Mäyräjahdissa

Eilen isäntä vei meidät Koivuluotoon lenkille, siellähän on niin rauhallista. Tai niin siis luulimme. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes Sipi äkkäsi mäyrän. Sipi tietysti lähti mäyrää tervehtimään luullen, että tämä pakenee paikalta. Mutta toisin kävi. Mäyrä alkoikin räyhätä ja sihistä Sipille ihan tosissaan. Minäkin siitä jo hermostuin ja lähdin puolustamaan pientä siskoani. Yhdessä räkytimme mäyrälle, mutta isäntä ei tykännyt siitä. Hän karjui meille ja komensi meidät pois mäyrän luota. Annoimme periksi, kun ei se mäyräkään vaikuttanut perääntyvän eikä siitä leikkikaveriksikaan ollut.

Seuraavaksi törmäsimme supikoiraan. Sipi taas ajatteli hieman tervehtiä supia, mutta supi juoksi ojaan eikä hienohelma-Sipi viitsinyt liata hienoa turkkiaan. Supi pakeni putkeen ja sähisi Sipille. Pääsimme jatkamaan matkaa, mutta hieman hengästynein tunnelmin. Olimme kaikki ihan hermoraunioita iltalenkin jälkeen.

Juhannuksen vietto

Meillä ei ole mitään juhannusperinteitä, emmekä tänäkään vuonna siis tehneet mitään, mitä olisimme jo aikaisemmin tehneet. Ajelimme nimittäin Säkylään viettämään keskikesän juhlaa.
Meitä oli paikalla monta ihmistä ja me kolme koiraa. Sipin juoksut eivät onneksi Rekkua juurikaan kiinnostaneet, joten voimme olla kaikki yhdessä.
Juhannusaattoa vietimme pihalla syöden ja juoden, tosin me koirat keskityimme lähinnä torkkumiseen ja tarkkailuun. Koskaan ei voinut tietää, putoaisiko pöydältä jotain syömäkelpoista. Kävimme iltalenkillä pururadalla ja emäntä oli ihan varma, että siellä oli tuoreet sudenjäljet. Me emme kyllä huomanneet niitä.
Juhannuspäivänä kävelimme järven rantaan saunalle. Koko päivä meni saunan pihalla vartioidessa ja pelatessa. Välillä joku koitti ottaa meitä sisälle tupaan lepäämään, mutta heti kun ovi kävi, me livahdimme takaisin ulos. Siellä oli niin paljon kivempaa! Kävimme uimassa ihmisten kanssa ja ilman. Rekku käväisi myös saunassa.
Kun illalla kävelimme takaisin majoitukseemme, olimme melko väsyneitä. Juuri ja juuri jaksoimme kävellä takaisin ja sitten simahdimme. Kylläpä nukutti makeasti tuollaisen toiminnantäytteisen päivän jälkeen.

Sipistä tuli aikuinen

Sipistä tuli eilen aikuinen nainen: sillä alkoi juoksut. Sipulista tuli punasipuli!
Minähän olin tiennyt jo tovin aikaa, että juoksut on tulossa, mutta isäntäväki oli yllättynyt. Sipi joutuu nyt käyttämään naurettavia pöksyjä; samoja joita itse käytin nuorena. Onneksi se saa sentään ulkona kulkea ilman, ettei tarvitse hävetä.
Tänään kävimme uimassakin, Sipi on jo oppinut kahlaamaan syvällä ja onpa hän muutaman uintivedonkin jo ottanut. Kauheaa polskimistahan se on, kun ei se raukka tajua, että uinti on helpompaa kun pitää tassuja koko ajan pinnan alla.

Paimennuskoulu

Ajattelin kokeilla, olisiko minusta lammaspaimeneksi. Kävimme viime viikonloppuna kasvattajan järjestämässä tapahtumassa paimennuskoulussa Somerolla. Meitä oli kaikkiaan 17 valkoista sekä yksi musta (veljemme Rekku). Kaikki eivät kuitenkaan paimentaneet, osa oli ihan turisteina matkassa (kuten Rekkukin).

