Ensin pysähdyimme kuitenkin Saaren kansallispuistoon pitämään eväs- ja ulkoilutaukoa. Me kävimme uimassa ja sen jälkeen minä keskityin kerjäämään isäntäväen eväitä. Olen tullut aika eteväksi huomaamattomassa kerjäämisessä.
Perillä Iitissä pääsimme melkein heti kävelemään 3,5 kilometrin pituisen hirvenpolun.
Se oli paikoin aika vaikeakulkuinen ja jyrkkä. Meillä ei silti ollut mitään vaikeuksia.
Pidimme paljon hengähdys- ja maisemanihailutaukoja. Näköalat olivatkin huikeat.
Kävimme myös jokaisessa purossa juomassa ja virkistäytymässä.
Polun varrella oli hieno iso hiidenkivi, jota ihailimme hetken. Oikeastaan meillä oli jo kiire saareen laavulle, jossa kuulemma saisimme iltapalaa.
Iltasnäcksin jälkeen kävimme käsilossilla pienemmässä saaressa. Tästä lossista en tykännyt kovinkaan paljon, sillä se keikkui ikävästi. Pikkusaaressa oli kuitenkin mielenkiintoisia hajuja ja löysin maasta hyläytyn linnunpesän, jossa oli kuoriutumattomat munat.
Saaressa oli myös todella paljon punkkeja. Isäntäväki ei sen takia ottanut meitä yöksi viereen nukkumaan, vaikka yleensä lomalla pääsemme.
Seuraavana päivänä menimme Pertunmaalle mökille, jossa saimme olla ulkona ihan koko päivän, jopa kaatosateessa. Kävimme myös monta kertaa uimassa rannassa ihan itseksemme.
Paluumatkalla pysähdyimme Koirakivelle ottamaan valokuvia.
Majapaikkamme lähellä oli hieno näköalapaikka, jossa kävimme monta kertaa iltapalalla ja lounaalla. Tai me siis katsoimme kun isäntäväki söi, mikä oli minusta aika ikävää, kun olisin itsekin voinut ottaa jotain purtavaa.
Siellä oli tällainen Suomi 100 -järvineitopatsas, jonka kanssa Sipi poseerasi. Minä en viitsinyt.
Sen sijaan poseerasin näiden hiljaisten koirakavereiden kanssa.
Tässä kuvassa olemme taas näköalapaikalla iltapalalla. Odotimme, että aurinko laski ja sitten kävelimme takaisin majapaikkaamme. Oli aivan hiljaista ja rauhallista.
Kotimatkalla kävimme Lahdessa tapaamassa suosikki-ihmisiäni. Minä viihdyn siellä hyvin, olenhan ollut siellä hoidossa monta kertaa pienempänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti