Koska olen jo varsin vanha - joskin ikäisekseni vielä virkeä - teen joskus lyhyempiä lenkkejä kuin Sipi. Joskus saavun tällaiselta lyhyeltä lenkiltä ennen Sipiä, ja silloin saatan saada päivälliseni heti. Isäntäväki laittaa kuitenkin molempien ruokakupit samalla kertaa lattialle koska me olemme oppineet, että toisten ruokiin ei kajota.
Toissapäivänä kaikki oli kuitenkin toisin. Isäntä laittoi minulle ruoan ja samalla Sipin kulhon Sipiä odottamaan. Sitten isäntä antoi minulle luvan syödä ja meni keittiöön laittamaan itselleenkin jotain purtavaa. Minä söin poikkeuksellisen hyvällä ruokahalulla. Ruokahaluni oli niin hyvä, että kun oman annokseni syötyäni huomasin Sipin kulhon, en voinut vastustaa kiusausta. Tai sitten vain unohdin, että olin juuri syönyt. Minulla on näet nykyään vanhuuden takia varsin lyhyt muisti. Joka tapauksessa totesin että hyvältähän tämäkin maistuu. Pahaksi onneksi Sipin kulhosta kuuluu erilainen kolina kun minun kulhostani. Tämä kiinnitti isännän huomion ja hän ryntäsi paikalle.
Sain melkoisen läksytyksen ja jouduin omaan petiini häpeämään. Mutta kun isäntä meni keittiöön jatkamaan ruoanlaittoa minä totesin, että Sipin kulhoon jäi vielä syötävää. Niinpä hiivin takaisin koirien ruokasaliin ja jatkoin Sipin annoksen kimpussa. Mutta pahuksen kulho kolahteli taas niin, että sain uuden läksytyksen! Se ei haitannut, sillä kaikki Sipin nappulat olivat jo tuulensuojassa.
Ei paha: sain tupla-annoksen ruokaa kahden läksytyksen hinnalla!
Oikeastaan läksytyksetkin olivat aivan turhia, sillä mummoilla on mummojen säännöt.
Voihan Villa!!
VastaaPoista