Ensin kyllä ihmettelin suuresti, miksi ihmeessä lampaat ovat siinä ihan tyrkyllä aidan toisella puolella. Eikä minua ennen paimennusvuorossa ollut koira lainkaan koittanut syödä lampaita! Kun pääsin itse "kehään", tuumasin, että olisi kiva vähän saalistaa.

Harmi kyllä minua pidettiin liinassa enkä päässyt ajamaan lampaita takaa. Välillä koitin paimentaa niitä, mutta suurimmaksi osaksi keskityin siihen lampaankakan syömiseen. Sitä en ollut ennen maistanutkaan.

Päivä oli kuuma eikä minua ne lampaat niin kauheasti kiinnostanut. Pääsin kuitenkin kolmesti kokeilemaan lammaspaimenen uraa.

Sipi oli myös paimenkoirana. Häneltä se sujui hieman paremmin, mutta ei hänkään mikään luonnonlahjakkuus ollut. Paimensi se kuitenkin muutaman kerran lampaita eri suuntiin ja ainakin näytti itse tyytyväiseltä suoritukseensa.

Kuvat Mervi Asp

Ihana iltalenkki

Hyvän päivän päätteeksi päätimme lähteä mukavalle iltalenkille Birgitan polulle Lempäälään Hyttyskorpeen. Nimensä mukaisesti metsä oli täynnä verenhimoisia hyttysiä, mutta emme antaneet sen haitata. (Paitsi Rekku mökötti vähän, kun sen kuonon päällä oli koko ajan ainakin kymmenen hyttystä yhtä aikaa.)
Meistä oli mukavaa mennä uuteen metsään. Metsässä ei ollut ketään muita ja saimme kirmata ihan vapaina. Löysimme niin paljon uusia hajuja, että Sipikin unohti karkailla ja seurasi laumaa kiltisti koko lenkin ajan.

Kuljimme välillä pitkospuita pitkin.

Ja ylitimme puusiltoja. 

Metsässä oli hieno vanha polku, jota pitkin on varmasti monet koirat kulkeneet ennen meitä.

Sipin kieli venyi venymistään.

Salaisia treenejä

Isäntäväki on viimein ymmärtänyt antaa meille vähän omaa aikaa päivisin. Olemme olleet pari viikkoa päivät ihan keskenämme kotona, kun emäntä ja isäntä käyvät ihan täysipäiväisesti töissä.
Nyt Rekulla ja minulla on ollut hyvä tilaisuus kouluttaa Sipiä. Tähän mennessä olemme käyneet läpi  käskystä istumista ja maahanmenoa. Niinpä emäntä ilahtui ja yllättyi todenteolla, kun keskiviikon tottelevaisuustreeneissä Sipi muina pentuina osasikin kaikki temput! Istuminen ja maahanmeno onnistuu jo melkein kuin konkarilta ja perusasentokin alkaa olla kunnossa. Seuraamista vielä täytyy hieman hioa, mutta kyllä se siitä. Sipistä taitaa sittenkin tulla yhteiskuntakelpoinen.

Valtion kyydillä

Sipin uintireissu

Viikonloppuna Sipi pääsi poikain kanssa ihanalle kesäretkelle. Mukana olivat Oiva ja Reno sekä Sipi. Ilma oli lämmin ja tarkoitus oli päästää koirat järveen polskimaan. Oiva tietysti konkarina kävi tekemässä monta uintilenkkiä ja haki keppiä ja lelua vedestä. Renokin uskaltautui kahlailemaan ja melkein kastautumaankin. Sipille riitti rannalta räksyttäminen. Varpaat kastuivat ja se oli ihan tarpeeksi Sipin mielestä.

Rannan lähellä oli iso tukki, jonka päälle Sipi loikki, jotta olisi päässyt lähemmäs vettä kastumatta.

Tukin päällä oli hyvä myös istuskella ja leikkiä olevansa vedessä. 

Sitten Reno keksi, että tukin päälle mahtuisi varmaan kahdestaankin. 

Sipi ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle.

Sipi yritti häätää Renoa kauemmas, mutta sepäs ei ollutkaan niin helppoa. 

Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ottaa iso loikka rantaan ja luopua tukkipaikasta. Ja niin alkoi taas hirmuinen takaa-ajo ja paini. 

Keväinen metsälenkki

Kävimme eilen koko laumani voimin kävelemässä pitkän lenkin Särkijärvellä. Aluksi kahlasimme ja uimme, jotta jaksaisimme kävellä lämpimässä kevätsäässä. Aurinko paistoi ja meillä oli niin mukavaa.
Välillä joudumme ottamaan korkeita loikkia tai ryömimään matalina, sillä polun päälle on kaatunut puita. Erään puunrungon kohdalla me ryömimme ali, mutta siitä olisi päässyt hyppäämäänkin jos olisi halunnut. Emäntä päätti harjoitella Sipin kanssa hyppäämistä. Samalla hetkellä minä olin päättänyt ryömiä rungon ali takaisinpäin. Ette arvaa kuinka säikähdin, kun Sipi hyppäsi puunrungon yli suoraan minun selkääni takaapäin! Kiljahdin säikähdyksestä, sillä en ollenkaan arvannut että pentu oli tulossa ilmasta kimppuuni.
No siitä selvittiin, kun tajusin että se oli vahinko. Hetkeä myöhemmin meidän piti ylittää mutainen oja. Sipi halusi jäädä nuuhkimaan kuravelliä ja kahlaamaan polviaan myöten viilentävässä mudassa. Minä en jaksanut jäädä sellaista katsomaan, joten halusin ohittaa Sipin. Hän kuitenkin seisoi tukkona ojan yli menevän lankun edessä. Päätin, että nyt on takaisinmaksun aika. Hyppäsin Sipin yli niin että nilkkani hipoivat pennun selkää. Hahhah, siitäs sai mokoma säikyttelijä!
Loppumatka meni leppoisissa tunnelmissa. Keräsimme monta punkkia, mutta punkkipantojen ansiosta ne eivät kiinnity iholle. Kotona lepäsimme reporankoina vielä monta tuntia muistellen mukavaa metsälenkkiä.

Tylsä viikonloppu

Viime viikonloppu oli todella tylsä. Lauantaiaamuna herätyskello herätti meidät aikaisin. Lähdimme tihkusateeseen kiertämään Peltolammia. Koko lenkkiin menee vajaa tunti. Minä pyöritin Sipiä taas kurassa ja mudassa, mutta en liannut omaa turkkiani (tietenkään).
Aamupalan jälkeen isäntäväki häippäsi. Puolenpäivän maissa isäntä kävi kotona lenkittämässä meitä reilun puolen tunnin lenkin, mutta lähti sitten taas. Ja sitten vain odotimme. Ja odotimme. Ruoka-aika tuli ja meni, ketään ei kuulunut. Vatsassa alkoi kurnia ja ulkonakin olisi pitänyt käydä, mutta kukaan ei tullut viemään meitä.
Oli jo melkein hämärää, eli kellon on täytynyt olla lähemmäs kymmenen illalla, ennen kuin emäntä tuli kotiin ja vei meidät ulos. Olimme urheasti odottaneet melkein koko päivän, jopa pikku Sipi jaksoi pidättää. (Isäntä kertoi minulle myöhemmin, että heillä oli ollut teknisiä ongelmia, eikä tarkoitus ollut pitää meitä keskenämme kotona niin pitkään.)
Sunnuntaina aamupäivällä saimme telmiä ulkona normaaliin sunnuntaiaikatauluun, mutta iltapäivällä isäntäväki häippäsi taas. Ottivat tällä kertaa Rekun mukaan. Sipi ja minä odottelimme ja taas meinasi tulla ilta, ennen kuin pääsimme ulos ja saimme iltapalaa. Emme sentään joutuneet ihan yhtä monta tuntia odottamaan kuin lauantaina, mutta aika kauan kuitenkin.
Todella omituista, että jouduimme olemaan niin kauan keskenämme. Yleensä viikonloput on pyhitetty koko lauman yhteiseloon ja hauskanpitoon. Tällä kertaa kävi kuitenkin näin.