Sipin pullea maha

Sipin maha on kasvanut jo aika isoksi. Viime viikolla koirien kesken riehui ripulia, mutta Sipuli selvisi siitä yhden vuorokauden sairastamisella. Nyt tilanne on taas normaali.

Kasvattajan mukaan Sipi on iso ja laiska! Se on kova syömään ja myös hyvin äänekäs kun ovikello soi. Juuri tuollainen Sipi on kotonakin!

Kuvat ovat kasvattajan ottamia.

Synnytys on noin viikon päästä. Jännittäviä aikoja!

Miniloma St. Peter-Ordingissa

Lähdimme torstaina pienelle lomalle St. Peter-Ordingiin. En tiennyt siitä paikasta mitään etukäteen, mutta lähdin matkaan avoimin mielin.

Perillä hyppäsin ensimmäiseksi hotellihuoneen sänkyyn, koska sehän on sallittua. 

Toivuttuani matkan rasituksista pienen levon jälkeen lähdimme tutustumaan uusiin maisemiin.
St. Peter-Ordingissa vuorovesi-ilmiö näkyy joka päivä ja sen halusimme tietenkin nähdä.

Iltapäivällä oli laskuvesi ja vesi pakeni rannalta melkein silmissä ja sain lisää tilaa juosta. Rannalla ei ollut juuri ketään muita, vaikka keli oli ihan mukava. Nuo pienet pisteet tuolla horisontissa ovat ihmisiä. Tilaa oli siis jokaiselle.
Rannalla oli erikseen alueet koiravieraille ja siellä koirat saivat juosta ja uida vapaana. Toisena päivänä, kun oli aurinkoista, rannalla oli hämmästyttävän paljon koiria. Minä tutustuin muutamiin uusiin kavereihin, mutta eivät ne olleet niin kivoja kuin Sipi.

Isäntä löysi tällaisen hienon kapulan, jolla leikin vedessä ja maalla.

Uiminen oli niin kivaa! Pyysin isäntää heittämään kepin mereen uudestaan ja uudestaan, monta kertaa!

Aallokko oli kova, mutta minä olen kovempi!

Kävelimme vähän syrjemmäs, ja siellä ei ollut mitään vahdittavaa, joten uinnin jälkeen päätin suoda itselleni pienen lepohetken.
Levon jälkeen lähdimme kävelemään hiekkasärkkää eteenpäin. Maata tuli koko ajan enemmän ja enemmän näkyville ja meidän retkestämme tuli pidempi kuin arvasimme. Yhteensä kävelimme koko päivän aikana melkein 20 km.

Päivät oli niin rankkoja, että illat nukuin sängyssä peiton alla ihan kanttuvei. Hotellihuoneen pehmeä sänky oli oikein mukava.

Kolmantena päivänä isäntäväki alkoi pakkaamaan laukkujaan ja arvasin että kotiinlähtö on lähellä. Kävin hotellihuoneen takapihalle makaamaan ja esitin, että jään tänne. 

Sipin suomalainen suvi

Sipi lähti viime viikolla Suomeen viettämään kesää. Pentuja odotetaan syntyväksi viikolla 24 ja sitten Sipi hoitaa niitä noin 8 viikkoa, jonka jälkeen saamme lauman kasaan taas. Moni on kysynyt, tuleeko yksi Sipin lapsista meille, mutta isäntäväki on sitä mieltä että nyt ei ole sopiva hetki ottaa uutta pentua. Sipi varmaan mielellään ottaisi kaikki lapset mukaan, mutta totta puhuakseni minustakin on kiva, ettei tarvitse alkaa kouluttaa uutta penneliä lauman tavoille.

Viime viikolla testasimme Sipin lentoboksia, hyvin mahduimme sinne kahdestaan!

Tällaisessa boksissa Sipi matkusti Suomeen. Lento meni hyvin, vaikka emäntä itki hermostuksissaan melkein koko matkan kun ei saanut olla Sipin kanssa. Sipi matkusti lentokoneen paineistetussa ruumassa. Perillä Sipi saapui boksissaan erikoismatkatavaraosastolle, eikä vaikuttanut yhtään stressaantuneelle. Hän oli vähän janoinen, mutta juotuaan hän tepasteli lentokentällä kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Kasvattaja oli vastassa ja veikin Sipin samantien omaan kotiinsa. Siellä Sipiä odotti iso (mutta tuttu) lauma, ja jo saman illan aikana Sipi oli solahtanut lauman jäseneksi. Siellä se nyt kasvattelee mahaansa ja viettää mukavaa kesää koti-Suomessa. 

Minä olen nauttinut rauhasta täällä kotona. Rehellisesti sanoen minua vähän ahdisti viime päivät kotona Sipin kanssa, kun huomasin että Sipi oli vaisu ja huonovointinen. Isäntäväki kertoi, että se johtuu tiineydestä, mutta ei minusta ollut mukava seurata sitä sivusta. En pidä siitä, että laumassani on puolikuntoisia jäseniä. 

Toisaalta on vähän yksinäistä kun olen laumani ainoa koira. Eilen kävin emännän kanssa Elben rannassa tutun kävelylenkin. Aina kun lähestymme hiekkarantaa, alan kävellä vähän nopeammin, sillä tiedän että rannalla pääsen vapaaksi ja Sipin kanssa juoksemme veteen ja haukumme toisillemme. Nyt kun Sipi ei ollut mukana, koko homma vähän lässähti. Kiirehdin rantaan, mutta sitten en oikein tiennyt kenen kanssa olisin riehunut. Tapasin kyllä yhden pinserin, jolle koitin ehdottaa riehumista, mutta ei se osannut leikkiä samalla tavalla kuin Sipi. 

Poseerasin rahtilaivan edessä iloisena

Sipin sisällä muhii

Sipi kävi tänään emännän kanssa eläinlääkärissä. Siellä hänen vatsansa päälle siveltiin jotain geeliä, ja sitten vatsan päällä liikuteltiin jotain laitetta. Pian eläinlääkäri kertoi emännälle sen, minkä Sipi ja minä olimme tienneet jo pitkään: tiedossa on pentu-uutisia. Eläinlääkäri oli laskenut kokonaista kuusi pentua! Määrästä ei kuitenkaan voi olla lainkaan varma, sillä pennut ovat nyt neljän viikkoa Sipin lyhyen lemmenloman Hollannissa jälkeen niin pieniä, että ne voivat helposti hukkua, tai sama pentu voi vahingossa tulla lasketuksi kahteen kertaan. Jotain siellä kuitenkin muhii, ja se on pääasia. Isäntäväki ja kasvattaja ovat helpottuneita ja ilahtuneita tästä "uutisesta", siis meillehän se oli päivänselvää jo pelkästään hajun perusteella. Tiedämme jopa mikä pennuille tulee nimeksi, tai ainakin sukunimeksi: Safe Guardians!

Tässä kuvassa Sipin mahan sisältä on ympyröitynä yksi pieni pentu.

Orava puussa

Poseerasimme tänään voikukkameressä. Se oli hauskaa, koska poseerauksen jälkeen seuraa aina palkka. 

Hetkeä myöhemmin Sipi bongasi oravan, joka kiipesi nopeasti puuhun. 

Sitä sitten ihmettelimme.

Sipi varmaan ajatteli jäädä odottamaan puun juurelle. 

Joskus kai sen oravan on tultava alas puusta. 

Onneksi meille tehtiin etsimisrata kaatuneen puun rungolle, niin saimme ajatukset pois oravasta. 

Vappuaatto

Aurinkoista vappuaattoa! Olemme tehneet pitkän kävelylenkin Volksparkissa sekä poseeranneet kukkivan kirsikkapuun alla ja portaissa.

Huomenna on jo toukokuu ja toukokuussa selviää, onko Sipillä pentuja mahassa. Toivotaan että kaikki menee hyvin!

Hännystelijä

Sipin juoksut alkaa olla loppusuoralla ja hän saa jo kulkea ilman housuja sisällä. Meillä koirilla on hyvin herkkä hajuaisti ja tietysti ulkona uroskoirat vielä huomaavat, että Sipi tuoksuu hyvälle. Sipi itse ei enää oikein päästä ketään poikia haistelemaan takapäätä, mutta monet urokset ovat sinnikkäitä.
Eilen esimerkiksi kun olimme Jenischparkissa, yksi Urpon ja Kärsän kaksoisolento tuli meitä vastaan. Emäntä kertoi sille isännälle, että Sipillä on juoksut loppumaisillaan, mutta se isäntä sanoi ettei se haittaa. Sen koira kuulemma kestää, että sille sanotaan kovasti. Ja kyllä Sipi sanoikin aika kovasti. Sipi teki hyökkäyksiä sitä kohti ja näytti hampaitakin. Sen poikakoiran mielestä se oli vain hauskaa.
Se lähti seuraamaan meitä. Olimme jo aivan eri puolella puistoa, kun se pölähti yhtäkkiä meidän luokse ja alkoi kävellä meidän seurassa. Kiersimme puiston melkein kokonaan ympäri kolmestaan, eikä sen seisojan isäntää näkynyt missään vaikka koitimme etsiä sitä. Olimme jo lähdössä pois ja portilla emäntä mietti, mitä pitäisi tehdä, kun hännystelijä vaan kulki meidän mukana eikä halunnut millään lähteä muualle. Tarkoituksena oli livahtaa nopeasti portista aidan toiselle puolelle ja sulkea portti ennen kuin hännystelijä ehtii meidän mukaan.
Onneksi juuri vähän ennen porttia seisoja muisti että sen pitää lähteä. Ja se juoksi ison nurmikentän toiselle puolelle kauheaa vauhtia. Toivottavasti se löysi isäntänsä! Me ainakin pääsimme pois puistosta ja juoksimme äkkiä autolle.

