkillä. Tässä poseeraan vakavana ja esittelen hienoja korviani. Eipä uskoisi, että näin isoilla korvilla on vaikea kuulla. Mutta niin se vaan on, että minun kuuloni on heikentynyt viime aikoina. Onneksi Sipi aina hälyttää, jos on jotain mitä pitäisi huomata. 

Jos olemme kotona ja ovikello soi, minä jään omaan petiin istumaan ja ulvon kovaan ääneen. Sipi saa hoitaa ovella vahtimisen.