Sipin lemmenloma

Tänä aamuna isäntä lähti Sipin kanssa jonnekin koko päiväksi. Jälkeenpäin sain kuulla, että Sipi oli ollut melkein koko päivän autossa. Isäntä oli ajanut Hollantiin, ja perillä ei oltu pysähdytty kuin tapaamaan erästä hyvin komeaa valkoistapaimenkoiraa. Se oli kookas ja pitkäturkkinen, ja sen nimi oli Torec. Koska Sipillä oli juoksuaika, ja vieläpä juuri ne tietyt, parhaimmat päivät menossa, niin siinä kävikin sitten niin kuin luonto määrää. Hollanninmatka olikin lemmenloma! Sipi ei ollut ensin meinannut antaa Torecin saada tahtoaan läpi, mutta paikalla oli ihmisiä, jotka opastivat Sipille oikean menettelytavan. Koko toimitus kesti tutustumisineen kaikkineen vain reilun tunnin, eikä se sitten ollutkaan Sipille niin suuri järkytys kuin aluksi näytti. Illalla kotiin palattuaan sekä Sipi että isäntä olivat varsin uupuneita, sekä pitkästä ajomatkasta että uudesta kokemuksesta. Sipi kyllä kertoi minulle hyvin yksityiskohtaisesti kaiken mitä hänen lyhyellä lemmenlomallaan oli tapahtunut, mutta en voi kertoa sitä tässä, sillä blogiani lukevat myös eräät nokkelat pennut, ja sellaiset jutut sopivat vain aikuisille koirille.

Blankenesen lenkki

Tänään kävimme taas Blankenessä, kun siellä on hyvät lenkkimaastot ja maisemat.

Rannalla pääsimme riehumaan ja pidimme niin kovaa meteliä, että meitä katsottiin pitkään. Näimme myös pienen valkkaripennun, joka räkytti meille taukoamatta. 

Kävimme tietysti uimassa, kun oli tilaisuus. 

Uponnut vene on nähtävyys, mutta emme joutaneet katsella sitä kun meidän piti riehua niin kovasti. 

Rannalla oli tavallista rauhallisempaa, mikä johtui varmaankin siitä että oli aika tuulinen sää. 

Rannalta pitää nousta takaisin lenkkipolulle lukemattomia portaita pitkin. 

Ja niiden jälkeen on vielä pieni pätkä polkua. 

Tämän "urbaanin kulttuurimaiseman" edustalla meidän piti poseerata, vaikka emme olisi yhtään halunneet. 

Puistossa ei ollut muita ja saimme sen kokonaan itsellemme.

Minä yllytin Sipin kunnon painimatsiin. 

Viimeiset portaat ennen kuin pääsimme autolle. Näyttää kuin olisimme maaseudulla emmekä Hampurin suurkaupungissa.

Hyväntekijät

Tänään päätimme leikkiä hyväntekijöitä ja auttaa lähimmäisiä. Menimme Volksparkiin, meidän lähimpään ja kivoimpaan isoon puistoon ja emäntä otti furminaattorin esiin. Alkoi armoton turkin harjaaminen.

Meistä lähti hyvin paljon isoja karvatukkoja. Lahjoitimme ne kaikille lähialueen linnuille, jotka tekevät juuri pesää. Joka puolelta kuuluu sirkutusta ja iloista laulua, kun linnut saapuvat etelästä ja vaihtavat kuulumisia. Täällä monissa puistoissa linnunpöntöt on numeroitu (ja niitä on paljon!).

Voimme melkein kuulla, miten linnut juttelevat keskenään:
"Terve, hauska nähdä taas! Olen tänä kesänä vuokrannut E45:n. Se vaikuttaa kivalle pesälle."
"Terve, terve! Meidän pesue oli viime kesän F22:ssa ja otimme saman pesän täksi kesäksi. Se oli niin hyvällä paikalla ja juuri sopiva meidän tarpeisiin."

Nyt linnuilla on paljon pehmeää valkoista lämmikettä, kun me annoimme vähän ylijäämäkarvaa heille.